Ammattikoulutusta ilman koulutusta: Sorvaamaan opetellaan kirjasta – kaikilla ei ole opettajaa ollenkaan
Koulutusleikkaukset ovat ajaneet osan opiskelijoista tuuliajolle.
Leikattuja:
’Älä pistä sormia välliin. Siinä on kuustuhatta kiloa painetta.”
Lehtori Kari Niemelä opastaa opiskelija Topi Rajalalle CNC-sorvin asetuksia Oulun Kaukovainiolla. Ammattiopiston työsalissa työstetään metallikappaleita samaan tapaan kuin kone- ja metallialan työpaikoilla.
Työsalissa on monia koneita, ja valmistuvan opiskelijan pitäisi osata käyttää niistä jokaista. Lukuisten koodien, asetusten ja työvaiheiden oppiminen vaatii näyttämistä kädestä pitäen sekä harjoitusta, toistoa ja rutiineja.
Topi Rajalalla on parin kuukauden päästä kaksi näyttökoetta, joissa hänen on esitettävä osaamisensa. Tietokoneohjattavaa sorvia ja jyrsintä hän on päässyt käyttämään vasta vähän, ja aika uhkaa loppua kesken.
Manuaalikoneistuksen näyttö oli jo alkukeväästä.
”Näyttö ei mennyt ihan putkeen, ja jossain vaiheessa mietin, jääkö opiskelu nyt tähän”, Rajala kertoo.
”En kuitenkaan jättänyt kesken ja läpäisin.”
Lehtori Niemelä on työskennellyt Oulun seudun ammattiopistossa 11 vuotta, ja sinä aikana lähiopetus on vähentynyt karkeasti ottaen kolmanneksella, noin 25 viikkotuntiin. Monella alalla lähiopetusta on tänä vuonna enää alle 20 tuntia, kun ennen opiskeltiin 32–34 tuntia viikossa.
Viime syksynä Niemelä sai vielä opetettavakseen sekä aloittavien että toisen vuoden opiskelijoiden ryhmän, samaan aikaan.
”Mahdoton yhtälö”, hän sanoo.
”Jompikumpi ryhmä on täysin tuuliajolla.”
1980- ja 1990-luvulla lukioon päästiin ja amikseen jouduttiin. 2000-luvulla kiinnostus ammatillisiin opintoihin kasvoi. Vuosina 2012–2017 yliopistojen rahoitus laski valtion talousarvion mukaan 2 prosenttia, ammattikorkeakoulujen 13 prosenttia ja ammatillisen koulutuksen 17 prosenttia
Ammatillisen koulutuksen hakijamäärät ovat kääntyneet laskuun.
Paljon säästöjä on sitä paitsi vielä tekemättä. Koulutuksenjärjestäjien edunvalvoja Amke ry selvitti maaliskuussa, että nyt tehdyistä leikkauksista noin 40 prosenttia on yhä sopeuttamatta. Oppilaitoksissa eletään säästöillä ja kipeitä ratkaisuja lykätään.
Silti viime vuonna oppilaitoksista hävisi jo 1 600 työpaikkaa. Henkilöstön arvellaan vähenevän myös tänä vuonna.Päteviä opettajia on korvattu halvemmilla ohjaajilla, joita kutsutaan vaikkapa taitovalmentajiksi.
Lapin matkailuopiston Levi-instituutissa opiskellut Sara Suoyrjö kuuli opiskelutovereineen syksyllä 2016, että heillä ei ole opettajaa enää ollenkaan.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajiksi opiskelevat jätettiin itse ilman ohjausta.
”Tuntui, että meidät oli petetty.”
Ryhmänohjaaja –jonka tehtäviin ammatilliset opinnot eivät kuuluneet – yritti parhaansa mukaan keksiä opiskelijoille tekemistä. Silti 90 prosenttia koulunkäynnistä jäi opiskelijoiden omaksi huoleksi.
”Toivottavasti olen väärässä, mutta minun pelkoni on se, että ollaan toteuttamassa ammatillisen koulutuksen alasajoa”, Jouko Karhunen sanoo.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ammattikoulutusta-ilman-koulutusta-sorvaamaan-opetellaan-kirjasta-kaikilla-ei-ole-opettajaa-ollenkaan/
