Saarisen jossittelutoikissa kertoilinkin jo hyvästä kirjasta Jarno Saarinen - Der fliegende Finne - The flying Finn (Klaas Tjaassens, Text&Technik Verlag 2002, 208s).
Toinen nyt hallussani oleva mielenkiintoinen teos on Road Racing; Suomalaiset maailmalla (Nita Korhonen, Alfamer Oy 2005, 160s). Kirjassa esitellään hauskasti ja elävästi kaikki 35 suomalaista MM-pisteille ajanutta kuskia, varikkoelämää, kuljetuskalustoa, Imatranajoa ja muita ratoja ja kisoja, Agostinia, historiaa, Ajo Motorsportia ym.
Elo on ollut tiukkaa, mutta rakkaus lajiin kohdillaan. Eniten tekstiä on luonnollisesti Saarisesta, Länsivuoresta, Mika Kalliosta ja tietenkin Pentti Korhosesta, sillä mies osaa kertoa tarinansa ja kirjan kirjoitti hänen tyttärensä. Lainaan kirjasta kuitenkin Matti Kinnusesta pätkän.
Matti oli kaatunut pahasti Silverstonessa 1979 ja lennettyään teräskaidetta peittäneeseen heinäpaaliin oli häneltä katkennut muutama kylkiluu ja ne olivat puhkoneet reiät keuhkoihin - seurauksena ilmarinta. Mutta jo puolentoista viikon päästä mies lähti sairaalasta omalla vastuullaan.
"Kilpakaveri Seppo Rossi tuli korkealla Fiat-pakettiautollaan hakemaan Matin Belgiaan. Matti ei voinut istua, joten hän matkusti koko matkan seisaaltaan. Miehet saapuivat tiistaina Belgiaan. Seuravana viikonloppuna oli Saksassa Nürburgringilla kansainvälinen kisa, jossa oli hyvät starttirahat tarjolla. Matti tiesi, ettei pystyisi ajamaan kunnon tuloksiin, mutta 3000 Saksan markan rahat oli saatava. Mekaanikko oli saanut pyörän kuntoon ja Matilla oli startti kisaan.
Paikanpäällä kuitenkin selvisi, että kisoihin oli karsinnat. 30 nopeinta kuudestakymmenestä selviäisi viivalle. Matti ei mitenkään pystynyt työntämään pyörää käyntiin. Hän harjoitteli varikolla pyörän päällä istumista ja yritti potkaisemalla käynnistää sen. Nahkapuku teipattiin päälle, koska vetoketju ei mennyt kiinni. Rinta ei ollut vielä täysin palautunut.
Aika-ajoen koittaessa Matti ajoi kuin ajoikin itsensä 29. sijalle. Vielä tänä päivänäkin Matti ihmettelee suoritustaan, sillä hän ei päässyt edes katelasin taakse kyyryyn. Starttirahat oli siis nyt saavutettu. Kisasta tuli sadekisa. Matti sopi mekaanikon kanssa, että hän ajaa muutaman kierroksen ja tulee varikolle. Hän ei halunnut riskeerata, että kaatuisi märällä radalla, ja niin tankkiin laitettiin vain kolme-neljä litraa bensaa. Ei ollut niin väliä, vaikka startti ei olisikaan onnistunut, ketään ei kun ei ollut takaa ajamassa päälle.
Matti potkaisi ja sai niin mahtavan lähdön, että oli ensimmäisellä kierroksella viiden sakissa. Hänen edestään kaatui mies toisensa jälkeen. Lopulta täysin rampana ajellut Matti oli kisan kolmantena. Pakko oli tulla varikolle, sillä jos bensa olisi loppunut kesken kaiken, olisi kone leikannut kiinni ja Matti olisi melko varmasti kaatunut. Harmittihan se jälkeenpäin."
Kinnunen ajoi tuolloin 125cc MBA:lla ollen Imatralla toinen Tormon jälkeen. Tulloin oli vielä työntöstartit. Elo oli muutenkin erilaista, sillä MM-sarjan ulkopuolisia kansainvälisiä ja kansallisia kisoja kierrettiin ahkeraan, niistä kun saatiin starttirahoja.
Suosittelen.
Toinen nyt hallussani oleva mielenkiintoinen teos on Road Racing; Suomalaiset maailmalla (Nita Korhonen, Alfamer Oy 2005, 160s). Kirjassa esitellään hauskasti ja elävästi kaikki 35 suomalaista MM-pisteille ajanutta kuskia, varikkoelämää, kuljetuskalustoa, Imatranajoa ja muita ratoja ja kisoja, Agostinia, historiaa, Ajo Motorsportia ym.
Elo on ollut tiukkaa, mutta rakkaus lajiin kohdillaan. Eniten tekstiä on luonnollisesti Saarisesta, Länsivuoresta, Mika Kalliosta ja tietenkin Pentti Korhosesta, sillä mies osaa kertoa tarinansa ja kirjan kirjoitti hänen tyttärensä. Lainaan kirjasta kuitenkin Matti Kinnusesta pätkän.
Matti oli kaatunut pahasti Silverstonessa 1979 ja lennettyään teräskaidetta peittäneeseen heinäpaaliin oli häneltä katkennut muutama kylkiluu ja ne olivat puhkoneet reiät keuhkoihin - seurauksena ilmarinta. Mutta jo puolentoista viikon päästä mies lähti sairaalasta omalla vastuullaan.
"Kilpakaveri Seppo Rossi tuli korkealla Fiat-pakettiautollaan hakemaan Matin Belgiaan. Matti ei voinut istua, joten hän matkusti koko matkan seisaaltaan. Miehet saapuivat tiistaina Belgiaan. Seuravana viikonloppuna oli Saksassa Nürburgringilla kansainvälinen kisa, jossa oli hyvät starttirahat tarjolla. Matti tiesi, ettei pystyisi ajamaan kunnon tuloksiin, mutta 3000 Saksan markan rahat oli saatava. Mekaanikko oli saanut pyörän kuntoon ja Matilla oli startti kisaan.
Paikanpäällä kuitenkin selvisi, että kisoihin oli karsinnat. 30 nopeinta kuudestakymmenestä selviäisi viivalle. Matti ei mitenkään pystynyt työntämään pyörää käyntiin. Hän harjoitteli varikolla pyörän päällä istumista ja yritti potkaisemalla käynnistää sen. Nahkapuku teipattiin päälle, koska vetoketju ei mennyt kiinni. Rinta ei ollut vielä täysin palautunut.
Aika-ajoen koittaessa Matti ajoi kuin ajoikin itsensä 29. sijalle. Vielä tänä päivänäkin Matti ihmettelee suoritustaan, sillä hän ei päässyt edes katelasin taakse kyyryyn. Starttirahat oli siis nyt saavutettu. Kisasta tuli sadekisa. Matti sopi mekaanikon kanssa, että hän ajaa muutaman kierroksen ja tulee varikolle. Hän ei halunnut riskeerata, että kaatuisi märällä radalla, ja niin tankkiin laitettiin vain kolme-neljä litraa bensaa. Ei ollut niin väliä, vaikka startti ei olisikaan onnistunut, ketään ei kun ei ollut takaa ajamassa päälle.
Matti potkaisi ja sai niin mahtavan lähdön, että oli ensimmäisellä kierroksella viiden sakissa. Hänen edestään kaatui mies toisensa jälkeen. Lopulta täysin rampana ajellut Matti oli kisan kolmantena. Pakko oli tulla varikolle, sillä jos bensa olisi loppunut kesken kaiken, olisi kone leikannut kiinni ja Matti olisi melko varmasti kaatunut. Harmittihan se jälkeenpäin."
Kinnunen ajoi tuolloin 125cc MBA:lla ollen Imatralla toinen Tormon jälkeen. Tulloin oli vielä työntöstartit. Elo oli muutenkin erilaista, sillä MM-sarjan ulkopuolisia kansainvälisiä ja kansallisia kisoja kierrettiin ahkeraan, niistä kun saatiin starttirahoja.
Suosittelen.