Tammikuussa vuonna 2006 oli suomalaisessa koripallon historiassa harvinainen matka. Se oli hullu idea, joka kuitenkin toteutui. Tilauslento laskeutui Debrezenin lentokentälle Unkarissa. Matkustamossa alkoi tasainen jumputus. Tuntui kuin kiitotie olisi koottu isoista betonilaatoista. Siinä rullasi Lappeenrannan NMKY:n tilauslento. Fanimatka – kuten sitä oli markkinoitu. Team Lappeenranta -nimellä Euroopan haastajaturnausta pelaava Lappeenrannan NMKY:n miesten joukkue oli tullut Debrezeniin jo päivää aiemmin.
Lentokoneessa oli lähes 200 fania ja median edustajia. Myös Lappeenrannan kaupunki oli lähettänyt edustajansa mukaan kuulostelemaan mahdollisia yhteistyökuvioita Unkariin.
Vuosina 2004–2008 kaupungin koripallossa toteutui paljon uskomatonta, kunnes kaikki romahti.
Lappeenrannan NMKY, nykyään Namika Lappeenranta, voitti ensimmäisen suomenmestaruutensa vuonna 2005. Kaikki joukkueet halusivat voittaa hallitsevan mestarin. Vuoden päästä ensimmäisestä mestaruudesta joukkue uusi mestaruuden. Pronssia tuli 2008. Mitalihuumaa vain lisäsi neljä kertaa peräkkäin voitettu Suomen Cup.
Menestysvuosina mukana olleet joukkueen jäsenet muistelevat tuota aikaa lämmöllä.
Kovat saavutukset olivat huippukoripalloilijoiden ansiota. Ja Mika Turusen.
Turunen toimi joukkueen päävalmentajana, joka piti narut tiukasti omissa käsissään. Hän hoiti pelaajahankinnat, valmennuksen ja toimi yhdessä vaiheessa jopa seuran puheenjohtajana. Turunen myös neuvotteli joukkueelle sponsorisopimuksia.
Turunen oli kasvanut Namikan toimintaan vuosien ajan. Valmentaminen ja toiminnan hoitaminen oli harrastus, joka oli samalla koko hänen elämänsä. Turunen puhui noina vuosina paljon “talkoista”.
– Näin jälkeenpäin ajateltuna, yhden miehen vastuulla oli silloin liian paljon, sanoo Kari Melto.
Melto oli edustusjoukkueen joukkueenjohtajana menestysvuodet. Hän ei kuitenkaan tehnyt työtä päätoimisesti, vaan oli palkkatöissä muualla.
– Mika Turunen piti asiat itsellään. Kaikki tuntui hoituvan hyvin vuodesta toiseen. Hän hoiti pelaajahankinnat, eikä niistä suuremmin etukäteen puhunut, Melto muistelee.
Joukkueen kapteeni Pasi Riihelä kuitenkin tiesi pelaajahankinnoista.
– Mikan kanssa me puhuimme niistä paljon. Tiesin, millaisia pelaajia joukkueeseen oli tulossa.
Ja hyviä pelaajia palkattiin vuodesta toiseen. Yhtenä menestyksen syynä oli se, että tärkeät kotimaiset ja ulkomaiset pelaajat pysyivät Lappeenrannassa monta vuotta peräkkäin.
Kaudella 2004–2005 joukkueessa oli pelaajana nuori 17-vuotias Lassi Tuovi. Kausi jäi kuitenkin kesken jo kesällä, kun hän joutui polvileikkaukseen. Polvi kuntoutui ja nuori mies oli kävelykeppiensä kanssa joukkueen mukana Espoossa. Suomen Cupin turnauksessa joukkue voitti ensimmäisen pelin.
Yllättäen valmentaja Mika Turunen käski Tuovin jäämään seuraamaan turnausta ja analysoimaan tulevan vastustajan pelikuvioita.
Tuovilla oli edessään aivan uusi tilanne, mutta hän scouttasi eli tutki vastustajan pelitavan hyvin tarkkaan. 17-vuotias pelaaja, jonka pelipaikka joukkueessa taidollisesti oli ehkä jopa kyseenalaista, oli nyt selittämässä vastustajan pelitapaa ammattilaisille.
– Me voitimme sen pelin varmaan 25 pisteellä, siitä tuli murskajaiset. Sen jälkeen Turunen vain sivulauseessa kysyi, olenko jo katsonut seuraavia vastustajia. Niin se valmentaminen lähti, muistelee Tuovi.
Nyt Lassi Tuovi on 32-vuotias apuvalmentaja ranskalaisen pääsarjatason Gravelines Dunkerquen joukkueessa. Kansainvälisen koripalloliiton FIBAn listalla Ranska on neljänneksi paras koripallomaa. Tuovi on kuulunut Suomen miesten maajoukkueen, Susijengin, valmennustiimiin vuodesta 2010. Tuovi tutkii edelleen vastustajien pelitapojen heikkouksia ja taktikoi niihin kipupisteisiin iskemistä pelillisin keinoin.
Tuovi on käynyt koripallon valmentajakoulutuksen. Hän on ollut Turusen lisäksi Jyri Lehtosen ja Jarmo Laitisen apuvalmentajana. Miesten maajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmannin kanssa Tuovi on tehnyt maajoukkueen lisäksi yhteistyötä Turkissa Besiktasissa.
Tuovin kokema valmentajaura on ollut vähintään erikoinen. Lappeenrannassa hän kuului pelaajauran jälkeen valmennustiimiin, mutta kuulutti joukkueen kotiottelut.
– Jos nyt tekisin jotain toisin, niin kuuluttaminen saisi ehkä jäädä tekemättä.
Valmentaja Mika Turunen laittoi välillä 17-vuotiaan Tuovin pelin jälkeen median eteen vastaamaan kysymyksiin. Roolit olivat niin sekaisin, että Koripalloliitosta otettiin yhteyttä. Sieltä sanottiin, ettei tämä käytäntö toimi. Median edessä pitää olla valmentaja tai siihen rinnastettava, valmennukseen kuuluva henkilö.
– Seuraavassa pelissä tittelini oli valmentaja ja minut voitiin laittaa pelin jälkeen median eteen, Tuovi naurahtaa.
Lappeenrantalaisella koripallojoukkueella oli hurmos päällä. Pelaajilta pyydettiin nimikirjoituksia kaduilla, kaupoissa ja ravintoloissa. Samaan aikaan jääkiekkojoukkue SaiPa ei menestynyt ja Lappeenrannan Urheilutalon katsomot täyttyivät koripallofaneista. Lassi Tuovi muistelee kausia 2005–2008 hulivilivuosina.
– Lappeenrannan kaduilla ja kahviloissa moikkailtiin ja ihmiset toivottivat tsemppiä. Jääkiekkokaupungissa oli aika erikoista, että koripallo oli äkkiä niin iso juttu, Tuovi pohtii.
Joukkueessa pelasi neljän kauden aikana koripallon ystäville tuttuja nimiä, kuten maajoukkuepelaajat Pasi Riihelä, Jussi Kumpulainen, Juha Sten ja Petri Virtanen. Ulkomaalaisvahvistuksista etenkin kolmikko Andre Foreman, Matthew Williams ja Chanan Colman sopivat hyvin joukkueeseen ja Lappeenrantaan.
Menestysjoukkueen fyysisestä valmennuksesta vastasivat Risto Kangas ja Tapani “Tape” Valkonen. Valkonen keskittyi voimavalmennukseen ja Kangas yleisurheilutaustallaan pelaajien juoksun kehittämiseen. Koripallopiireissä liikkui huhuja, että Lappeenrannassa treenataan todella kovaa.
– Niin treenattiinkin. Me harjoittelimme ympäri vuoden. Meillä ei ollut edes kesällä taukoa ohjatuista harjoituksista, Kangas sanoo.
Hyvistä ulkomaalaista pelaajista on helppo nostaa yksi ylitse muiden.
– Andre Foreman. Ehdottomasti mieleenjäänein vahvistus. Hän oli hyvin ammattimainen ja tunnollinen harjoittelija, sanoo Risto Kangas.
Hurmos oli liian hyvää ollakseen totta.
Kausi 2007–2008 muutti kaiken. Seurassa toimivat ihmiset alkoivat tajuta, että seuran talous oli kuralla. Monta toimea hoitanut Mika Turunen ei ollut informoinut seuran tilasta. Kovia pelaajia vain ilmestyi LrNMKY:n joukkueeseen vuosi toisensa jälkeen. Kaikki näytti toimivan.
Turunen vapautettiin päävalmentajan tehtävästä kevättalvella 2008 ja päävalmentajaksi tuli Jyri Lehtonen.
Taloussotkut etenivät rikostutkintaan. Syyttäjän mukaan Turunen oli puheenjohtajana laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa seuran palkanmaksua. Turunen itse kommentoi tuolloin tehneensä seuran eteen vain talkootyötä ja ei ollut nostanut itselleen palkaa noina vuosina.
Vuonna 2010 Mika Turunen sai ehdollisen viiden kuukauden tuomion veropetoksesta ja tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.
Myös NMKY:n entinen kirjanpitäjä tuomittiin 60 päiväksi ehdolliseen vankeuteen avunannosta veropetokseen ja tuottamukselliseen kirjanpitorikokseen. Teot olivat tapahtuneet vuosina 2006–2008.
Samana keväänä 2008 koripallojoukkuetta vuosia tukenut yrittäjä Pekka Hakkarainen astui kuvaan. Hän sijoitti seuraan suuren summan rahaa, ja samalla hänestä tuli seuran puheenjohtaja.
– Seuran juniorityön pelastaminen oli tärkein asia. Namika oli myös iso imagotekijä Lappeenrannalle, hän sanoo.
Keväällä 2014 Namika aikoi hakea vielä liigapaikkaa, mutta sillä oli velkaa edelleen noin 400 000 euroa. Kevään 2014 päätteeksi Namika Lappeenranta luopui liigapaikasta ja alkoi rakentaa uutta nousua panostamalla juniorityöhön. 14 vuotta Koripalloliigassa oli paketissa.
Lappeenrantalaisen Pekka Hakkaraisen panos on tärkein yksittäinen asia, miksi seura on edelleen olemassa. Tätä mieltä ovat kaikki haastatellut henkilöt.
– Liian suuri huomio on siinä, miten Namikan menestys päättyi. Tärkeintä on muistaa, että Lappeenrannassa ei annettu periksi, vaan hoidettiin velat selkä suorana, sanoo Koripalloliiton kilpailujohtaja Tom Westerholm.
Entinen pelaaja, kolmesti vuoden pelaajaksi valittu Pasi Riihelä on nykyään Namika Lappeenrannan puheenjohtaja. Muutama vuosi sitten hän vielä valmensi junioreita.
– Edustusjoukkue pelaa nyt kakkosdivisioonaa. Menemme rakentavasti eteenpäin ja panostamme edelleen juniorityöhön, Riihelä sanoo.
Hänen mukaansa Namikalla on tällä hetkellä muutama kymppitonni velkaa.
Hulivilivuosien hintalappu oli iso, mutta seura-aktiivien ansioista menestyksen vuodet eivät tuhonneet koko seuraa.
Palataan vielä tammikuuhun 2006. Debrezenissä Unkarissa ottelu oli päättynyt – Team Lappeenranta hävisi koriluvuin 88–73. Fanit olivat istuneet Finnairin tilauskoneessa jo hyvän aikaa odottaen lähtöä Lappeenrantaan. Tappion kärsinyt joukkue nousi koneeseen ja koneellinen ihmisiä hurrasi ja taputti käsiään joukkueelle.
Koneeseen nousivat myös Pasi Riihelä, Kari Melto ja Lassi Tuovi.
– Se oli loistavaa, aivan käsittämätöntä, sanoo joukkueen kapteeni Pasi Riihelä.
– Muistan sen aina. Meidät otettiin niin lämpimästi koneeseen vastaan, muistelee joukkueenjohtaja Kari Melto.
– Uskomatonta, että pääsin kokemaan kaiken tuon ja niin nuorena, päättää pelaaja–kuuluttaja–valmentaja Lassi Tuovi.
Valmentaja Mika Turusta pidetään hyvänä valmentajana. Hän ei ehkä hankkinut kaikkein parhaita pelaajia, vaan juuri oikeat pelaajat oikeille pelipaikoille. Parhaimmillaan LrNMKY oli hyvin tiivis yhteisö.
Lappeenrannan NMKY:stä lähdön jälkeen Mika Turunen on valmentanut muun muassa Luxemburgissa, Unkarissa, Vietnamissa ja Englannissa.
Mika Turunen ei vastannut haastattelupyyntöihin.
