Ostin eilen silakoita. Niitä paistellessani mietin kalastusta harrastuksena. Muistan kun kauan sitten koulukaverini sanoi jotakuinkin, että kalastusta voi harrastaa vaikkei tykkäisi syödä kalaa. Pidin sitä silloin jotenkin outona. Miksi mennä silloin lainkaan kalaan? Ehkä käsitystäni hämärsi se, että muistin olleeni pikkunappulana joitain kertoja lähijärvellä verkonlaskussa isäni ja ukkini kanssa. Ukki kun tykkäsi kalasta ihan mahdottomasti, ehkä se oli myös ajanvietettä hänelle, mutta kyllä sitä kalaa silloin syötäväksi haettiin eikä takaisin laskettavaksi. Minuun ei kyllä ole verkonlaskuinnostus vielä suuremmin tarttunut, vaikka sitä kerran-pari kesässä tulee vieläkin tehtyä.
Toinen juttu jota mietin, oli nykyajan nuoriso. Telkkarissa oli kännykkämainoksessa laulaja Vesta, joka vissiinkin on jonkinlainen nuorisoidoli. Hänellä tai jollain bändikaverillaan oli paita jossa luki "minä riitän" tai jotain sellaista, ja lisäksi mainoksessa oli lyhyt pätkä varmaankin jostain hänen laulustaan, joka meni suunnilleen "sulle on paikka varattuna". Ehkä nämä ovat terveempiä viestiejä kuin parinkymmentä vuotta sitten pikkukaupungin ala-asteella, kun kaikilla piti olla Micmacin farkut tai muuten oli ihan dorka. Vaikka varmaan nuoriso edelleen osaa jakaa jäsenensä oikean- ja vääränlaisiin.