Suurimman osan 1970-luvun kerrostaloista saisikin räjäyttää ainakin Suomessa...
No, itsehän ei tuota vuosikymmentä kerennyt elämään kuin 5 vuotta, eli ei ole varsinaisia muistikuvia. Silti 70-lukulainen audio ja visuaalinenkin ilmaisu jotenkin alkanut viimeaikoina kiinnostamaan.
Globaalisti ajateltuna ihminen kulttuuriltaan oli tuohon aikaan aika erinlainen tähän päivään verraten. Paljon karvaisempi ainakin. Ja miehisempi. Pienet asiat eivät hetkauttaneet juuri ketään. Turvallisuuden maksimointi ei ollut agenda ja elämänvalinta karsi pösilöt pois joukosta.
Design oli hyvin futuristista ja avaruusajan tavoittelua. Visuaalisesti ilmaistua optimismia oli vaikkei se kuitenkaan noin koskaan realisoitunut. Samalla aikaa katujen laki suurkaupungeissa karun rikollista. Ja pankkiryöstöjäkin vielä tehtiin. Kuten vaikapa Göteborgissa. Konnat olivat rujoja satamajätkiä ja pollarit yhtä kusipäisiä sääntöjen väärinkäyttäjiä. Tulos ratkaisi rikoksessa kuin sen torjunnassakin eikä sanojen vääntely. Poliittista korrektiutta ei ollut vielä olemassakaan. Mustalaisia ja neekereitä ei häiritty.
Porno oli saastaista elokuvateatterikamaa ja siksi varmasti jännää. Nykyisin porno on siistiä ja naiset kliinejä sekä sheivattuja. Jännää pornoa ei ole enää olemassa, koska saatavuus on maksimaalista. Ja suoraan sanoen, jos nainen sheivaa alakerran, niin hän näyttää paljon vähemmän siltä kuin mitä naisena oikeasti on. Muovistumisen maku siltä osin. Mutta kintut ja kainalot nyt sheivattiin jo 70-luvullakin, kuten on paikallaan tänäkin päivänä.
Joutavaan 1970-luvun happoiluun käy vaikkapa tämä 1990-luvun pelimusiikki.
Interstate '76. Parodia aikansa musiikista tavallaan. @ 3:30 saksofonia.