Riippuvuuksista siis pääsee eroon lopettamalla riippuvuutta aiheuttavan aineen käytön tai toiminnan. Piste.
Jeesus, kuntoilu tai korvaushoito ei merkkaa mitään. Piste.
Ehkä tässä nyt se kokonaiskuva katosi, koitan kiteyttää asian selvemmin:
- kun ihminen on ajautunut krooniseen riippuvuuteen, on myönnettävä riippuvuus ja se, että paluuta kohtuukäyttöön ei ole. Se on se "korkki kiinni" päätös.
- pelkkä ajankäytön korvaminen jollain muulla, kuin juomisella, ei riitä. Siihen tarvitaan kuntoutusta ja esim. vertaistuki on siihen äärimmäisen toimiva systeemi. Sieltä löytyy ne eväät "muuhun tekemisiin ja lenkkareihin".
- yksin raitistuminen on tuhoontuomittu yritys, koska riippuvuuksien taustalla on iso ongelmavyyhti ja ne on pystyttävä saamaa paremmalle tolalle, jotta raittiudesta tulee pysyvä olotila, ei jokin muutaman kuukauden kuuri, jossa lasketaan raittiita päiviä ja kärvistellään kuivahumalassa. Pyörää ei kannata keksiä itse, koska Suomesta löytyy kymmeniä tuhansia raitistuneita ihmisiä, jotka voivat auttaa pahimpien karikoiden ylittämisessä. Vertaistuella ja muiden kokemusten kuulemisella on mielettömän tehokas vaikutus. Sitä ei usko, ennen kuin sen itse kokee.
Ei ole olemassa mitään yksittäistä kikkaa, joka toimisi kaikilla. Siksi vertaistukeen osallistuessaan, ihminen voi kuuntelemalla ja keskustelemalla oppia muilta, mitkä ovat toimineet toisella ja mitkä eivät ja soveltaa niitä omaan tilanteeseensa. Lisäksi tietopaketti alkoholismin tutkitusta tietoudesta sekä sen alkoholismin sairauskäsityksen omaksuminen auttaa aivan helvetin paljon sen käsittämisessä, missä jamassa on. Loppuu se itsesyytös, jatkuva rajaton häpeä, juominen jotta unohtaisi juoneensa ja toimimattomien konstien kanssa pelaaminen (mm. antabus ja muut ihmepillerit). Asiaa pahentaa se, jos on jo ajautunut sekakäyttäjäksi, jossa nukkumiseen tarvitaan omat lääkkeet, piristymiseen omat ja sitten muu aika mennään alkoholin voimalla. Monelle tulee yllätyksenä se, kun ihmiselle todetaan, että "olet muuten lisäksi pilleristi" kun mieltää käyttönsä vain lääkkeeksi "unettomuuteen", "masennukseen" jne, jotka ovat suoranaisia seurauksia alkoholin kroonisesta käytöstä.
Fagerholmille: se main point voi jollekin olla lenkkarit, mutta se on vain pieni osa asiaa, ei se keino, jolla raitistutaan. Kaiken perustana on se, että korkki on kiinni, mutta jos ihmiseltä puuttuu toaalinen ymmärrys omasta tilastaan ja sen faktan ymmärtämiseltä, että tila on pysyvä, juoda ei voi, niin perseelleen menee.
Eräs tälläinen tapaus kuoli viime jouluna. Kaksi viikkoa eli "kohtuukäyttäjänä" usean kuukauden raittiuden jälkeenn ja sitten kutsui Kalevankangas. Työikäinen, töissä käyvä ihminen, josta ei päälle kukaan arvelisi että oli alkoholiongelmainen. Kaksi muuta meni myös samoihin aikohin, mutta heitä en tuntenut henkilökohtaisesti. Joskus alkoholistille pikainen kuolema on parempi vaihtoehto kuin palata siihen vanhaan.
Ja ne huonot uutiset: ihminen kestää
todellisten raitistumisyritysten päälle korkeintaan muutaman repsahduksen, sen jälkeen se ei ole enää mahdollista. Siksi noissa vertaistukihoidoissa, jotka toimivat, tulee kenkää kahden repsahduksen jälkeen. Muuten vaarannetaan sen porukan selviämismahdollisuudet, joilla on toivoa toipua. Tästäkin on olemassa tutkittua tietoa.
Salmiselle: koittaisit ymmärtää sen, ettet voi samaistua alkoholistin asemaan, koska et itse ole krooninen alkoholisti. Et voi tietää mitä on olla diabeetikkokaan ja miltä tuntuu kun verensokerit lähtee perseelleen tai miltä tuntuu epilepsiakohtaus. On hengenvaarallista ja suorastaan tyhmää viljellä täysin alkukantaisia "se on vaan selkärangasta kiinni" -juttuja, koska on päivänselvää että näin ei ole. Tutkimukset ja miljoonat alkoholistien ihmiskohtalot kertovat sen hyvin suoraviivaisesti.
Jos joku haluaa tietää asiasta lisää, kerron mielelläni privassa, henkilökohtaisesti ja luottamuksella.
