Leipäjono on Suomessa 1990-luvun laman aikaan vakiintunut nimitys eri tahojen jakamalle sosiaaliselle ruoka-avulle. Nimi tulee Pelastusarmeijan tekemästä leipien jakelusta. Pelastusarmeija on järjestänyt elintarvikkeiden jakelua Helsingin Kalliossa. Toiminta sai kansainvälistä huomiota osakseen lehdistössä 1990-luvun alussa. Myös Veikko Hursti jakoi leipää Kalliossa vuosikymmenten ajan ja nykyisin hänen poikansa Heikki Hursti jatkaa toimintaa. Jakelupisteitä on myös muualla pääkaupunkiseudulla sekä Tampereella. Väkeä leipäjonoihin riittää nykyisinkin. Vuoden 2012 lopulla valmistuneen tukimuksen mukaan pääkaupunkiseudulla kolmasosa leipäjonoissa käyvistä on lapsiperheitä.[1]
Helsingin leipäjonot saattavat tulevaisuudessa jäädä historiaan. Vuonna 2011 ihmisten määrä ruokajonoissa on suurempi kuin aiemmin, mutta ruokajakelu on saanut kielteistä huomiota osakseen.[2] Osa helsinkiläisistä on valittanut, että leipäjonot aiheuttavat vakavia häiriöitä ja alentavat asuntojen hintoja Helsinginkadulla. Hyväntekeväisyystyöntekijä Heikki Hursti on kiistänyt väitteet[3], mutta ilmoittanut, että ruokajakelu Helsinginkadulla lopetetaan. Helsingin kaupunki yrittää kuitenkin löytää asiaan sopuratkaisua.[2] Kallion kaupunginosassa on noussut kansanliike, ns. Kallio-liike, suvaitsevan kaupunkilaisuuden puolesta. Suuri joukko asukkaita on huolissaan siitä, että yritykset häätää Hurstin leipäjono romuttavat Kallion maineen rosoisena ja moniarvoisena kaupunginosana. Poliittisesti sitoutumaton Kallio-liike syntyi vastareaktiona ns. Nimby-ilmiölle eli "ei minun takapihalleni" –ajattelulle.[4]
Vuonna 2007 Suomen kansantuotteen kasvuvauhti oli ennätyksellinen, mutta avun hakijoiden määrä oli silti kasvussa. Helsingin Herttoniemen seurakunta kutsui syksyllä 2007 useita eri puolueiden edustajia tutustumaan Myllypurossa järjestettävään ruoanjakeluun. Ainoastaan Osmo Soininvaara saapui paikalle.
Suomessa vuonna 2004 köyhyysrajan alapuolelle jäi vielä 11,3 prosenttia väestöstä. Köyhyysraja oli Suomessa vuonna 2004 noin 1200 euroa kuukaudessa.
