Olen toistanut näkemyksen täällä aikaisemminkin ja toistan sen uudestaan: tämän hetkisessä WRC-tuotteessa ei ole enimmäkseen mitään vikaa. Kilpailut ovat kapeasta kärjestä huolimatta jännittäviä ja niiden seuraaminen livelähetysten myötä miellyttävämpää kuin milloinkaan aikaisemmin. Automäärän pienuus on ongelma, mutta pulma on ensisijaisesti imagollista laatua – ja siitä huolimatta lajin MM-sarjan elämän ja kuoleman kysymys.
Jokaisessa ralliin liittyvässä kahvipöytäkeskustelussa nousee esiin näkemys siitä, että siellä pari hassua tallia & kuskia kisaa näivettyneessä sarjassa, mestaruudet ovat halpamyynnissä ja että ennen oli ihan toisin. Kyse on mielikuvasta, jonka mukaan lajin kärkitasolla kilpailu olisi tällä hetkellä huonoa – ei siitä, että näin tosiasiallisesti on. Näkemys toistuu heikommin rallimaailmaa tuntevien iltapäivälehtisenttaajien kolumneissa, toisinaan tälläkin palstalla. Oletan, että näin ajatellaan myös Suomen ulkopuolella. Vastaavasti foorumilla on toki useampaan kertaan todennettu tilastoilla, että historiallisesti tilanne ei ole mitenkään ainutlaatuinen ja yksittäisiä ajanjaksoja lukuun ottamatta ennen ei aidosti ollut paremmin.
B-ryhmähaikailijoiden päitä saa tuskin mitenkään käännettyä, mutta rallin MM-sarjan kannalta vahingollinen näivettyneisyysnarratiivi on ratkaistavissa. Siihen ole muuta keinoa kuin pääluokan automäärän kasvattaminen, joka on ainoa keino ostaa sarjalle lisäuskottavuutta. Ajattelen, että ideaalitilanteessa kohtuullisen kilpailukykyisiä kuskeja (ei siis herrasmiespumppujalkoja huippukalustolla) pääluokan menopeleillä on mukana kymmenestä viiteentoista ja että nämä ajavat mahdollisimman monta kisaa kauden aikana. Uskon, että tällöinkin mestaruudesta ajaisivat samat miehet kuin nyt, mutta ehkäpä maailman parhaat saisivat silloin ansaitsemansa arvostuksen. Aikaisemmin ehdotettu palaaminen tynkäkausiformaattiin olisi hyppäämistä ojasta allikkon – mikäli kuskeja ei kiinnosta ajaa koko kautta, miksi katsojiakaan liikuttaisi?
Totta on sekin, että viimeaikaisista pääluokkayrittäjästä vain harva on saavuttanut kummoistakaan menestystä. Ralli on kokemuslaji, ja pärjäämättömyys osoitus nykyisen MM-huipun julmetun kovasta suoritustasosta. Paha siinä on mennä lyömään kiilaa väliin, kun äärimmäiset huippuyksilöt ovat hinkanneet samoja pätkiä ja pätkävideoita vuosikaudet. Tässä mielessä WRC-pääluokka on puolisuljettu sarja, jossa tasoero alempiin luokkiin tai ERC-puoleen on jokseenkin valtava. Lystinmaksajia ja tallipaikkoja on niin vähän, että vain harvaa lahjakkuutta voidaan ajaa pajarimaisesti sisään. Tai jos voidaan, niin lahjakkuutta ei ole riittävästi (vrt. Katsuta). Käytännössä ongelma juontaa sarjan peruspulmaan eli maksajien niukkaan määrään, joka ei mahdollista kokeilemista. Jos tallipaikkoja olisi enemmän, ensimmäinen kynnys pääluokassa ei olisi ihan niin korkealla.
