Väärin johdettu, pomo
Huono johtaminen piinaa suomalaisia työntekijöitä. Taitamattomat pomot eivät kunnioita ihmistä vaan tekevät työssäolosta niin karvasta, että väki karkaa ennenaikaisesti eläkkeelle. Asiantuntijan mukaan johtajien
Pääministeri Matti Vanhasen ajatus eläkeiän nostamisesta on herättänyt keskustelun työelämän laadusta. Myös johtamisen taso on nostettu osasyyksi suomalaisten eläkepakoon.
Työministeri Tarja Cronbergin (vihr.) mukaan työelämä kärsii huonosta johtamisesta. Cronberg on vaatinut, että työnantajien on hallittava ikäjohtaminen, kun ihmisten työuria pidennetään. Myös työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on todennut, että johtajuus on tärkein asia työssä jaksamisessa.
Mikä sitten johtamisessa on niin pahasti pielessä, että eläke tuntuu monesta työntekijästä ylivertaiselta vaihtoehdolta?
Työ- ja organisaatiopsykologi Hannu Tonteri konsulttiyhtiö Aktantista kertoo irtisanotusta 60-vuotiaasta, joka oli aivan valmis lähtemään työelämästä. Vaikka työkykyä olisi ollut, hänet kypsytti joustamattomuus ja toisen huomioon ottamisen puute, mikä vei mielekkyyden työnteosta.
– Aikuinen ihminen odottaa, että hänen kanssaan puhutaan asioista. Ylhäältä alaspäin tulevia määräyksiä ei sulattamatta oteta vastaan, vaan niistä pitää pystyä keskustelemaan, sanoo Tonteri.
Ikäjohtamisen dosentti Raili Moilanen Jyväskylän yliopistosta sanoo, että kyse on työelämän kokonaisrakenteesta. Kustannustehokkuuden nimissä on paitsi vaadittu yhä enemmän tuloksia työntekijöiltä myös vähennetty esimiehiä. Muutoksessa tasapaino työhön liittyvien haasteiden ja työssä tarvittavien voimavarojen välillä on jäänyt taustalle.
– Kun on kiire organisoida, huolehtia asiakkaista ja kustannuspaineista, ihmisten näkökulma on jäänyt huomiotta. Organisaatioissa ei välttämättä ole enää sellaista lähiesimiestä, joka keskittyisi siihen, miten hyvin ihminen selviää työstään, onko hänellä siihen riittävästi osaamista ja ovatko aikataulut ja työn määrä oikeat.
Raha ei ratkaise,
jos eläke houkuttelee
Jotta väki jaksaisi olla töissä pitkään, heidän tilanteensa ja mahdolliset iän tuomat muutokset pitäisi ottaa huomioon. Tonteri sanoo, että työn mielekkyyden kokemusta pönkittää, kun työtä, sen painopisteitä ja työaikoja voidaan muokata tekijän mukaan.
Joustavuus on olennaista, sillä on yleistä, että iän karttuessa rahan vetovoima vähenee. Tonteri toteaa, että yleensä isot hankinnat tehdään kohtuullisen nuorina.
– Arvomaailmakin taitaa muuttua. Vanhemmiten aletaan usein arvostaa elämää, jossa raha ei ole ihan niin tärkeä.
Tämä tarkoittaa, että jos töissä ei kerta kaikkiaan viihdytä, mikään superkarttuma ei estä eläkkeelle lähtemistä.
Ihminen ei
ole kone
Vaikka työelämän laatu on noussut esiin eläkeikäkysymyksen yhteydessä, asia ei koske pelkästään vanhimpia. Jos muutosta halutaan, Jyväskylän yliopiston Moilasen mielestä pitäisi tunnustaa, että ihmiset eivät ole koneita eikä meistä ei voi irrottaa sen enempää, mihin me kohtuudella pystymme.
– Jos koko ajan tehostetaan ja tehostetaan, luovuus, uuden oppiminen ja toimintatapojen kehittäminen kärsivät. Tässä on siis ristiriita kustannustehokkuuden ja sen välillä, että ihmiset tekevät työn.
Moilasen mukaan nykysysteemi toimii, Sen sijaan haetaan innovatiivisia ratkaisuja ja kehittymistä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa työntekijöille aikaa ja jos haetaan konetyyppistä tehokasta toimintaa ja massatuotantoa. resursseja.
Eläketoive alkaa
muokkautua keski-iässä
Työelämän kireys voi vaikuttaa näkemyksiin yllättävän nuorena.
– Eläkeasenne muodostuu pitkällä ajalla. Päätös oman työuran mallista ja muodosta eli se, mihin tähdätään, syntyy 40–50-vuotiaana. Kyse on siitä, missä näkee itsensä 65-vuotiaana – töissä vai eläkkeellä, sanoo Aktantin Hannu Tonteri.
Vaikka suunnitelma ei rakennu kovin tietoisesti, sitä ei Tonterin mukaan yleensä muuteta työuran viime metreillä.
Jos esimerkiksi palomiehen tähtäyspiste on 60 vuodessa, hän tuskin on kiinnostunut jatkamaan töissä tämän jälkeen, vaikka olisi miten hyvässä kunnossa eläkeiän koittaessa.
Jotta keski-ikäiset kuvittelisivat jatkavansa töissä pitkään, he tarvitsevat esimerkkejä ammattilaisista, jotka ovat tehneet näin ja ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.
Olennaista näkemyksen rakentamisessa on, miten vanhinta porukkaa kohdellaan töissä. Kuka suunnittelee sinnittelevänsä töissä liki 70-vuotiaaksi, jos jo 55-vuotiaita kohdellaan työelämän kehäraakkeina?
Talouden käänne
paljastaa arvot
Jyväskylän yliopiston Raili Moilasen mukaan nousukaudella Suomessa asenteet vanhinta työväestöä kohtaan alkoivat parantua. Tämä näkyi myös eläkeiän nousuna. Nyt puheet osaamisesta, kokemuksesta ja hiljaisen tiedon tärkeydestä näyttävät valuvan hiekkaan.
– Kyllä nämä viimeaikaiset vanhimpien työntekijöiden irtisanomiset ja eläkeputkeen ajamiset vievät yleistä uskottavuutta aikaisemmasta linjauksesta, jonka mukaan ikääntyvä työntekijäkin on arvokas ja hänetkin halutaan pitää töissä.
Moilasen mukaan taloudelliset reunaehdot näyttävät määrittävän toimintatavat.
– Me ihmiset olemme rahalle alisteisia tässä työelämässä, hän huomauttaa.
