Eihän näihin tarttuminen ikinä oikein mihinkään johda, mutta onko se uskovaiselle ihan mahdoton ajatus, että jotkut ihmiset kykenevät löytämään merkitystä elämälleen esim. ihmissuhteista, uuden oppimisesta, henkisestä kasvusta ja vaikkapa maailman tarjoamista lukuisista hedonistisista nautinnoista ilman, että minkään tämän taustalla on uskoa yliluonnolliseen?
Itse polliin, kuulun kirkkoon vielä toistaiseksi, mutta eroan vielä tämän vuoden puolella. Piti erota jo pari vuotta sitten, mutta unohtui koko homma uuden vuoden juhlinnassa ja sen jälkeen eroaikeet on kahtena vuonna blokannut se, että pari kaveria pyysivät lapselleen kummiksi.