Makkonen
Guest
Parisen kuukautta sitten kosteahkossa saunaillassa kaverin kanssa olimme ns. lentovarauskunnossa.
Klo 23:29 napsahti sähköpostiin Lufthansan varausvahvistus HEL-FRA-MAD.
Ei siinä mtn, marras-joulukuun vaihteessa sitten Madridiin. Oman haasteensa hommaan toi se, että perjantaina duunipäivä jonka piti kestää klo neljääntoista ja kone lähtisi klo 14:05.
Kohtuu huono yhtälö.
Duunikaveria apuun pyytäen, pääsin hirmukiireellä lähtemään klo 12 kohti lentokenttää. K-kaupasta pari bisseä sekä kolmiovoileipä matkaevääksi.
Kentällä loppujenlopuksi hyvissäajoin, joten oluselle odottamaan koneen lähtöä. Reittilento ja ns. ilmainen juomatarjoilu, joten punaviiniä meni kohtuumäärä Helsingin ja Frankfurtin välillä.
Ilmeisesti keliolosuhteet (tai joku muu epämääräinen syy) oli sellaiset että lähtö viivästyi aikalailla. Koneenvaihtoon olisi ollut aikaa 1h20min, mikä normaalisti on vähintäänkin riittävästi.
Frankfurtiin saapuessamme menin heti Luffen Service deskille kysymään tilannetta. Soitti portille ja vastaukseksi saimme että emme ehdi koneeseen. Service Deskin pimu tulosti €10 lahjakortin ja buukkasi meidät seuraavalle
lennolle, johon olisi aikaa 3h30min.
Oli joku muistikuva, että Frankfurtin kentällä olisi Hooters. Joku pukuherra pönötti jossain raflan edessä, joten siltä kysymän missäpäin se on.
Sanoi jotta ei ole ihan tässä lähellä, oliko teillä tarkoitus syödä tai juoda. No kyllähän meillaä oli, joten myöntävää vastausta sitten kerroimme.
Alkoi tarinoimaan ja sanoi että jos maksatte €20/ lärvi, niin saatte juoda ja syödä täällä niinpaljon kun haluatte. Sääntöinä vain se ettemme saa käyttää suihkua ja pitää käyttäytyä hillitysti.
Odottelimme hetken että kyseiseen Senator Loungeen meni sisälle pukuherrat, ja siinä se päätös tuli sitten tehtyä. Maksoimme pimeästi ovimikolle €20 ja jotain naposteltavaa sekä alkomahoolia oli tarjolla vähintäänkin riittävästi.
Punkkua, drinkkejä sekä whiskyä meni kohtuullista tahtia. Muisti meni ihan totaalisesti. Seuraavat tapahtumat ovat kaverin kertomia:
Olin ollut nippanappa kävelykunnossa. Olin jotenkin skarpannut, ja päässyt koneeseen asti. Ilmeisesti joku henkilökunnasta oli tarkkaillut tilannetta. En ehtinyt istumaan asti, kun stuertti tuli sanomaan kaverilleni että JayR:n
pitää poistua koneesta, tuossa kunnossa ei voi matkustaa. Kaveri oli koittanut selittää ummet & lammet, mutta olin kuulemma siinä kunossa jos jotain sattuisi niin en pääsisi ominvoimin pois.
'Minut oli saatettu pois koneesta, kaveri (joka oli myöskin kovassa humalassa, mutta pystyi jotenkin vakuuttamaan lentohenkilökunnan) teki päätöksen ja jäi koneeseen ja jatkoi matkaa Madridiin'
Seuraavat muistikuvat mulla on kun haahuilen lentokentän käytävillä. Olen sekaisin kuin seinäkello, jotenkin mulla on mielikuva että mut on laitettu takaisin Helsinkiin. Tosiasiassa olen Frankfurtissa,
mutta luulen harhailevani HKI-Vantaan kentällä.
Ihmettelen, kuinka en löydä kentältä ulos, olenhan ollut Hesan kentäälä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja.
Ilmeiseti mennyt 2-3 tuntia, kunnes löysin ulos kentältä. Otin taksin ja kerroin kotiosoitteeni. Hetken seliteltyäni, tajusin ettei kuski osannut suomea. Jotenkin ajattelin että on joku maahanmuuttaja taksikuski, eikä osaa suomea.
Jatkoimme englanniksi. Ei edelleenkään ymmärtänyt mihin halusin päästä. Antoi mulle kynän ja sanomalehden, jonka kulmaan koitin kirjoittaa kotiosoitettani. Tajusin tässävaiheessa, että olen niin humalassa ettei kirjoittamisesta tule mitään.
Kolmannella kerralla osasin kirjoittaa niin, että kuski ymmärsi. Ei löydy navilta tuollaista osoitetta! Kuski kysyy missä kaupungissa tuo on. It's in Lohja.. L-O-H-J-A, tavaan sille. Ei löytynyt navista Lohjaa.
Kysäisen kuskilta missä nyt ollaan.. Frankfurtissa kuski vastaa. Tulee epäuskon tunne. Olin matkalla Madridiin, luulin olevani Helsingissä, mutta istunkin taksissa jossain fucking saksassa.
Pyysin että kuski veisit mut johonkin halpaan hotelliin. Taksimatkasta en muista mitään, seuraava muistikuva on kun taksikuski selittää hotellin respalle jotain.
Taas filmi poikki, seuraava muistikuva kun herään sängystä. Oikeasti oli sitten tilanne että 'mikä maa, mikä valuutta'. Mulla ei ollut mitään ideaa missä olin.
Klo kuusi aamulla, ilmiselvästi olin hotellissa. Vaatteet lattialla, kännykkä latatumassa vessan pistokkeessa. Sitten kohmelossa etsimään reppua ja sen sisältöä. Kaikki tallella. Tabletti, lompakko, kännykkä, kaikki. Huh.
Kännykkä käteen ja navigaattori auki ja selvittämään missä olen. Sisätiloissa navi ei anna tarkkaa sijaintia, mutta paikallistin itseni rautatieaseman lähelle. Frankfurtissa.
Soittelen kaverille jonka kanssa lähdin reissuun, kelailtiin illan tapahtumia.
Otin pienet torkut ja herättyäni piti sitten ihmetellä mitä sitä tekisi. Otin täbbärin esiin ja ajattelin varata paluulennon suomeen. Eksyin jonnekin ihmesivustolle, FRA-HKI €228. Olin jo tilaamassa sitä, mutta Visalla maksaessani jostainsyystä
kysyi verkkopankkitunnuksia. Vissiin varmistukeinona, mutta eihän mulla ollut tunnuslukukorttia mukana.
Soittelin sitten suomeen kaverille, joka on todellinen maailmamatkaaja. Kysyi sitten että miksi en lentäisi Madridiin, mikä pakko se on suomeen vielä palata.
Aivan, tadaa!!
Kayak, Skyscanner, Momondo yms tuli kahlattua läpi, Frankfurt-Madrid samana iltana LAN-yhtiöllä €144. Ja tällä kertaa onnistui varauskin ilman mitään säätöjä.
Taas soitto suomeen kaverille. Pyysi mun vielä tarkistamaan, että paluulennot on voimassa kun en ollut käyttänyt jatkolentoa FRA-MAD. Ja olihan ne, tai ainakin niin luulin.
Päivän sitten käppäilin Frankfurtissa, välillä kahvilla tai mehulla käyden, kohtuu hutera olo oli.
Ajan tappaminen oli hankalaa, en ollut elämäni kunnossa ja siellä oli todella kylmää ja kova viima.
Saavuttuani Frankfurtin kentälle, kaveri Madridista soittaa. Vuorokausi aikaa paluulentoon, joten oli tekemässä netissä check-inniä. Mun nimi oli hävinyt sieltä!
Netti auki ja etsimään Luffen puhelinnumeroa. Soitto Frankfurtin puhelinpalveluun. Saksankielistä automaattia vastaan piti taistella. Drücken 1 plääplääplää und drücken 2 plääplääplää.
Saksaa en sitten ossoo yhtään. Painoin joka valikossa ykköstä, ja sain kuin sainkin oikean ihmisen langanpäähän.
Pimu puhui onneksi englantia, joten kertomaan tilanetta sitten hänelle.
Tosiaan, mun paluulennot oli peruttu, koska Luffen mielestä en ollut Madridissa. Selitin mitä oli tapahtunut ja alkoi selvittämään tilannetta. Oli onneksi paluuleinnoilla vielä tilaa, joten järkkäsi mut takaisin alkuperäisille lennoille.
€29 Luffe siitä veloitti, mutta eipä tuo haitannut, säikähdyksellähän tuosta selvisi.
Pääsin lopulta Madridiin. Kone laskeutui ajallaan, taksi alle ja kaveri odottamassa Hard Rock Cafessa. Madridissa sitten seuraavana päivänä perusturistikohteet läpi ja illalla kotiin.
Paluulennolla 45min vaihto, kaikki lennot ajallaan ja kotiin kolmeksi tuntia nukkumaan ja sitten töihin.
Taisit sitten lukea vähän alkua, kiitos siitä.
Klo 23:29 napsahti sähköpostiin Lufthansan varausvahvistus HEL-FRA-MAD.
Ei siinä mtn, marras-joulukuun vaihteessa sitten Madridiin. Oman haasteensa hommaan toi se, että perjantaina duunipäivä jonka piti kestää klo neljääntoista ja kone lähtisi klo 14:05.
Kohtuu huono yhtälö.
Duunikaveria apuun pyytäen, pääsin hirmukiireellä lähtemään klo 12 kohti lentokenttää. K-kaupasta pari bisseä sekä kolmiovoileipä matkaevääksi.
Kentällä loppujenlopuksi hyvissäajoin, joten oluselle odottamaan koneen lähtöä. Reittilento ja ns. ilmainen juomatarjoilu, joten punaviiniä meni kohtuumäärä Helsingin ja Frankfurtin välillä.
Ilmeisesti keliolosuhteet (tai joku muu epämääräinen syy) oli sellaiset että lähtö viivästyi aikalailla. Koneenvaihtoon olisi ollut aikaa 1h20min, mikä normaalisti on vähintäänkin riittävästi.
Frankfurtiin saapuessamme menin heti Luffen Service deskille kysymään tilannetta. Soitti portille ja vastaukseksi saimme että emme ehdi koneeseen. Service Deskin pimu tulosti €10 lahjakortin ja buukkasi meidät seuraavalle
lennolle, johon olisi aikaa 3h30min.
Oli joku muistikuva, että Frankfurtin kentällä olisi Hooters. Joku pukuherra pönötti jossain raflan edessä, joten siltä kysymän missäpäin se on.
Sanoi jotta ei ole ihan tässä lähellä, oliko teillä tarkoitus syödä tai juoda. No kyllähän meillaä oli, joten myöntävää vastausta sitten kerroimme.
Alkoi tarinoimaan ja sanoi että jos maksatte €20/ lärvi, niin saatte juoda ja syödä täällä niinpaljon kun haluatte. Sääntöinä vain se ettemme saa käyttää suihkua ja pitää käyttäytyä hillitysti.
Odottelimme hetken että kyseiseen Senator Loungeen meni sisälle pukuherrat, ja siinä se päätös tuli sitten tehtyä. Maksoimme pimeästi ovimikolle €20 ja jotain naposteltavaa sekä alkomahoolia oli tarjolla vähintäänkin riittävästi.
Punkkua, drinkkejä sekä whiskyä meni kohtuullista tahtia. Muisti meni ihan totaalisesti. Seuraavat tapahtumat ovat kaverin kertomia:
Olin ollut nippanappa kävelykunnossa. Olin jotenkin skarpannut, ja päässyt koneeseen asti. Ilmeisesti joku henkilökunnasta oli tarkkaillut tilannetta. En ehtinyt istumaan asti, kun stuertti tuli sanomaan kaverilleni että JayR:n
pitää poistua koneesta, tuossa kunnossa ei voi matkustaa. Kaveri oli koittanut selittää ummet & lammet, mutta olin kuulemma siinä kunossa jos jotain sattuisi niin en pääsisi ominvoimin pois.
'Minut oli saatettu pois koneesta, kaveri (joka oli myöskin kovassa humalassa, mutta pystyi jotenkin vakuuttamaan lentohenkilökunnan) teki päätöksen ja jäi koneeseen ja jatkoi matkaa Madridiin'
Seuraavat muistikuvat mulla on kun haahuilen lentokentän käytävillä. Olen sekaisin kuin seinäkello, jotenkin mulla on mielikuva että mut on laitettu takaisin Helsinkiin. Tosiasiassa olen Frankfurtissa,
mutta luulen harhailevani HKI-Vantaan kentällä.
Ihmettelen, kuinka en löydä kentältä ulos, olenhan ollut Hesan kentäälä kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja.
Ilmeiseti mennyt 2-3 tuntia, kunnes löysin ulos kentältä. Otin taksin ja kerroin kotiosoitteeni. Hetken seliteltyäni, tajusin ettei kuski osannut suomea. Jotenkin ajattelin että on joku maahanmuuttaja taksikuski, eikä osaa suomea.
Jatkoimme englanniksi. Ei edelleenkään ymmärtänyt mihin halusin päästä. Antoi mulle kynän ja sanomalehden, jonka kulmaan koitin kirjoittaa kotiosoitettani. Tajusin tässävaiheessa, että olen niin humalassa ettei kirjoittamisesta tule mitään.
Kolmannella kerralla osasin kirjoittaa niin, että kuski ymmärsi. Ei löydy navilta tuollaista osoitetta! Kuski kysyy missä kaupungissa tuo on. It's in Lohja.. L-O-H-J-A, tavaan sille. Ei löytynyt navista Lohjaa.
Kysäisen kuskilta missä nyt ollaan.. Frankfurtissa kuski vastaa. Tulee epäuskon tunne. Olin matkalla Madridiin, luulin olevani Helsingissä, mutta istunkin taksissa jossain fucking saksassa.
Pyysin että kuski veisit mut johonkin halpaan hotelliin. Taksimatkasta en muista mitään, seuraava muistikuva on kun taksikuski selittää hotellin respalle jotain.
Taas filmi poikki, seuraava muistikuva kun herään sängystä. Oikeasti oli sitten tilanne että 'mikä maa, mikä valuutta'. Mulla ei ollut mitään ideaa missä olin.
Klo kuusi aamulla, ilmiselvästi olin hotellissa. Vaatteet lattialla, kännykkä latatumassa vessan pistokkeessa. Sitten kohmelossa etsimään reppua ja sen sisältöä. Kaikki tallella. Tabletti, lompakko, kännykkä, kaikki. Huh.
Kännykkä käteen ja navigaattori auki ja selvittämään missä olen. Sisätiloissa navi ei anna tarkkaa sijaintia, mutta paikallistin itseni rautatieaseman lähelle. Frankfurtissa.
Soittelen kaverille jonka kanssa lähdin reissuun, kelailtiin illan tapahtumia.
Otin pienet torkut ja herättyäni piti sitten ihmetellä mitä sitä tekisi. Otin täbbärin esiin ja ajattelin varata paluulennon suomeen. Eksyin jonnekin ihmesivustolle, FRA-HKI €228. Olin jo tilaamassa sitä, mutta Visalla maksaessani jostainsyystä
kysyi verkkopankkitunnuksia. Vissiin varmistukeinona, mutta eihän mulla ollut tunnuslukukorttia mukana.
Soittelin sitten suomeen kaverille, joka on todellinen maailmamatkaaja. Kysyi sitten että miksi en lentäisi Madridiin, mikä pakko se on suomeen vielä palata.
Aivan, tadaa!!
Kayak, Skyscanner, Momondo yms tuli kahlattua läpi, Frankfurt-Madrid samana iltana LAN-yhtiöllä €144. Ja tällä kertaa onnistui varauskin ilman mitään säätöjä.
Taas soitto suomeen kaverille. Pyysi mun vielä tarkistamaan, että paluulennot on voimassa kun en ollut käyttänyt jatkolentoa FRA-MAD. Ja olihan ne, tai ainakin niin luulin.
Päivän sitten käppäilin Frankfurtissa, välillä kahvilla tai mehulla käyden, kohtuu hutera olo oli.
Ajan tappaminen oli hankalaa, en ollut elämäni kunnossa ja siellä oli todella kylmää ja kova viima.
Saavuttuani Frankfurtin kentälle, kaveri Madridista soittaa. Vuorokausi aikaa paluulentoon, joten oli tekemässä netissä check-inniä. Mun nimi oli hävinyt sieltä!
Netti auki ja etsimään Luffen puhelinnumeroa. Soitto Frankfurtin puhelinpalveluun. Saksankielistä automaattia vastaan piti taistella. Drücken 1 plääplääplää und drücken 2 plääplääplää.
Saksaa en sitten ossoo yhtään. Painoin joka valikossa ykköstä, ja sain kuin sainkin oikean ihmisen langanpäähän.
Pimu puhui onneksi englantia, joten kertomaan tilanetta sitten hänelle.
Tosiaan, mun paluulennot oli peruttu, koska Luffen mielestä en ollut Madridissa. Selitin mitä oli tapahtunut ja alkoi selvittämään tilannetta. Oli onneksi paluuleinnoilla vielä tilaa, joten järkkäsi mut takaisin alkuperäisille lennoille.
€29 Luffe siitä veloitti, mutta eipä tuo haitannut, säikähdyksellähän tuosta selvisi.
Pääsin lopulta Madridiin. Kone laskeutui ajallaan, taksi alle ja kaveri odottamassa Hard Rock Cafessa. Madridissa sitten seuraavana päivänä perusturistikohteet läpi ja illalla kotiin.
Paluulennolla 45min vaihto, kaikki lennot ajallaan ja kotiin kolmeksi tuntia nukkumaan ja sitten töihin.
Taisit sitten lukea vähän alkua, kiitos siitä.
Viimeksi muokattu:
