- Infrastruktuuri on joitakin itärannikon kaupunkeja lukuunottamatta tehty auton ehdoilla. "Cul-de-sac" -omakotitaloalueet esimerkkinä, kauppaan saattaa olla 200 metrin matka, mutta sinne ei pääse jalkaisin fyysisten tai maastoesteiden vuoksi. Hyötyliikunnan määrä lähellä nollaa. Monilla alueilla ilmasto olisi työmatkapyöräilyä ajatellen siedettävä ympäri vuoden, mutta kelvien puutteen ja etäisyyksien vuoksi se on vaikeaa tai lähes mahdotonta
- Julkinen liikenne, käytännössä neljässä kaupungissa (New York, Boston, D.C, San Francisco) se on eurooppalaisten suurkaupunkien tasoa. Esim. Los Angelesissa tai Chicagossa julkinen liikenne on varsin siedettävä ja käyttöaste on korkea, muttei vielä sillä tasolla millä se voisi olla
Jotain hyvää: tässä kun on koronan vuoksi tullut harrastettua kotimaan matkailua, hiffasin tämän (mikä siis meillä pielessä). Julkiset vessat. Niitä on, ovat pääosin siistejä eikä "Out of order" -kylttejä riiputeta kahvassa viikkotolkulla. Japanissa tämä on vieläkin paremmin hoidettu, mutta käytännön ero on loppujen lopuksi aika pieni. Julkisia vessoja on kaupoissa, uimarannoilla, moottoritien levähdyspaikoilla ja kaikkialla. Jotenkin hölmöä, että Suomessa tätä ei osata, vaikkei meillä ole edes pulaa makeasta vedestä, ei kenenkään sivistysmaissa tarvitse ulkoiluttaa nakkiaan tien reunassa tai porttikongissa.