Tämä ei ole vittuilua (elä siis suutu), mutta: Luoja paratkoon minua asumukselta jossa ikkunani alla neljä äijää dyykkaa roskalavaa
Tästäpä juontui mieleen tapahtumaketju vuosien takaa. Sattui Kruununhaan köyhäilistöalueella Helsingissä. Oli tulossa kavereita kylään ja minun piti tehdä lettutaikina turpoamaan. Puuttui kananmunia, joten pikaisesti naapuritalon kellarimyymälään munanostoon. Kiireessä panin merkille, että kolmannen talon edustalla on roskalava, jonne miehet kantavat jotakin. Lavalla pyöri ylimääräistä evakuointiväkeä.
Sain munat haltuun ja palasin kadulle. Roskalavan dyykkausväki ei ollutkaan olettamaani spurguremmiä, joka etsii lievästi homeisia karjalanpiirakoita. Siellä riehui hyvinpukeutuneita perheenäitejä ja herrasmiehiä. Muutaman tunnistinkin ulkonäöltä oman talon asukeiksi. Mitä ihmettä! Siis kenno takin taskuun ja katsomaan aarrelaivaa! Siellä oli osin erittäinkin hyväkuntoisia konttorimööpeleitä. Synkästi sekaan, ettei jää ilman!
Pelastin yhden pöydän, tuolin ja peltisen arkistokaapin. Vein lastin sisälle ja avustin naapurin miestä kantamaan ison kirjoituspöydän heille. Palasin vielä evaukuointipaikalle noutamaan loput romut. Ulko-oven edustalla kiveyksellä oli jotain ihmeellistä keltaista ektoplasmaa. Hah, jollain särkynyt kauppakassi!
Sain omaisuuden haalittua huoneiston suojaan. Takkia riisuessa työnsin käden taskuun. Puolet mulkkeroista oli rikki! Mutta riittävästi ehjiä, että sain taikinan tehdyksi.
En asu alueella enää.