Melkein jouduin äsken henkirikoksen silminnäkijäksi, mutta sain estettyä rikoksen synnyn esimerkillisellä toiminnallani.
Pyöräiltiin tohon lammen rantaan emännän kanssa ja stoppasin naureskelemaan kun pieni kissa istua nakotti rantaheinikossa. Mutta eihän se vain söpöilyn takia siellä ollutkaan, vaan oli perkele tappoaikeissa. Rantapuussa oli metrin korkeudessa linnunpönttö ja sinnehän se katti oli aikeissa mennä. Kohta sieltä joku telkkä kurkistikin ulos eikä huomannut kattia. Katti hyppäsi puuhun ja lähti kohti lintua eikä tyhmä telkkä tajunnut mitään. Huusin kuin mielipuoli, kuten tapana on ollut ja telkkä pölähti paniikissa järveen. Kissaa selkeästi vitutti, katsoi minuun päin naukaisi kovaa, hyppäsi rantaan ja katosi pensaikkoon. Sinne se varmaan nyt kuolee nälkään kun minä pilasin telkkälounaan.
Todennäköisestihän se telkkäkin säikähti meluamistani niin paljon että kelluu nyt slaagin saaneena räpylät kohti taivasta.
Job well done siis.
Ne on aika epeleitä nuo katit saalistushommissa. Kotipuolessa on kotikissa, Tikru nimeltänsä, joka kesäyöt tykkää olla ulkosalla valjaisiin kiinnitetyn fleksin päässä. Fleksi on semmosessa tolpassa kiinni, että se pääsee liikkumaan pihalla ittekseen n. 10m säteellä joka suuntaan vapaasti. Valjaisiin on kiinnitetty varta vasten semmonen kilikello, joka helisee katin vähänkin liikkuessa, jotta se ei jatkuvasti tappaisi niitä pihalla käyskenteleviä oravia, hiiriä, pikkulintuja ym. Kissanruokaahan se syö, mutta saalistusvietti kun on niin oikeita elikoita pitää jahdata.
Jotenkin se vaan osaa sillein vaania, että toisinaan se onnistuu niitä elukoita siltikin ottamaan kiinni. Se pyrkii jossain vaiheessa yötä yleensä sisälle, useimmiten syömään tai nukkumaan, mutta unenpöpperössä ovea avatessa pitää olla tarkkana, ettei sillä ole mitään elukkaa suussa. Ne suussa olevat elikot on nimittäin silloin lähestulkoon aina vielä elossa. Sen tarkoituksena kun on tuoda ne sisään ja sitten leikkiä niillä. Kerran kissalla oli suussa hiiri ja erehdyin päästämään sen sisään huomaamatta, että sillä oli suussa pieni hiiri tai mikälie päästäinen. Katti painoi hirmuista vauhtia sisälle ja se siinä ravasi aikansa ympäriinsä, mutten tajunnut että siellä oli joku ihme elikkokin mitä se jahtasi. Jotain epämääräistä rapinaa kuului ja ihmetytti hieman, että mitä se katti puuhailee, mutta menin kuitenkin takaisin maate.
Aamulla epäilykset sitten heräsivät, kun katti oli kyttäämässä jotain seinän vieressä. Mitään sieltä ei kuulunut, mutta sitten tuli mieleen, josko se hiirulainen olisi mennyt jostain pienestä raosta seinän sisään(!). Ei sieltä kyllä mitään kuulunut, joten seuraava ajatus oli, että perkele, nyt se kuoli ja mätänee sinne seinän sisään ja alkaa kohta haisemaan siellä. Sittenhän sitä seinää täytyy purkaa että saa sen raadon pois.
Noh, kissa vaan oli edelleen siinä vahdissa ja itse surffailin tietskarilla, kun alkoi kuulua pientä rapinaa sieltä seinän sisältä. Sieltähän se hiirulainen kömpi ulos pienestä nurkkalistan ja laminaattilattian raosta täysissä ruumiin ja sielun voimissa, ja kissahan oli jo siinä vaiheessa valmiina hyökkäysasemissa. Hetken päästä katti hyppäsi lattialle kyljelleen ja sai sen elikon suuhunsa, jolloin minä kehujen saattelemana otin kissaa valjaista kiinni ja talutin sen äkkiä pihalle, jotta se ei sitä enää päästä suustansa sisälle vapaaksi. En jäänyt seuraamaan mitä sitten tapahtui, mutta ei se sitä raatoa ainakaan enää sisälle kantanut. Hienoja eläimiä.
