TAALERITEHDAS Mika Heikkilä, salkunhoitaja, Taaleritehdas, 17.10.2012, 7:24
Mikä meitä oikein vaivaa?
Päälle päin kaikki vaikuttaa tavalliselta. Yksityiset kansalaiset elävät elämäänsä, käyvät kaupassa, perustavat perheitä, tapaavat ystäviään, aivan kuten jokaisen mikrotalouden näkökulmasta on perusteltua. Mutta johtuuko pimeistä illoista, harmaasta taivaasta vai erityisen sateisesta syksystä, että viime aikoina on tullut suomalaista talouspoliittista keskustelua seuratessa aika epätoivoinen olo. Finanssikriisi on näkynyt suurena epävarmuutena sijoitusmarkkinoilla, jossa sijoittajat ovat paenneet mahdollisimman vähäriskisiin kohteisiin. Yksityiset yritykset ovat lykänneet investointejaan ja sopeutuneet kysynnän laskuun mm. irtisanomisilla. Sopeutuminen muutokseen on siis käynnissä monilla eri sektoreilla. Siis yksityisellä.
Meneillään on julkisen sektorin kulutusjuhlat
Julkisella sektorilla tilanne näyttää olevan toisin. Kuuntelin syksyn ensimmäistä kuntavaaliväittelyä 2,5 tunnin ajan ja tilanteessa, jossa Suomen valtio ottaa 7 miljardia euroa vuodessa yhteistä velkaa ja kunnat velkaantuvat yhä kiihtyvällä tahdilla. Yksikään puoluejohtaja ei tarjonnut ainuttakaan puheenvuoroa tulojen kasvattamiseksi! Siis ei yhtään puheenvuoroa. Toinen toistaan hienompia esityksiä rahan käyttämisen tarkoitusperistä kyllä kuulimme. Siis joko kellään ei ollut käsitystä tai ketään ei kiinnostanut, mistä rahat kaikkiin hyviin palvelurakenteisiin tulevat. Ei yhdelläkään puoluejohtajalla. Tämän jälkeen minua alkoi huolestuttaa – lasteni puolesta.
Ainoa tulonlähde tämän päivän Suomessa tuntuu olevan veronkorotukset. Olemme lukeneet palkkaveron nostosta, arvonlisäveron nostosta, pääomaveron nostosta, kunnallisveron nostosta, rahoitusmarkkinaveron tuomisesta, näin muutamia mainitakseni. Eli katsomalla toiminnan nykyistä summaa, päättämällä verotusprosentti, uskotaan saatavan vajeena puuttuva summa yksinkertaisesti kasaan. Näinhän mm. rahoitusmarkkinaveroa perustellaan. HEI HALOO!
Onko yhden menestyminen toiselta pois?
Tällä kaikella verojen nostamisella saadaan takaisin se aika, jossa talouden toimijoiden (niin yritysten kuin yksityistenkin) ensisijainen suunnittelu lähtee julkisten maksujen (eli verojen) minimoimisesta. Tällaista lainmukaista verosuunnittelua nykyinen valtionvarainministerimme ehtikin jo paheksumaan ”epäisänmaalliseksi veronkierroksi”. Siis lääkekuittien ja kotitalousvähennyksen hyödyntäminen on epäisänmaallista veronkiertoa? Koskahan joku kertoisi, että mahdollisimman suuren absoluuttisen verosumman maksaminen (maksetaan siis absoluuttisista isommista tuloista) olisi isänmaallinen teko? Nykyisin nimittäin syksyllä julkaistavat verotiedot enemmänkin tulevat aiheuttamaan pahaa mieltä ja epätasa-arvon korostamista kuin yhteisen hyvän rakentamista. Tuoreen tutkimuksemme mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista kokee, että varallisuutta kadehditaan.
Palatakseni otsikkoon, tämän hetken suomalaisessa ilmapiirissä tuntuu tärkeintä olevan kaikkien kasvun mahdollisuuksien rajaaminen ja poistaminen. Menestyä ei saa, ei ainakaan liian hyvin, eikä ainakaan Suomessa. Yrittää ei kannata, ei ainakaan menestyä taloudellisesti, koska näin lisää eriarvoisuutta ja ”vähemmän yrittävien” pahaa mieltä. En osaa sanoa, mikä meitä tällä hetkellä vaivaa, mutta Suomessa tuntuu olevan vallalla sisäänpäinkääntymisen, menestymisvihamielisyyden, kasvun edellytysten rajoittamisen aikakausi. Aika mielenkiintoinen näkymä maalle, jolla on Euroopan pahin vanhenemisongelma edessään ja jonka kotimarkkinoiden koko on vähintäänkin rajallinen.
Huolestuttaa – lasten puolesta
Missä ovat ne paljon puhutut rakenteelliset uudistukset, kannustimet, rohkean tulevaisuuden luomisen edellytykset? Niitä on jotenkin vaikea nähdä nykyisessä ympäristössä. Ei niitä näe myöskään pörssiyritykset, jotka irtisanovat Suomessa, kasvavat muualla. Ei niitä näe yhä useammat yrittäjät, joiden yritysten kotipaikka on joku muu kuin Suomi. Näkevätköhän nämä eväät omat lapseni, kun ovat päätöstä kotipaikastaan aikanaan tekemässä?
Mika Heikkilä, salkunhoitaja, Taaleritehdas