Tässä sotii kaksi erilaista ajattelutapaa toisiaan vastaan. Viime vuodet on menty sellaisella filosofialla, että tasaisuus on ollut valttia. Riskinotto ei ole kannattanut. Vaikka joku kuljettajista on ollut vauhdissa ylivoimainen, on tasaisen varmalla suorittamisella pystynyt roikkumaan mestaruustaistelussa pitkään mukana. Sillä tavalla kisat ovat tylsempiä, mutta kausi todennäköisesti jännittävämpi. Tämä sopii ehkä paremmin innokkaille faneille, joilla on lajissa paljon erilaista seurattavaa (mm. autojen tekniikan kehittyminen), mutta keskivertokatsoja kyllästyy tylsiin kisoihin. Jännittäminen on kohdistunut enemmänkin tekniikan kestävyyteen ja kuljettajien virheisiin. Esimerkiksi Kimin mestaruuskaudesta jää päällimmäisenä mieliin Lyiin ja Mäkin totaalinen epäonnistuminen kahdessa viimeisessä kisassa, ei niinkään Kimin loistavat voitot.
Voittoja arvostavassa systeemissä (on se sitten Bernien ehdotus tai voittoja korkealla arvottava pistelaskusysteemi) on mahdollisuus, että mestaruus ratkeaa aikaisemmassa vaiheessa kautta, mutta kisat ovat todennäköisesti mielenkiintoisempia, kun voitosta taistellaan ankarammin. Todennäköisesti mestaruuden ratkaisee jonkun kuskin hienot esitykset (riskiohituksilla voittoihin) eikä niinkään toisen tallin kuljettajan epäonni tekniikan kanssa (toki tällä on aina merkitys).
Fotan ehdotus ei olisi mielestäni ollut tarpeeksi kannustava ehdotus, mutta toki suunta parempaan. Eniten tässä nyt ketuttaa se, että kun FIA meni sähläämään niin enää ei saada tuota Fotankaan ehdotusta, vaan palataan vanhaan, josta en pidä laisinkaan. Mutta, onneksi kaudesta on tulossa joka tapauksessa mielenkiintoinen. Ja jos joku talli onkin lopulta aivan ylivoimainen, niin sitä se olisi pistelaskusysteemistä riippuen.