Noin puolet Katalonian asukkaista odottaa sunnuntaita innoissaan. Toinen puoli on kauhuissaan – niin kuin lähes koko Espanja.
Useiden mielipidekyselyjen mukaan itsenäisyysmieliset ovat saamassa vaaleissa niukan paikkaenemmistön Katalonian alueparlamentista. Jos niin käy, he aikovat irrottaa Katalonian Espanjasta 18 kuukaudessa.
Espanjan pääministeri Mariano Rajoy ei ole sallinut kansanäänestystä itsenäistymisestä, mutta aluevaaleja hän ei voi estää. Ne ovat viimeinen oljenkorsi aluejohtaja Artur Masin vetämälle Junts pel Sí -liittoumalle (suom. Yhdessä kyllä-äänen puolesta).
Ero on tulosten tulkinnassa. Espanjan mielestä aluevaaleja ei voi käyttää itsenäistymisen kannatusmittarina. Kiistatonta on, että yksipuolinen itsenäisyysjulistus rikkoisi perustuslakia. Ainoa laillinen keino olisi ehdottaa itsehallintoa koskevia lakimuutoksia Espanjan parlamentille.
Vaalijärjestelmän takia alueparlamentin paikkaenemmistöön ei vaadita välttämättä äänten enemmistöä, jota itsenäisyysmieliset tuskin saavatkaan. Se vie paljon pohjaa heidän suunnitelmiensa oikeutukselta. On aivan eri asia uhmata Espanjan hallitusta ja perustuslakia katalonialaisten todellisen enemmistön tukemana kuin istuimien määrän perusteella.
Ei ole sattumaa, että Mas järjestää vaalit juuri tänä sunnuntaina. Torstai on Barcelonassa vapaapäivä jokavuotisen La Mercè -festivaalin takia, ja moni lähtee pitkäksi viikonlopuksi muihin maisemiin. Se laskee äänestysprosenttia miljoonakaupungissa, jossa asuu paljon muualta muuttaneita itsenäisyyden vastustajia.
Puheet ovat koventuneet puolin ja toisin vaalipäivän lähestyessä. Espanjan hallitus on uhannut vangita itsenäistymistä yrittävät poliitikot. Se on myös väläyttänyt perustuslain tarjoamaa mahdollisuutta riisua alueparlamentti valtaoikeuksistaan.
Katalonialla tuntuu olevan vastassaan koko maailma. Britannian pääministeri David Cameron, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ovat vaikutusvaltaisimpia Espanjan yhtenäisyyttä puolustaneita. EU-komissio on varoittanut, että itsenäistyvä Katalonia joutuisi jättämään EU:n.
Espanjan ulkoministeri José Manuel García-Margallo totesi keskiviikkona, että itsenäistyttyään katalonialaiset eivät voisi säilyttää Espanjan passejaan. Itsenäisyysmieliset ovat vedonneet Espanjan perustuslakiin, jonka mukaan Espanjassa syntynyt ei voi menettää kansalaisuuttaan vasten omaa tahtoaan, vaikka asuisi ulkomailla. Siten katalonialaisilla olisi EU-passit, vaikka syntyvä valtio joutuisi jättämään unionin.
Katalonian sisällä äänekkäimpiä itsenäistymisen vastustajia ovat olleet liikemiehet ja pankit, joiden mukaan alueen talous uhkaisi ajautua syöksykierteeseen.
"Eläkkeiden kohtalo olisi epävarma, emmekä tiedä lainkaan, mitä tapahtuisi taloudellisille elimille, rahavaroille tai valuutalle", pääministeri Rajoy listasi Katalonian huolenaiheita radiokanava Onda Ceron haastattelussa tiistaina.
Aluejohtaja Mas puolestaan uhkasi maanantaina, että Katalonia ei maksa osuuttaan Espanjan valtionvelasta, jos Espanja ei suostu neuvotteluihin. On kuitenkin epärealistista odottaa, että vedottuaan vuosia itsenäisyyshankkeen laittomuuteen Rajoy istuisi yhtäkkiä samaan pöytään puimaan esimerkiksi sähköverkon jakamista.
Voi olla, että Rajoy edelleen vain yksinkertaisesti jättää itsenäisyysmielisten vaatimukset huomiotta ja katsoo, miten katalonialaiset itse suhtautuvat mahdolliseen itsenäisyysjulistukseen. Noin puolethan heistä vastustaa sitä.
Uhkauksista huolimatta Rajoy todennäköisesti yrittää viimeiseen asti välttää Masin ja muiden itsenäisyysjohtajien vangitsemisen, koska se tarjoaisi heille parasta mahdollista propagandamateriaalia.
Itsenäisyyden kannatus Kataloniassa on kasvanut nopeasti tällä vuosikymmenellä. Pääsyitä on itsehallinnon lisäämisen kaatuminen perustuslakituomioistuimessa vuonna 2010, vaikka asia oli hyväksytty alueparlamentissa, Espanjan parlamentissa ja kansanäänestyksessä.
Moni kokee, että suhteellisen varakas Katalonia maksaa talouskriisin runtelemassa Espanjassa keskushallinnolle enemmän kuin saa takaisin.
Ajatus itsenäistymisestä ei silti olisi noussut pinnalle, elleivät katalonialaiset olisi jo ennalta vaalineet käsitystä kulttuurisesti omaleimaisesta kansastaan. Itsehallinnon kaatumisessa oli symbolisesti merkittävää, että romukoppaan heitetty teksti sisälsi maininnan Kataloniasta kansakuntana (kat. nació, esp. nación).
Osansa lienee myös pääministeri Rajoyn tiukalla linjalla. Hän olisi voinut houkutella katalonialaisia puolelleen avaamalla uudet neuvottelut itsehallinnon maltillisesta lisäämisestä. Hän olisi myös voinut luvata itsenäistymisestä samanlaisen kansanäänestyksen kuin Britannia antoi Skotlannille – tai edes neuvoa antavan. Ennen ilmapiirin kiristymistä itsenäisyysmieliset olisivat todennäköisesti hävinneet äänestyksen, ja koko homma olisi sitä myöten voitu unohtaa.
Nyt kun asian on annettu venyä sunnuntain vaaleihin, on entistä vaikeampi painaa jarrua. Viikko uhkaa vaihtua Espanjassa syvän kriisin merkeissä.