Noin arvelin itsekin, mutta en ollut varma. Edelleen on epäselvyyttä sen suhteen, mitä nimitystä pierusta ja pakokaasusta käytetään ennen vapautumisen hetkeä.
Pahoittelen lyhyttä vastaustani edellä. Yritän käytettävissä olevan aikani puitteissa avata nyt tätä kiehtovaa mielenkiintosi kohdetta hieman syvällisemmin.
Pieru on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Pierulla on myös latinankielinen nimi, joka on flatus.
Nimitystä pieru käytetään nimenomaan fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseinen kaasu purkautuu eli törähtää peräaukon kautta ulos. Myös tuhnu on pieru, huolimatta siitä, että se on äänetön.
Ihminen vapauttaa keskimäärin 1 – 2 litraa kaasua vuorokaudessa peräsuolensa välityksellä.
Keskimääräinen kertapäästö vaihtelee 40 – 90 millilitran välillä.
Koostumus vaihtelee suuresti, mutta 99 % kaasusta koostuu hiilidioksidista (5,1-29%), vedystä (0,06-47%), typestä (23-80%), hapesta (0,1-2,3%) ja metaanista (0-26%)[2]. Nämä yleiset kaasut ovat myös suhteellisen hajuttomia.
Suolikaasuun hajun tuova aines muodostaa noin prosentin pierun yhteydessä vapautuvan kaasun kokonaistilavuudesta. Haju muodostuu ihmisen sisällä olevan bakteeritoiminnan tuloksena.
Kyseisia bakteereja ovat muun muassa E. coli, Klebsiella sekä Clostridium -sukuiset bakteerit. Bakteerit majailevat enimmäkseen varsinaisessa paksusuolessa, jossa ne alkavat kuluttaa sulamatonta ruokaa ja tuottavat siten omia päästöaineitaan, eli kaasua. Nämä kaasut koostuvat tyypillisesti rikkiä sisältävistä molekyyleistä, kuten dimetyylisulfidista ja metyylimerkaptaanista.
Suolikaasun koostumuksen suuret vaihtelut johtuvat enimmäkseen ihmisen syömistä ainesosista. Erityisesti monimutkaiset, kolmesta tai neljästä sokerista koostuvat hiilihydraattimolekyylit ovat useimmin ruuansulatuksessa sulamatta jääviä ainesosia, jotka jäävät paksusuolen bakteerien ravinnoksi ja joista siten muodostuu eniten pahanhajuisia kaasuainesosia.
Eniten pahanhajuista kaasua tuottavia ainesosia on pavuissa, porkkanoissa, rusinoissa, banaanissa, sipulissa, ja maitotuotteissa.
Suolikaasusta pieruksi
Ihmisen ohutsuoli sisältää jatkuvasti noin 30 – 200 cm³ kaasuja. Ihminen tuottaa tunnissa peräsuolen kautta purkautuvaa kaasua enintään noin 100 cm³ ja vuorokaudessa kaasuntuotanto on tilavuudeltaan keskimäärin 400 – 1200 cm³. Pierututkimuksissa seitsemän kontrollihenkilön ryhmä tuotti keskimäärin 13,6 pierua vuorokaudessa, keskihajonnan ollessa 5,6.
Laktoosi-intolerantikolla määrä saattoi nousta jopa 34:ään pieruun vuorokaudessa.
Ruoansulatuselimistössä syntyvä kaasu varastoituu peräsuoleen, mistä se purkautuu ulos peräaukon kautta. Peräsuoli ja anaalikanava annostelevat yhden pieraisun aikana vapautuvan kaasun määrää. Anaalikanavassa on lisäksi reseptoreja, joiden tehtävänä on tunnistaa, virtaako anaalikanavaan kaasua vai ulostetta. Kun paine kasvaa riittävän suureksi, peräaukon sisempi sulkijalihas rentoutuu, jolloin kaasu pääsee esteettä virtaamaan kohti peräaukkoa. Pieraisun aikana sisempi sulkijalihas pysyy kireänä, jotta ulosteen roiskuminen kaasun purkautuessa estyy. Keskushermosto välittää viestin lähestyvästä purkautumisesta kaasun lähetessä anaalikanavasta peräaukkoon myös ulommalle sulkijalihakselle. Sisempi sulkijalihas on tahdosta riippumaton, ulompi tahdonalainen.
Pieraisun synnyttämä töräys johtuu peräaukon kudosten värähtelystä. Ääni vaihtelee sen mukaan, miten kireä henkilön rengaslihas on ja kuinka suuri on vapautuvan kaasun paine. Seisomisasento mahdollistaa yleensä istuma-asentoa äänettömämmän päästön.
Vatsakivuista kärsivät ihmiset, jotka pitävät syynä runsasta suolistokaasun muodostusta, eivät yleensä tuota kuitenkaan muita enemmän kaasuja. Levittin kokeet osoittavat, että syynä vatsakipuihin voi pikemminkin olla kaasun huono liikkuvuus ohutsuolesta peräsuoleen. Vaikka ruokavalion muutoksella ja ilman nielemisen välttämisellä voi olla vaikutusta, saattaa paras hoitokeino olla kaasun liikkumisnopeuteen vaikuttaminen.
Pierun pidättäminen on epäterveellistä, koska suolistossa olevat myrkylliset kaasuainesosat imeytyvät takaisin kehoon ja rasittavat elimistöä.
Pierumyyttejä
Pierun äänenvoimakkuudella ei ole perimätiedosta huolimatta vaikutusta pierun hajuefektiin, joka on täysin riippuvainen siinä olevien hajuainesosien konsentraatiosta.
Tulitikun sytyttäminen ei myöskään poista hajua, joskin se hieman peittää sitä.
Toivottavasti edelläolevasta oli apua tähän mielenkiintoiseen ilmiöön, joka kiehtoo mieltäsi.