Ralliaiheista kuunneltavaa/katseltavaa/luettavaa
- Viestiketjun aloittaja AnttiL
- Aloituspäivämäärä
Lupatarkastaja
Well-known member
- Liittynyt
- 18.3.2009
- Viestit
- 2100
Olikos tässä rivien välistä kuultavissa, että yrittävät JM:n kanssa Rally2 Yarista Savonlinnaan?
MVRX
Well-known member
Sama kävi mielessä, tuskin arpovat 165 tai 185 Celican välillä.
Ferraro
Well-known member
- Liittynyt
- 23.2.2012
- Viestit
- 153
Onko tämä tulkittava niin, että tämän nimimerkin takana kirjoitteleekin SE Pärre?
Seniorikansalainen
Altmeister
Tuli luettua Ari Vatasen uusi elämäkerta. Lukemisesta on jo vähän aikaa, piti antaa ajatusten ensin vähän selkiytyä ennen kommentointia. Aika ristiriitaiset tunnelmat kirjasta jäi.
Ristiriitaiset ensiksi siitä miksi kirjoittajaksi on pitänyt valita juuri tämä henkilö? Teksti on osin aika väkinäistä ja varsinkin kilpauran ajalta siinä on asioita joista huomaa ettei kirjoittaja ymmärrä tapahtumien syitä ja niiden seurauksia tarpeeksi. Pääsin lukemaan yhden luvun edellisestä, kesken jääneestä, elämäkerrasta. Se oli sujuvaa, oivaltavaa ja luettavaa tekstiä. Sitä kaipaa tässä nyt julkaistussa kirjassa. Ote parenee Arin poliittista uraa kuvaavissa luvuissa, kirjoittaja ymmärtää tästä selvästi enemmän.
Tapasin Arin muutaman kerran Jyväskylässä nuottia tehdessä -80/90 -lukujen vaihteessa. Siis Argentiinan tapausten jälkeen, maito-auton aikaan. Ei monta sanaa vaihdettu, mutta jotenkin jäi mieleen että koko ajan oli rooli päällä, esitti jotain muuta kun oikeasti oli. Kirjan lukeminen taustoitti tätä kyllä aika hyvin, ymmärräys roolin vetämiseen lisääntyi. Sen jälkeen olen tavannut Arin useita kertoja 2020 -luvun puolella. Aikaa on tietysti kulunut ja kuva nykyisestä Arista on minulla jo ihan toinen.
Kirjassa annetaan kuva Tuupovaaran pojasta, joka eteni urallaan osin sattumien kautta, teki uskomattoman paljon (täysin turhia) pahojakin virheitä ja silti sai uran paketoitua "kunnialla". Riidat kilpailu-uran ja muun elämän kannalta tärkeiden henkilöiden kanssa on kirjassa esillä aika kaunistelematta. Kirjassa vaimo Rita arvelee Arilla olleen ADHD:n, jota ei koskaan diagnosoitu. Siihen on helppo kirjan luettua uskoa.
Päällimmäinen kuva minulla on Arista se nykyvuosien ystävällinen, kaikkien kanssa keskusteleva (ja aina myöhässä oleva) Pohjois-Karjalan kasvatti, joka edelleen haluaa olla mukana mahdollisimman monessa. Kirja kuvaa tietä tähän päivään kuitenkin aika hyvin.
Ristiriitaiset ensiksi siitä miksi kirjoittajaksi on pitänyt valita juuri tämä henkilö? Teksti on osin aika väkinäistä ja varsinkin kilpauran ajalta siinä on asioita joista huomaa ettei kirjoittaja ymmärrä tapahtumien syitä ja niiden seurauksia tarpeeksi. Pääsin lukemaan yhden luvun edellisestä, kesken jääneestä, elämäkerrasta. Se oli sujuvaa, oivaltavaa ja luettavaa tekstiä. Sitä kaipaa tässä nyt julkaistussa kirjassa. Ote parenee Arin poliittista uraa kuvaavissa luvuissa, kirjoittaja ymmärtää tästä selvästi enemmän.
Tapasin Arin muutaman kerran Jyväskylässä nuottia tehdessä -80/90 -lukujen vaihteessa. Siis Argentiinan tapausten jälkeen, maito-auton aikaan. Ei monta sanaa vaihdettu, mutta jotenkin jäi mieleen että koko ajan oli rooli päällä, esitti jotain muuta kun oikeasti oli. Kirjan lukeminen taustoitti tätä kyllä aika hyvin, ymmärräys roolin vetämiseen lisääntyi. Sen jälkeen olen tavannut Arin useita kertoja 2020 -luvun puolella. Aikaa on tietysti kulunut ja kuva nykyisestä Arista on minulla jo ihan toinen.
Kirjassa annetaan kuva Tuupovaaran pojasta, joka eteni urallaan osin sattumien kautta, teki uskomattoman paljon (täysin turhia) pahojakin virheitä ja silti sai uran paketoitua "kunnialla". Riidat kilpailu-uran ja muun elämän kannalta tärkeiden henkilöiden kanssa on kirjassa esillä aika kaunistelematta. Kirjassa vaimo Rita arvelee Arilla olleen ADHD:n, jota ei koskaan diagnosoitu. Siihen on helppo kirjan luettua uskoa.
Päällimmäinen kuva minulla on Arista se nykyvuosien ystävällinen, kaikkien kanssa keskusteleva (ja aina myöhässä oleva) Pohjois-Karjalan kasvatti, joka edelleen haluaa olla mukana mahdollisimman monessa. Kirja kuvaa tietä tähän päivään kuitenkin aika hyvin.
Ei tarvetta tulkinnalle. Joka sana on totta ja tarina on hupaisa. Kerron myöhemmin, jos kiinnostaa.Onko tämä tulkittava niin, että tämän nimimerkin takana kirjoitteleekin SE Pärre?
Kansa ei pyydä, kansa vaatii. Hauskoille kisasattumuksille ja tarinoille voisi avata vaikka omaa topiciakin. Rallipäiväkirjaanhan tulee enemmänkin juttuja lähinnä vain ojan toiselta puolen.Kyseisen vuoden MM-ralli Jyväskylässä oli minulle ikimuistoinen. Hyvä ystäväni oli tuohon aikaan töissä Muuramen Autotalossa, ja rallitalleilla oli tapana käyttää paikkaa MM-rallin aikoihin jonkinlaisena tukikohtanaan. Usein siellä oli ollut Fiat-talli, mutta 1982 siellä piti majaa Mitsubishi. Minä ja kaverini saimme mahdollisuuden hillua siinä tonttu toljandereina ikään kuin mukana, ja pääsimme reitin varrelle Pentti Ahosen (sai aikanaan SM-pronssia nk. 1-ryhmässä)völjyssä. Kierrettiin käytännössä koko ilta ja yö aina aamuntunneille saakka hänen mukanaan. Oli aika haipakkaa, etenkin kun Penalla oli oma tapansa selvittää liikenneruuhkat. Kun ei pikitie riittänyt, mentiin ojanpiennarta myöten! Se oli sikälikin hauskaa, että Pena tunsi kaikki huippukuskit ja he hänet, joten pääsimme siinä lähietäisyydeltä tsiikailemaan ja kuuntelemaan, mitä vauhtiveikot jutustelivat. Markku Alenista mulle jäi mieleeni kuinka pitkä ukko hän on, ja kovaan ääneenhän se jotain paapatti, kädet viuhuivat kuin kapellimestarilla. Hauska episodi tapahtui kun jutustelimme Pentti Airikkalan kanssa jossain tienposkessa. Timo Salosella ja hänellä oli meneillään kova otatus kolmossijasta, ja kun Salonen ajoi siitä meidän ohi, löi hän jarrut pohjaan, veivasi ikkunan auki ja huikkasi Airikkalalle: "Pena, sä oot tosi väsyneen näköinen! Etköhän menisi jo nukkumaan?". Toinen hauska näky oli, kun Mikkola oli valmistautumassa pätkälle lähtöön ja Henri Toivonen ajoi Opelinsa ihan siihen taakse. Henkka laittoi koko valopatteriston päälle niin häijysti, että Hannun oli pakko vääntää peilit ei-häikäisevään asentoon. Hannua tilanne tosin näytti vähän naurattavankin. Niin mutta se, kun sompailin Mitsubishin talliautoa....
Siinä kävi näin. Anders Kullängin Mitsu levähti muistaakseni sunnuntaiaamulla jossain vaiheessa ja meille tuli puhelinsoitto, että Kulläng&Berglund seisoo autonsa kanssa tienposkessa. Pitäisi hakea heidät ja auto sieltä pois. Kaverini hyppäsi auton rattiin ja minä ruotsinkielentaitoisena ja uteliaana änkesin tietysti mukaan. Siellä ne seisoi kypärä kallellaan ja nojailivat uuvahtaneeseen Mitsubishiinsä. Tarkoitus oli, että he olisivat tulleet autoinensa meidän hinauksessa Muurameen. Eikö mitä, Anders ja Bruno soittivat taksin! Sanoivat vain, että "toivottavasti pojat viette auton oikeaan paikkaan, sillä me lähdetään nyt Laajavuoreen kaljalle, jos joku kysyy", ja me jäätiin ähräämään ajokkia vetoköyden päähän. Jonkunhan sitä Mitsubishiä piti ohjata l. minä asetuin rattiin ja kaverini alkoi hinaamaan omallaan. En muista mitä reittiä me mentiin, mutta osan matkaa ajettiin ihan J-kylän keskustassakin. Ihmiset katselivat ja erityisesti lapset huiskuttivat ihan innoissaan. Notta on sitä kurvailtu ihan oikealla tehdaspyssyllä! p.s oli muuten melkoisen kova koppura se auto. Sen pituinen se.
Siinä kävi näin. Anders Kullängin Mitsu levähti muistaakseni sunnuntaiaamulla jossain vaiheessa ja meille tuli puhelinsoitto, että Kulläng&Berglund seisoo autonsa kanssa tienposkessa. Pitäisi hakea heidät ja auto sieltä pois. Kaverini hyppäsi auton rattiin ja minä ruotsinkielentaitoisena ja uteliaana änkesin tietysti mukaan. Siellä ne seisoi kypärä kallellaan ja nojailivat uuvahtaneeseen Mitsubishiinsä. Tarkoitus oli, että he olisivat tulleet autoinensa meidän hinauksessa Muurameen. Eikö mitä, Anders ja Bruno soittivat taksin! Sanoivat vain, että "toivottavasti pojat viette auton oikeaan paikkaan, sillä me lähdetään nyt Laajavuoreen kaljalle, jos joku kysyy", ja me jäätiin ähräämään ajokkia vetoköyden päähän. Jonkunhan sitä Mitsubishiä piti ohjata l. minä asetuin rattiin ja kaverini alkoi hinaamaan omallaan. En muista mitä reittiä me mentiin, mutta osan matkaa ajettiin ihan J-kylän keskustassakin. Ihmiset katselivat ja erityisesti lapset huiskuttivat ihan innoissaan. Notta on sitä kurvailtu ihan oikealla tehdaspyssyllä! p.s oli muuten melkoisen kova koppura se auto. Sen pituinen se.
AnttiL
Reittinörtti
Upea tarina! 