No nuo Pekkiksen fillarit oli cyclocrosseja, joissa rupulikumit. Jos haluaa ajaa maantiellä kesäisin vähän sutjakkaammin, niin voi käyttää maantiekiekkoja pyörässä (kuten itselläkin on). Noita levykiekkoja on vaikea saada siihen hommaan.
Yleisesti levyjarrulliset fillarit on ihan hyviä maastokäytössä!!! Mutta silloinkin kannattaa sijoittaa niihin parempilaatuisiin laitteisiin. Halvat levyjarrulevyt menee vinoiksi helpoisti ja sen jälkeen laahaa paloihin koko ajan, ja sitten on raskasta polkea sekä palat kuluu nopeasti.
Halvalla et saa hyvää levyjarrupyörää. Halvemmalla saa paremman vannejarrupyörän, koska tarjontakin laajempaa.
Toisten koeajojen ja yön yli mietinnän jälkeen Bianchi tarttui hihaan. Kieltämättä Tunturin hinnat alkaen -levyjarrut eivät tuntumaltaan olleet lähelläkään perus cantilever-jarruja. Tehoa ei myöskään tuntunut olevan merkittävästi (jos ollenkaan) enempää, vaikka varmasti pienellä hinkkaamisella sen sieltä saisi säädettyä esiin. Vannejarrut houkuttelivat myös yksinkertaisuudellaan, niiden kanssa ei varmasti tule mitään omatoimihuolto-ongelmia kun moisten kanssa on tullut aina roplattua. Tuntsasta puuttuivat myös lisäjarrukahvat tyystin, ja nyt vuorokauden kokemuksen perusteella on varsin hyvä että ne ovat olemassa. Ilmankin tulee varmasti toimeen ja kysymys on varmasti tottumisesta, mutta onhan se mukavaa että voi vaakatangoltakin ajaa huoleti.
Osasarja ei ole Ultegraa (ei mahtunut vaan yksinkertaisesti budjettiin). Ei toisaalta ole mitään markettipyörätasoakaan. Tarkkoja specsejä en anna, jotta ei tule hifistelijöiden kommenteista sitten paha mieli.
Toisaalta nykyisessä pyörässä on Aliviotkin kestäneet paremmin kuin hyvin seitsemän vuotta ja aika huolettomassa ympärivuotisessa ajossa.
On kyllä perkeleen hyvä mieli tästä hankinnasta. Harvoin sitä selviää tällaisesta rahanmenosta ilman ostokrapulan häivääkään!