Njooh.. tästä jos vetäisi nippuun kaiken mitä meillä on asiasta.. noh, jääköön. Ihan pienen palan vain.
Meillä pienin prosentti, kuitenkin noita lähtijöitä on ollut joka päivä tähän asti. Voi vaan kuvitella miten sitten muualla. Santiksen prosenttia jos vertaa meidän vastaavaan, niin tulee vain mieleen yks juttu. Pääkaupunkiseudultahan meillekin suurin osa ukoista tulee, mutta lyönpä vetoa että Santikseen suuntaa suurimmalla halukkuudella ne pahimmat vätykset.. meinaan se on lähempänä kotia. Vekaralle tulee enemmän semmoisia jotka haluavat [gloriaa & honoria]Maavoimien parhaaseen joukko-osastoon[/gloriaa & honoria], vaikka kotimatka tsadiin ottaisikin toista tuntia. Eli keskiarvoinen motivaatiotaso on ihan toista luokkaa. Tokihan sitten tulee niitäkin jotka ei kutsunnoissa sano juuta eikä jaata palveluspaikkatoivetta kysyttäessä ja päätyessään Vekaralle kauas kauas kotoa tihrustavat melkein itkua..
Ei silti pidä yleistää. Joukkoon mahtuu monta aivan timanttistakin hahmoa. Semmoisiakin joilla tullessaan on asenteessa korjattavaa, mutta joiden asenne korjautuu palveluksen aikana. Semmoisia joille voi huoletta antaa tehtävän ja luottaa siihen että tehtävä tulee hoidettua. Yks ukko on jäänyt mieleen kaikista niistä tuhansista.. valitti koko ajan kaikesta, jurnutti ja jänkäsi. Mutta näennäisestä motivaation puutteestaan huolimatta tehtävän saatuaan kääri hihat ja ryhtyi hommiin erinomaisin tuloksin. Ylennettiinpä vielä korpraaliksikin. Niin on moneen junaan kaikenlaista hiihtäjää, ettei yhtä stereotypiaa voi varusmiehestä maalata.
Rönsyilee, lopetan. Ugh.
