Arvo Salo:
RAJA RAILONA AUKEAA
Karjalan palauttaminen on yksille toivon, toisille pelon ja kolmansillekin vähintään keskustelun arvoinen asia. Minä olen neljäs. Minun mielestäni "keskustelu Karjalan palauttamisesta" pitäisi heti lopettaa.
Mistä näet "keskustellaan". Sellaista "Karjalaa", joka voitaisiin "palauttaa", ei näet ole. Rajan takana, myös Tarton rauhan rajan, aukeaa laajahko alue sellaista Karjalaa, joka koskaan ei ole kuulunut Suomeen, ei Vanhaan Suomeen, ei edes vanhaan Ruotsiin. Nykyisen rajan taakse taas, siis tämän Moskovan - Pariisin - Etykin rajan, suljetaan moniakin maankappaleita, jotka oikeastaan ja kansainvälisenkin oikeustajun mukaan kuuluvat tai kuuluisivat Suomelle.
Osuvaa ja aiheellista on sen sijaan esittää ja jopa vaatia Tarton rauhan rajojen palauttamista, niin kuin tekee dosentti Martti Siirala ja hänen perässään yhä useampi suomalainen, kuten nykyisin jopa minä. Palauttaa ei pidä "Karjalaa" vaan Suomi.
"Vanha Suomi" ei ilmaantunut tähän tyhjästä eikä turhan takia. Se on historiassamme lähes yhtä tarkka käsite kuin "Uusi Suomi ja sikälikin saman kaltainen, että molemmat voidaan palauttaa. Se tarkoittaa sitä kaakkoisen Suomen aluetta, jonka Ruotsi menetti Venäjälle "isonvihan" ' ja "pikkuvihan".jälkeen eli Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja Turun rauhassa 1743. Tätä aluetta ei yritettykään liittää saati sulattaa varsinaiseen Venäjään, vaan muodostettiin erityinen kuvernementti, jolle nimitettiin jopa oma kenraalikuvernööri.
Sen hallinnossa, oikeudenkäytössä ja verotuksessa pyrittiin noudattamaan Ruotsin vallan aikaisialakeja. Niin papit kuin muutkin virkamiehet koulutettiin pääosin Turun akatemiassa. Oli siis vain johdonmukaista, että sen "palauttamista" alettiin harkita heti 1809, kun Ruotsi taas oli hävinnyt yhden sodan ja Suomesta muodostettu suuriruhtinaskunta, autonominen, osana Venäjän valtakuntaa mutta ei osana Venäjää. Jo kolmen vuoden päästä Vanha Suomi liitettiin tähän uudempaan yksikköön ja sen asukkaat niihin suomalaisiin, jotka Aleksanteri 1 oli "kohottanut kansakunnaksi kansakuntien joukkoon".
Tässä määritelty Vanha Suomi ei siis koskaan ole kuulunut Venäjään, vaan pahimmillaankin vain siihen Neuvostoliittoon, joka raakaa väkivaltaa käyttäen liitti sen omaisuuksiinsa. Niin kuin muutkin ryöstösaaliinsa, täältäpäin Viron, Latvian ja Liettuan.
Miksi Vanhan Suomen nyt pitäisi kuulua johonkin muuhun maahan kuin Suomeen, kun Neuvostoliiton ovat hylänneet jopa venäläiset? Puhumattakaan virolaisista, latvialaisista ja liettualaisista?
Tarton rauhan rajojen tuolta puolen tuijottavat ylimpinä Petsamo ja Liinahamari, suomalaisten kovertama nikkelikaivos ja suomalaisten Jäämereen rakentama jäätön satama, vähän alempaa Sallan ja Kuusamon itäosat, Paanajärvi... Sallatunturi: joko talvikisoihin 2006? Tuosta Suomenlahdelta Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja jopa Seiskari, Vanhan Suomen kappaleita kaikki. Samalla tavalla kuin nuo vanhat suomalaiset kaupungit, tännempänä Lappeenranta ja Hamina, sinnempää Sortavala. Käkisalmi ja Viipuri. Pitkät peninkulmat Suomenlahden ja Laatokan rantaviivaa, tuhansin hehdoin hiekkaa ja monen monta Laatokan norppaa... Kannaksen ja Laatokan-Karjalan viljavaniot, ne jotka suomalaisella työllä tihkuisivat ruista ja rieskaa paitsi Viipurin, myös ison Pietarin eli Pietari Suuren tarpeisiin.
Jos siltä näyttäisi, että joku laitos tai laite on naapureille tärkeämpi kuin meille, niin voisimme kai neuvotella ja vaihtaa, niin kuin vapaille kansoille vain on mahdollista, nyt siis myös Venäjän kansalle. Ja jos katsotaan, ettei meidän kannattaisi kaikkea pahaksi päässyttä ottaa puhdistettavaksemme, niin arvioikaamme saamiset vaikka vanhoina dollareina. Ja lisättäköön karhuttavien listaan vielä myös viekkaudella ja vääryydellä vietyjen "sotakorvausten" käypä arvo.
Ja kun näyttää, etteivät nuo mitään pysty maksamaan viiteenkymmeneen vuoteen, niin suostukaamme ottamaan elintasorailon tälle puolen viisisataatuhatta venäläistä, mieluiten hyvin koulutettuja ja opinhaluisia. Ja päästäkäämme halukkaat isiensä maille, niin kuin annetaan pakolla sinne tänne siirrettyjen isovenäläisten, vähävenäläisten, valkovenäläisten, tataarien, kirgiisien ja kalmukkien palata paikoilleen.
