Betonihelvetti
Rakennustaiteen helmeilevää ja ilosta pulppuavaa ihanuutta. Suhteellisen tyypillinen suomalainen näky. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ainakin tällainen on äkkiä tehty, vrt. Sagrada Familia. Rakennusten funktiokin on tosin ihan jotain muuta, vertailukohta on epäreilu ja täysin päätön, mutta kuitenkin osoitus siitä suoraviivaisuudesta ja järjestelmällisyydestä mitä suomalaisilta odotetaankin. Kylmää kauneutta, tavallaan. Mutta silti niin rumaa. Betoni on sielumme peili.
Tuosta muistui mieleeni eräs vuosikymmenen taitteessa (1980-90) remonttihommissa näkemäni yksiö.
Kyseinen yksiö oli siis juuri tällainen yksi asuinyksikkö, lokero tai laatikko joskus 60 luvun loppumetreillä rakennetussa betonihelvetissä sijaitsevassa 4 kerroksisessa betonielementtitalossa. Siis yhdessä niistä kymmenistä.
Huoneiston kaikki seinät olivat maalattua, vaalean harmaata betonia. Lattialla oli harmaa 60-luvun muovimatto. Katto oli maalattua betonia.
Huoneistossa kaikui, sillä siellä oli hyvin askeettinen kalustus.
Ei mattoja, rautaheteka patjoineen olohuoneessa ja joku 60x60 cm puupöytä sekä yksi tuoli. Hyvin, hyvin askeettista.
Tauluista ei tietoakaan.
Olohuoneen isoimman betoniseinän keskellä huomioni varasti kuitenkin vinoon kiinnitetty n. 20 cm mittainen laudan pätkä, jossa näytti lukevan jotakin. Siirryin lähemmäs.
Lautaan oli kuulakärkikynällä töherretty lause:
"Puu on lämmin sisustusmateriaali"
Se oli varsin sympaattinen ja taistelutahtoa nostattava mekaaninen postaus se! :ahem: