7son7
Well-known member
- Liittynyt
- 5.11.2004
- Viestit
- 610
Muutenkin noista Kiinan menneistä ympäristöprojekteista kannattaa lukea Vaclav Smilin The Bad Earth. Olen sitä täällä aikaisemminkin suositellut. Kirja käsittelee Kiinan ympäristöä 1980-luvun alkuun asti. Hurjaa tekstiä ja tilastoja suoraan Kiinan omista arkistoista.
Jotkut aina näkee Kiinan jotenkin ruusuisena, kulta kehyksillä. Itse en tavannut tuota ahkeruutta, mitä blogissa mainittiin. Tietenkin Kiina muuttuu, mutta ainakin nuorten kiinalaisten keskuudessa ei ole enää vuosikausiin ollut hinkua työskennellä länsimaisissa firmoissa, koska niissä joutuu tekemään töitä. Nuoret tyytyy mieluummin pienempään palkaa ja menevät kiinalaisten firmojen palvelukseen, jossa tahti on paljon rauhallisempaa. Tämä siis sen jälkeen kun itse Kiinasta valmistuin vuosia sitten. Onko tilanne muuttunut viimeisten muutaman vuoden aikana, en tiedä, mutta en sitä usko.
Samaten itse näin aavikoitumisen ongelman. Kyliä hautautui hiekkaan muutamassa vuodessa. Istutukset jouduttiin kaivamaan pengerten suojaan jotta hiekka ei niitä tuhoaisi. Pohjaveden pinnan räjähdysmäinen lasku ja siitä johtuva viljelysmaan tuhoutuminen. Eroosio. Vesivarantojen ohjaus suurien kaupunkien käyttöön, jolloin maaseudun pelloille ei riittänyt vettä. Maanviljelijöiden, ketkä luvatta ohjasivat noista vesikanaaleista vettä omille pelloille, vangitsemista ja peltojen lunastusta. Metsien ryöstöhakkuut ja sen jälkeinen eroosio. Kun itse jätin Pekingin niin aavikoituminen oli jo ulottunut kiinan muurille asti, eli about 30km päähän sen hetkisestä Pekingin kaupungin rajasta. Mustat kivihiilikaupungit, joissa teiden vierustat oli pikimustia kivihiilipölystä jota leijaili jatkuvalla syötöllä avoimista kivihiili kuorma-autojen lavoilta. Järvet, jotka löyhkäsivät seisovasta liejuvedestä.
Kiinassa aina kaikki ihmetteli mulle että miksi olen tullut puhtaasta Suomesta tämmöseen sikolättiin. Elämänkokemuksen takia, tietenkin.
Jotkut aina näkee Kiinan jotenkin ruusuisena, kulta kehyksillä. Itse en tavannut tuota ahkeruutta, mitä blogissa mainittiin. Tietenkin Kiina muuttuu, mutta ainakin nuorten kiinalaisten keskuudessa ei ole enää vuosikausiin ollut hinkua työskennellä länsimaisissa firmoissa, koska niissä joutuu tekemään töitä. Nuoret tyytyy mieluummin pienempään palkaa ja menevät kiinalaisten firmojen palvelukseen, jossa tahti on paljon rauhallisempaa. Tämä siis sen jälkeen kun itse Kiinasta valmistuin vuosia sitten. Onko tilanne muuttunut viimeisten muutaman vuoden aikana, en tiedä, mutta en sitä usko.
Samaten itse näin aavikoitumisen ongelman. Kyliä hautautui hiekkaan muutamassa vuodessa. Istutukset jouduttiin kaivamaan pengerten suojaan jotta hiekka ei niitä tuhoaisi. Pohjaveden pinnan räjähdysmäinen lasku ja siitä johtuva viljelysmaan tuhoutuminen. Eroosio. Vesivarantojen ohjaus suurien kaupunkien käyttöön, jolloin maaseudun pelloille ei riittänyt vettä. Maanviljelijöiden, ketkä luvatta ohjasivat noista vesikanaaleista vettä omille pelloille, vangitsemista ja peltojen lunastusta. Metsien ryöstöhakkuut ja sen jälkeinen eroosio. Kun itse jätin Pekingin niin aavikoituminen oli jo ulottunut kiinan muurille asti, eli about 30km päähän sen hetkisestä Pekingin kaupungin rajasta. Mustat kivihiilikaupungit, joissa teiden vierustat oli pikimustia kivihiilipölystä jota leijaili jatkuvalla syötöllä avoimista kivihiili kuorma-autojen lavoilta. Järvet, jotka löyhkäsivät seisovasta liejuvedestä.
Kiinassa aina kaikki ihmetteli mulle että miksi olen tullut puhtaasta Suomesta tämmöseen sikolättiin. Elämänkokemuksen takia, tietenkin.