Suurajot 1968
Vanhemmat veljeni pääsivät isän mukana jo 1967 Suurajoja katsomaan Ouninpohjaan, jossa näkivät mm. Timo Mäkisen kuuluisan kone pelti pystyssä -ajon. Ymmärsin tuolloin 8-vuotiaana jo ihmeen paljon rallista, ja tenttasin veljiäni heidän sieltä kotia palattuaan. Mua kiinnosti erityisesti Porschet, että miten ne meni, minkä värisiä ne oli.
Jo seuraavana vuonna pääsin sitten jo itsekin Suurajoja katsomaan Väärinmajan pikataipaleelle. Isän Saab 95:ssa oli täyttä, kun mukana oli veljiä ja enoja, olin porukan pienimpänä kyydissä takatavaratilassa.
Tänä päivänäkin muistan paikan, mihin asetuimme rallia katsomaan tienvarsiladon edustalle. Paikassa tie tulee peltoaukealle, sen keskellä 90 -mutka, josta ylämäkeen talon taakse häipyen.
Oli rallin avausilta, perjantai, kuitenkin valoisaa vielä.
Elämäni ensimmäinen ralliauto minkä näin, oli numerolla 1 ajanut punainen Fiat 850 Coupe. Sitten seurasi Trabantteja, Warreja, ja hyvin mieleeni jääneitä lyhytnokkaisia 2-tahti Saabeja.
Illan hämärtyessä alkoi autojen vauhti kohota, koska tuolloin hitaimmat autot oli lähtölistan alkupäässä.
Ilman viiletessä yötä kohti sumu laskeutui peltoaukealle, pikkupojan silmissä aavemaiseksi harsoksi.
Noin numeron 30 jälkeen oli sitten huippukuskien vuoro näyttää vauhtinsa. Rallin voittajan Hannu Mikkolan Escortista ei ole mitään mielikuvaa, mutta Simo Lampisen ajamasta sekä kahdesta muusta punaisesta pitkänokkaisesta V-4 Saabista kylläkin.
Porschet katsoin tietysti tarkasti, värit ja äänet. Hans Laine ajoi mustaa, Markku Salo keltaista, Leo Kinnunen punaista ja Pauli Toivonen oranssinpunaista Porschea. Viime mainittu oli tehtaan auto, viritykseltään kaikista kovin. Ja sen huomasi! Kylmät väreet meni selässäni Toivosen Porschen raa'an ärjynnän kaikuessa usvaisella peltoaukealla takavalojen häipyessä aavemaisessa hämärässä talon nurkan taakse...
Timo Mäkinen ajoi 1968 viimeisen kerran Morris Cooperilla. Muistan auton ampiaismaisen äänen, sekä ylileveät eturoiskeläpät, jotka takaa katsottuna näkyi hyvin auton valaisemaa tietä vasten.
Lähtölistan loppupäässä oli Pekka Pirttiniemi Citroen ID:llaan. Autossa oli ohjauksen mukana kääntyvät ajovalot. Tuota tekniikan ihmettä odottelimme viimeisenä ennen kotia lähtöä keskellä yötä.
Seuraavana päivänä lauantaina suuntasimme sama sakki rallia katsomaan Ehikkiin, joka ajettiin "ylöspäin". Katselupaikkamme oli, sittemmin legendaariseksi tullut, aittaristeys, heti aitan nurkan jälkeen.
Päällimmäisenä muistissa Ehikistä se, että Saabeista tuli siihen vain kolme pitkä nokkaista veenelosta. Vanhat 2-tahtiset oli uupuneet matkan varrelle pitkällä Etelä-Suomen lenkillä, reittihän kävi ennen tuota lauantai-iltapäivää kääntymässä Keimolassa asti.
Pauli Toivosen keskeytettyä ulosajoon perjantai-iltana, loput Ehikkiin tulleet kolme Porschea muistan kyllä. Hans Laine tervehti meitä katsojia kättä nostamalla kiihdyttäessään mustaa Porscheaan rajusti risteyksestä eteenpäin.
Hannu Mikkolan voitto-Escortista ei edelleenkään mitään muistikuvaa.
Näin alkoi 38 vuotinen Suurajokatselu -putkeni, päättyäkseen -05 Urriaan. Tuossa hurjassa "Hirvos-paikassa" olivat tuolloin myös Makka ja Mika. Se Hakkine.
