Archie
Well-known member
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 13050
Tähän topiciin aion kerätä tapahtumia ja tilanteita. Aloitan tästä viikosta.
Keskiviikkona eräs asiakas otti yhteyttä. Asia oli äärimmäisen kiireinen ja asiakas halusi, että palaveri tilanteesta järjestetään per heti. Itselleni seuraava vapaa ajankohta olisi ollut vasta 16.1. Mutta koska asiakas on aina oikeassa, niin palaveri sovittiin tämän viikon torstaiksi.
Torstai aamu, herään klo 4.00, sillä aion mennä junalla enkä lentäen. Tämä siksi, että juna menee suoraan asiakkaan luokse ja on perillä juuri oikeaan aikaan. Miinuksena 4,5 tunnin matka-aika yhteen suuntaan. Matkustan business luokassa, jotta saan kirjoitella powerpointteja rauhassa. Matka sujuu hyvin ja olen valmistellut erinomaisen esityksen asiakasta varten. Juna saapuu perille, odottelen siinä käytävässä. Huomaan, että toisesta vaunusta joku vanhus kurkkii minua tuon tuostakin. Alkaa olla kiusallinen olo. Juna hidastaa ja vanhus tulee toisesta vaunusta minua kohti ja nostaa kätensä. Perkele, meinaako pappa kimppuun käydä.. ajattelen. Ei vaan, vaan pappa otti (olkani takaa) business luokan hyllystä päivän lehden ja alkoi sitä selailla. Seinässä kyllä lukee, että ne lehdet ovat vain business luokkalaisille! Juna pysähtyy ja pappa pistää lehden kassiinsa ja lähtee. Noin ei saa tehdä. Tuosta ei ehdi toipua, kun paikalle saapuu vanhempi mamma, joka tottuneesti käy lehdet läpi.. poimii kaksi ja laittaa ne kassiinsa ja poistuu junasta. Uskoni vanhuksiin meni siinä.
Saavun asiakkaalle energiaa täynnä ja powerpointit viilattuna. Nyt ratkaistaan kriisi ja pistetään pyörät pyörimään, siksihän tänne tultiin. Asiakas ei ole saapunut paikalle, mutta minut ohjataan neuvottelutilaan. Odottelen vartin ja käyn kysymässä tilannetta. Neito soittaa asiakkaalle, joka ilmoittaa, että nyt muuta kiirettä.. ei ehdi tähän palaveriin. Asia selvä. Amatööri ottaisi herneet nokkiin, mutta ammattilainen tietää, että asiakas on aina oikeassa, ja muistaa kiittää mahdollisuudesta tulla paikalle.
Siirryn pääkonttorille hengailemaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen lähden takaisin kotikonnuille.. jälleen junalla. Teen töitä ja odotan, että vessa vapautuisi, mutta niin ei käy.. vielä tunteihin. Ovi on lukossa. Vessa voi olla rikki tai sitten joku on sinne kuollut. Ehkä liikemies, joka sai kriittisen tekstiviestin kesken suuren hädän. Nolo tapa lähteä, vaikka niinhän Elviksellekin kävi. Sitten mielessä alkaa pyöriä vaihtoehto, joku on saanut sairaskohtauksen ja viruu vessassa. Pitäisikö käydä konnari? Aikani siinä aprikoidessa konnari tulee paikalle, koska joku muukin oli tehnyt saman havainnon. Konnari avaa oven ja eloton ruumis kaatuu konnarin jaloille, mutta vain mielessäni. Vessa on tyhjä. Junamatkailu on jännittävää. Loppumatkan nukun.
Keskiviikkona eräs asiakas otti yhteyttä. Asia oli äärimmäisen kiireinen ja asiakas halusi, että palaveri tilanteesta järjestetään per heti. Itselleni seuraava vapaa ajankohta olisi ollut vasta 16.1. Mutta koska asiakas on aina oikeassa, niin palaveri sovittiin tämän viikon torstaiksi.
Torstai aamu, herään klo 4.00, sillä aion mennä junalla enkä lentäen. Tämä siksi, että juna menee suoraan asiakkaan luokse ja on perillä juuri oikeaan aikaan. Miinuksena 4,5 tunnin matka-aika yhteen suuntaan. Matkustan business luokassa, jotta saan kirjoitella powerpointteja rauhassa. Matka sujuu hyvin ja olen valmistellut erinomaisen esityksen asiakasta varten. Juna saapuu perille, odottelen siinä käytävässä. Huomaan, että toisesta vaunusta joku vanhus kurkkii minua tuon tuostakin. Alkaa olla kiusallinen olo. Juna hidastaa ja vanhus tulee toisesta vaunusta minua kohti ja nostaa kätensä. Perkele, meinaako pappa kimppuun käydä.. ajattelen. Ei vaan, vaan pappa otti (olkani takaa) business luokan hyllystä päivän lehden ja alkoi sitä selailla. Seinässä kyllä lukee, että ne lehdet ovat vain business luokkalaisille! Juna pysähtyy ja pappa pistää lehden kassiinsa ja lähtee. Noin ei saa tehdä. Tuosta ei ehdi toipua, kun paikalle saapuu vanhempi mamma, joka tottuneesti käy lehdet läpi.. poimii kaksi ja laittaa ne kassiinsa ja poistuu junasta. Uskoni vanhuksiin meni siinä.
Saavun asiakkaalle energiaa täynnä ja powerpointit viilattuna. Nyt ratkaistaan kriisi ja pistetään pyörät pyörimään, siksihän tänne tultiin. Asiakas ei ole saapunut paikalle, mutta minut ohjataan neuvottelutilaan. Odottelen vartin ja käyn kysymässä tilannetta. Neito soittaa asiakkaalle, joka ilmoittaa, että nyt muuta kiirettä.. ei ehdi tähän palaveriin. Asia selvä. Amatööri ottaisi herneet nokkiin, mutta ammattilainen tietää, että asiakas on aina oikeassa, ja muistaa kiittää mahdollisuudesta tulla paikalle.
Siirryn pääkonttorille hengailemaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen lähden takaisin kotikonnuille.. jälleen junalla. Teen töitä ja odotan, että vessa vapautuisi, mutta niin ei käy.. vielä tunteihin. Ovi on lukossa. Vessa voi olla rikki tai sitten joku on sinne kuollut. Ehkä liikemies, joka sai kriittisen tekstiviestin kesken suuren hädän. Nolo tapa lähteä, vaikka niinhän Elviksellekin kävi. Sitten mielessä alkaa pyöriä vaihtoehto, joku on saanut sairaskohtauksen ja viruu vessassa. Pitäisikö käydä konnari? Aikani siinä aprikoidessa konnari tulee paikalle, koska joku muukin oli tehnyt saman havainnon. Konnari avaa oven ja eloton ruumis kaatuu konnarin jaloille, mutta vain mielessäni. Vessa on tyhjä. Junamatkailu on jännittävää. Loppumatkan nukun.
:thumbup: 
