Sain serkkupojalta välitetyn viestin, jonka sisältö kertoo karjatalouden kannalta keskeistä EU-asiaa. Se koskee kotieläintilojen eläinmääriä ja niiden pitoaikoja, jotta tilalle voidaan hakea tiettyjä EU-tukia. Tuottajille lähetetty teksti ei ole mikään EU:n alkuperäisteksti, vaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) huippuasiantuntijan parhaansa mukaan tekemä selvennys, rautalankamalli edellytyksistä, jotka on täytettävä, jotta tukia voisi saada. Serkkupoika yrittää vielä saada tolkkua ELYn viestistä, itse ulkopuolisena väsähdin jo parin lukemisen jälkeen, kun lehmät ja fasaanit alkoivat mennä sekaisin.
Nyt kuitenkin tutustumme maistiaisina ainakin pieneen osaan aineiston rautalankamallista. Maatalouden byrokraattisiin käytäntöihin vertaamalla voimme sisäistää muiden elämänalojen selkeyden ja yleisen ymmärrettävyyden. Autojen elektroniikan toiminta ja liikenteen kommervenkit ovat lasten leikkiä seuraavaan verrattuna, eikä monen tunnin ruuhka hermostuta enää yhtään. Onnelliseksi aluksi muuan määritelmä: Yksi emolehmä vastaa 1375 teurastettua tarhattua fasaania. Tieto löytyy suoraan netistä selvällä suomella, ja samalla selkenevät lehmien suhteet esimerkiksi kanamaailmaan ja muihin vastaaviin alueisiin kotieläinkunnassa. Ja näin se alkaa:
Kysymys: Miten paljon tuotantoeläimiä pitää olla, jotta lfa- ja ymp-tuet säilyisivät? Vastauksen alku: Vuoden 2012 luonnonhaittakorvauksen eli lfa:n kansallisen lisäosan kotieläintilan korotuksen osalta eläimet on voinut laittaa pois 30.4. Jos 30.4 ei ollut eläimiä vaan oli tuotantoon kuuluva tauko, niin eläimiä on pitänyt ottaa tuotantoon tälle vuodelle vielä 30.4. jälkeen. Vuoden 2012 ympäristötuki (ymp) puolestaan edellyttää, että ympäristötuen eläintiheys on täyttynyt syyskuun alkuun asti eli ymp.tuen ensimmäisen erän maksuun saakka. Sen jälkeen eläimet on saanut laittaa pois. Vuoden 2013 tukea varten pitää kotieläintuotantoa olla lfa:n lisäosassa 30.4.2013 asti ja ymp:ssä 1.9.2013 asti.
Lfa:n lisäosassa viljeliä voi lukea hyväkseen määräysvallassaan olevan osakeyhtiön eläimet, jos osakeyhtiöllä ei ole omaa lisäosasitoumusta. Ympäristötuessa ei voi laskea hyväkseen osakeyhtiön eläimiä, vaan eläinten pitää olla suoraan viljelijän hallinnassa. Luonnonhaittakorvauksen eli lfa:n kansallisessa lisäosassa pitää olla 0,4 ey/ha (eläinyksikköä/hehtaari). Jos se on täyttynyt, voi olla tuotantotapaan kuulumattomia ylimääräisiäkin taukoja. Jos 0,4 ey/ha ei ole täyttynyt, niin sitten pitää olla vähintään 0,2 ey/ha ja samalla vähintään 10 ey koko sitoumuskauden ajan ja tuotannon on oltava jatkuvaa.
Sitten laskemaan tarvittavia eläinyksikkömääriä kansallisen luonnonhaittakorvauksen perusteella:
- 2,1 lihasikaa/ha kasvatuserässä, jos kaksi nollakuukautta
- 0,6 emakkoa/ha
- 75,5 broileria/ha erässä
- 31 kanaa/ha
- 0,4 lehmää tai yli 2 v nautaa/ha
- 0,7 nautaa 6 kk - 23 kk/ha
Jos 0,4 ey/ha ei täyty, niin sitten pitää olla vähintään 0,2 ey/ha ja samalla vähintään 10 ey. Alle 50 hehtaarin tiloilla tuo vähintään 10 ey on kynnyskysymyksenä. Kun alle 50 ha:n tilalla on 10 ey, niin silloin täyttyy myös 0,2 ey/ha. 10 ey:öön tarvitaan
- 53 lihasikaa kasvatuserässä, jos kaksi nollakuukautta
- 15 emakkoa
- 1887 broileria erässä
- 10 lehmää tai yli 2 v nautaa
- 17 nautaa (6-23 kk)
Ja niin edelleen. Eipä muuta voi kuin kauhistuneena kuvitella sitä minkähänlainen se alkuperäinen teksti on ollut. Eipä ihme, että maataloustuottajat ovat perin juurin tympääntyneitä näihin yhteiseurooppalaisiin byrokraatteihin, ilmeisesti samoihin, jotka aikoinaan askartelivat mm. kurkkujen käyryyden parissa. Jotenkin tulee mieleen hyvin vanha sutkautus maanviljelyksestä. Se kuuluu näin: "Kortti tuo ja kortti vie, mutta kyllä maanvilelys on onnenkauppaa." Tietenkin joku autopuolen huomiovalo/takavalodirektiivi on tunnetusti idioottimainen moka, mutta siitä huolimatta: kiittimet ristiin, etteivät nämä maatalousbyrokraatit ole päässeet aivan kaikille elämänaloille.
Autoilu ja liikenne sentään nykyiselläänkin sujuvat jotenkuten, kun kukaan ei ole vielä keksinyt suhteutella meitä tienkäyttäjiä sen perusteella mitä välinettä satumme käyttämään. Mitenköhän tämä maa makaisi, jos liikennettä alettaisiin pisteytellä esimerkiksi siten, että yksi autoyksikkö (ay, EU-normien mukainen 15-paikkainen teoreettinen auto) vastaisi 4,37 kappaletta etuvetoista alle 100 kW:n moottorilla varustettua henkilöautoa, 1973 kappaletta vaihteetonta polkupyörää tai 2842 rollaattoria kuluvan vuoden aikana ja että suhteet muuttuisivat vaikkapa ajoneuvojen rakenteissa käytettävien raaka-aineiden yleisen hintaindeksin perusteella. Verot ja maksut taas riippuisivat kulloisenkin vuoden pisteytyksestä.
Liikennöintiyksiköiden määrä pitäisi tietysti raportoida kuukausittain riippumatta siitä, onko määrissä tapahtunut muutoksia tai ei. Pistelakun oikeellisuutta valvottaisiin liikenteessä erityisillä rekisterilaattaskannereilla, aivan samoin kuin nykyään valvotaan vaikkapa marjanviljelijöiden puskien määrää ja laatua satelliittikuvien perusteella. Huomasitte varmaan, että ELY-keskuksen nimessä kirjain L tarkoittaa liikennettä. Saapas nähdä, milloin sieltä alkaa tulla ohjeistuksia autoilijoille - kehitys kehittyy. Sanonpahan vain, että Suomi ei olisi ikinä liittynyt EU:hun, jos Suomen itärajan takana olisi ollut valtameri, eikä euroon, jos Suomessa olisi ollut yhtä vastuulliset työmarkkinaosapuolet kuin esimerkiksi Ruotsissa.
