A-ryhmän jutustelu

[AnttiL]

Ainakin manageri olisi kyennyt joko 1) kieltäytyä Lancian suuntaan kunniasta (jos kuvio olisi sopimusteknisesti ollut mahdoton) ilman, että Todt tai O'Dell olisivat sotkeutuneet asiaan ollenkaan, tai 2) kertoa Todtille, ettei oikeusjutulle ole mitään perusteita, että Mikko ajaa sitten Jyskälässä Lanciaa ja pulinat pois.

Tai 3) neuvoteltua Pösön myös Jyskälään. Jotenkin olen jostain antanut itselleni ymmärtää, että Sundströmille olisi kaavailtu B-ryhmän Pösöä Jyskäläänkin Brittein sarjan menestyksen myötä...

 

[DC]

Oliko vuoden 1992 kv-uraan pistetty kuitenkin liian isot panokset kiinni?

Arvelisin, että siihen oli laitettu kaikki, mitä siinä vaiheessa enää oli kiinni laitettavissa. On muistettava, että Suomea 90-luvun alussa kohdannut lama kaatoi myös ikonisen Muurala Motorsin ja jos en aikalaistarinoista ole ihan väärin ymmärtänyt, tämä osaltaan vaikutti monellakin tapaa Sundströmin tilanteeseen. Vuoteen 1992 päättyi myös pitkä yhteistyö tupakkayhtiö Camelin kanssa, eikä vuonna 1993 nähdyssä valkoisessa Mazdassa ollut enää muidenkaan vanhojen tukijoiden mainoksia.

 

[AnttiL]

Sundströmin urasta voidaan mainita myös pieni panostus EM-sarjaan vuosina 1990-1991, etenkin vuonna 1991 on ajettu Tunturi ja Hankis mukaanlukien 10 kisaa, mutta silti sijoitus sarjassa vasta 12.

 

[Onzah]

Sundströmin uralla oli myös se dopingjupakkakin, Länsirannikon Rallin jälkeen jonakin vuonna se asia tuli ilmi.

Sundström on Hankiksen -93 jälkeen ajanut ainakin myös Nokian SM-rallin -93, tästä on valokuviakin sekä Ruutulipun reportaasi kyseisestä rallista. Sen jälkeen vain yksi keikka eWRC:n mukaan, Riihimäki-Ralli -96 Mitsulla.

 

[DC]

Sundströmin uralla oli myös se dopingjupakkakin, Länsirannikon Rallin jälkeen jonakin vuonna se asia tuli ilmi.

Teboil-ralli 1988.

Sundström on Hankiksen -93 jälkeen ajanut ainakin myös Nokian SM-rallin -93, tästä on valokuviakin sekä Ruutulipun reportaasi kyseisestä rallista. Sen jälkeen vain yksi keikka eWRC:n mukaan, Riihimäki-Ralli -96 Mitsulla.

Ajoi vielä 1993 SM-sarjan (pl. Jyskälä). Eikä ihan huonosti ajanutkaan, vaikka Mazda (pari ekaa kisaa GT-X:llä ja sitten Hankiksesta eteenpäin GT-R:llä) kokolailla museoauto olikin. Esim. Pohjanmaa-rallissa toukokuussa Sundström hävisi Lindholmin Escort Cosworthille vain 12 sekuntia.

1994 Mikko ajoi samaisella Mazdalla vielä jotain pienempiä ralleja (oli tosin ilmoittautunut myös Hankikseen, mutta ei startannut), sekä jokusen sprintin pääkaupunkiseudulla, ennen kuin auto päätyi Kari Suomisen käyttöön Junnu-SM:ään. 1995 oli sitten ilmeisesti totaalinen välivuosi ennen sitä vuoden 1996 comebackiä. Tarkoitus oli, että Sundström ajaisi Evo-Lancerilla koko SM-sarjan (tällaisena projekti Helsinki Motor Showssa 1995 kerrottiin), mutta valitettavasti se sitten typistyi lopulta vain yhden kisan, eli Riksun, mittaiseksi. Siinä kisassa saatiin vielä viimeisen kerran väläytys, minkä luokan rattimiehestä oli kyse, kun Sundström tuli yli vuoden "pakkolomalta" ja kiskaisi kisan avauspätkälle N-ryhmän pohjat (lopputuloksissa ännän kolmas).

 

[AnttiL]

Tässä RAC 1992 livepätkässä on hauska verrata suorituksia tiukassa takapiikkioikeassa

17:50 0-autona Escort Cosworth menee käsijarrulla poikittain mutta vähän leveäksi
20:27 Kankkunen Lancialla kova yritys päällä ja vähän pitkäksi
22:32 Sainz Celicalla vähän töksähdellen
24:33 Biasion Sierralla ilman käsijarrua, ei sivuluisua
26:28 McRae Subarulla, ei onnistu heitto ja menee pitkäksi nurtsille
28:36 Mäkinen Nissanilla, melkeinpä elegantein ja tehokkain suoritus tähän mutkaan, käsijarrua sopivasti ja sisämutkaa nuollen
30:36 Auriol Lancialla tulee Mäkisen malliin

Alenin kohdalla kamerakulma vaihtuu, joten vertailu ei ole yhtä mielekästä, mutta näyttäisi tulevan ilman vastaheittoa. Seuraavana tuleva Wilson saa kyllä auton kässärillä poikittain, joten Biasionin kömpelö suoritus taisi olla vaan ajotekninen valinta. Kenneth Eriksson Mitsulla vetää edeltävän risteyksen jo leveäksi nurmikolle mutta käyttää sen hyödyksi vastaheittoon ja kaataa sisämutkasta risteyksen kyltin. Vatasella taas menee vastaheitto pitkäksi ja menee vähän tallitoveri McRaen auraamaa väylää pitkin nurtsilta.

 

[DC]

Ihan muista syistä vuoden 1987 VM-vuosikertaa selatessa osui silmään hauska ja tavanomaisesta poikkeava yleisönosastokirjoitus (VM 3/87). Itse Terry Harryman selvittää kuvioitaan vuodelle 1987 ja oikaisee lehdessä aiemmin olleen "uutisen".

Tässä vaiheessahan Harrymanin oli tarkoitus istua kausi 1987 Kalle Grundelin kyydissä toisessa tehdas-Fordissa, mutta Grundelin jouduttua hyllytetyksi Korsikan jälkeen, Harryman löysi kuin löysikin itsensä jälleen Vatasen vierestä samaisen vuoden Suurajoissa.

 

[DC]

Kun Monzassa ollaan huoltotauolla, niin palataan vajaat 30 vuotta (kääk!) ajassa taaksepäin, syksyyn 1992 ja Tampereen ympäristössä ajettuun Kesoil-ralliin. Kyseinen kisa muistetaan toki parhaiten siitä, että sen tapahtumat toivat Marcus Grönholmille puolen vuoden kilpailukiellon. Mutta samalla se merkitsi myös erään aikakauden päätöstä, sillä hyvin pitkälti juuri tämän ikävän tapahtuman johdosta myös AKK:n oli (nopeutetussa aikataulussa) herättävä, ja siirryttävä SM-sarjassa vuodesta 1994 alkaen pelkästään ennakkotutustuttaviin kilpailuihin.



HS 29.9.1992

VM 10/92

VM 1/93

 

[Ouninpohja]

Tuo Sundströmin ura on kyllä aivan mysteeri. Itse toki liian nuori seuraamaan hänen ajojaan, mutta tuntui jotenkin että olisi ollut aika selkeä kaveri lyömään läpi ihan voittaja-autoihin asti (mm-tasolla siis)

Osaatteko täällä arvioida mikä teidän mielestä meni pieleen?

Sundströmmin Mazda hajosi rallista toiseen, siinä keskeinen syy -> kasoittain podiumeja ja muita hyviä sijoituksia jäi saavuttamatta sm-, em- ja jopa mm-tasolla.

 

[DC]

Ei nyt varsinaisesti A-ryhmän juttuja, mutta menkööt julkaisuajankohtansa perusteella sinne. Sen lisäksi, että Seppo Harjanne kirjoitti VM:aan hänen ja Tommi Mäkisen MM-ralliseikkailuista 90-luvun alussa, teetti tämä kolminkertainen maailmanmestari samaiseen lehteen myös Nuottikoulu-nimisen jutun, jossa käydään läpi rallinuottien syntyhistoriaa sekä (silloista) nykyaikaa. Juttu on julkaistu VM:n numerossa 7/92. Ansaitsee tulla julkaistuksi myös tällä vuosituhannella.

 

[AnttiL]

Nyt on taas isoa nostalgiaa! Tämä oli lapsena ehkä lempijuttuni VM:ssä jos ei Suurajo-Oppaita lasketa (ehkä toinen lempijuttu oli sellainen, jossa oli kuvattu A-ryhmän Celican ja parin muun auton kojetaulut). Muistan myös, että omia nuotteja kirjoitettiin ja luettiin, en tosin muista oliko ne sitten tehty johonkin fillarilla ajetuille "pätkille", tietokonepelien pätkille vai mille, mutta niitä tehtiin.

 

[spotter90]

VHSRalliesin youtube-kanava osoittautui kivaksi nostalgiatripiksi. Viime viikolla vilkaisin yleisöpätkän vuoden 1989 Rac-rallista. Molemmat McRaet, Sundström, Airikkala, Kankkunen, Saloen, Mikkola, Sainz, Armin Schwarz Audi Quattrolla, Malcolm Wilson kuskinpaikalla jne.

Hellurei!

 

[AnttiL]

Joskus aiemmin puhuttiin RAC:sta 1987 ja siitä miten Suomen mediassa oli huhuja, että Kankkusen autoa olisi jotenkin peukaloitu tms. Ilmeisesti kisan aikana oli myös epäilyksiä, että talli olisi halunnut suosia Alenia ja antanut Kankkuselle huonomman auton, mutta Kankkunen itse kiisti väitteet jyrkästi

 

[nordic man]

Kun katsoo noita vanhoja pätkiä, niin huomiota herättää erityisesti hieno urheiluhenki käytännössä kuskista toiseen. Lisäksi auton valmistajien titteliä tunnuttiin arvostavan todella paljon enemmän kuin nykyään. Milloin siitä alettiin siirtyä enemmän nykyisen kaltaiseen jossa kuskit keskittyy enemmän omaan mestaruuteen kuin tallikisaan? Siinä kohtaa kun kaikki kuskit ajoivat koko kauden ohjelmat?

 

[Kemper]

Kun katsoo noita vanhoja pätkiä, niin huomiota herättää erityisesti hieno urheiluhenki käytännössä kuskista toiseen. Lisäksi auton valmistajien titteliä tunnuttiin arvostavan todella paljon enemmän kuin nykyään. Milloin siitä alettiin siirtyä enemmän nykyisen kaltaiseen jossa kuskit keskittyy enemmän omaan mestaruuteen kuin tallikisaan? Siinä kohtaa kun kaikki kuskit ajoivat koko kauden ohjelmat?

Lajin koko evoluutio muuttui siirryttäessä B:stä A-ryhmään ja tultaessa 90-luvulle. B-ryhmän aikana moni mestari tyytyi suosiolla siihen yhteen titteliin, yrittämättäkään enempää. Tätä koulukuntaa edustivat Waldegård, Mikkola, Blomqvist ja Salonen. Röhrlille riitti kaksi mestaruutta. Vatasen oli tarkoitus yrittää toista kaudella 85.
Näitä edellämainittuja hieman nuoremmat, 50-60 lukujen taitteessa syntyneet kuljettajat (Biasion, Kankkunen, Sainz,Auriol, Mäkinen), lähestyivät asioita eri kulmasta. Heille mestaruuden mukanaan tuoma mediahuomio ei ollut samalla tavalla myrkkyä kuin aikaisemmille mestareille. Eivätkä samalla tavalla suosiolla tyytyneet yhteen mestaruuteen.
Jos haetaan yksittäistä muutoksen airutta, kohdistuisivatko katseet Espanjaan? Ainakin Kankkunen jutteli podcastissaan Sainzin vaatineen selvää ykköskuskin asemaa Toyotalla kaudelle 90. Ja ilmeisesti Ove Andersson oli myötämielinen tälle ja talliin jäädessään olisi Juha joutunut soittelemaan kakkosviulua. Sainz sai mestaruutensa, mutta ei Toyota merkkimestaruusskabassa yhdellä Carloksella pärjännyt Lanciaa ja Juhaa ja Didieriä vastaan. Tähänkin Ove Andersson halusi myöhemmin muutoksen ja sainasi Kankkusen ja Auriolin kaudelle 93.

 

[AnttiL]

Kun katsoo noita vanhoja pätkiä, niin huomiota herättää erityisesti hieno urheiluhenki käytännössä kuskista toiseen. Lisäksi auton valmistajien titteliä tunnuttiin arvostavan todella paljon enemmän kuin nykyään. Milloin siitä alettiin siirtyä enemmän nykyisen kaltaiseen jossa kuskit keskittyy enemmän omaan mestaruuteen kuin tallikisaan? Siinä kohtaa kun kaikki kuskit ajoivat koko kauden ohjelmat?

On hyvä muistaa, että valmistajien mestaruudesta ajettiin jo vuodesta 1973 lähtien, ja kuljettajien vasta 1979. Täten kuljettajien mestaruuskin on ollut aika uusi juttu 80-luvun alussa. Tallit valitsivat kuskeja kisakohtaisesti, ja käänteisesti kuskeilla itsellään oli harvoin "täysi ohjelma", ja sen sijasta ajettiin esim Brittein sarjaa, EM-ralleja, kotimaan mestaruussarjan kisoja. 1986 Kankkunen ja Alen ajoivat melkein täydet MM-ohjelmat; molemmilta puuttui Norsunluurannikko ja lisäksi Kankkuselta Korsika, tämä oli hyvin poikkeuksellista.

Vaikea sanoa, missä kohtaa kuljettajien mestaruudesta tuli merkittävämpi kuin valmistajien. Itse heittäisin arvion johonkin 90-luvun alkuun. Vuodesta 1995 lähtien kuljettajat ovat todellakin ajaneet täydet sarjat toisiaan vastaan. On hyvä myös muistaa, että Lancia voitti merkkimestaruuden joka vuosi 1987-1992, jolloin se saattoi muodostua hieman kyllästyttäväksi, kun samalla kuljettajien mestareita, tai ainakin haastajia, oli useampia.

 

[anti-lag]

Röhrlille riitti kaksi mestaruutta.

Röhrlille olisi riittänyt myös yksi mestaruus, mitä olen hänen elämänkertaansa lukenut. Toinen tuli hieman vastahakoisen Bandama-rallin reissun ansiosta, kun samaan aikaan Audilla kohellettiin urakalla.

Jos haetaan yksittäistä muutoksen airutta, kohdistuisivatko katseet Espanjaan? Ainakin Kankkunen jutteli podcastissaan Sainzin vaatineen selvää ykköskuskin asemaa Toyotalla kaudelle 90. Ja ilmeisesti Ove Andersson oli myötämielinen tälle ja talliin jäädessään olisi Juha joutunut soittelemaan kakkosviulua. Sainz sai mestaruutensa, mutta ei Toyota merkkimestaruusskabassa yhdellä Carloksella pärjännyt Lanciaa ja Juhaa ja Didieriä vastaan. Tähänkin Ove Andersson halusi myöhemmin muutoksen ja sainasi Kankkusen ja Auriolin kaudelle 93.

Veikkaan sitä ajankohtaa, kun kaikkien kuljettajien oli pakko osallistua kaikkiin kisoihin, eli 90-luvun puoliväli. Samoihin aikoihin esimerkiksi Mitsubishilla ryhdyttiin panostamaan vain kuljettajien mestaruuteen (eli Mäkiseen), koska sen nähtiin kiinnostavan yleisöä enemmän.

 

[AnttiL]

Ainakin Kankkunen jutteli podcastissaan Sainzin vaatineen selvää ykköskuskin asemaa Toyotalla kaudelle 90. Ja ilmeisesti Ove Andersson oli myötämielinen tälle ja talliin jäädessään olisi Juha joutunut soittelemaan kakkosviulua. Sainz sai mestaruutensa, mutta ei Toyota merkkimestaruusskabassa yhdellä Carloksella pärjännyt Lanciaa ja Juhaa ja Didieriä vastaan. Tähänkin Ove Andersson halusi myöhemmin muutoksen ja sainasi Kankkusen ja Auriolin kaudelle 93.

Toisaalta Toyotalla oli Waldegårdin, Ericssonin, Schwarzin ja Alenin kaltaisia MM-rallien voittajia ajamassa Sainzin tukena. Ei olisi osannut odottaa, miten Ericssonin osake laskee kaudelle 1990 tai Schwarzin ja Alenin kaudelle 1992.

Kuuntelin tuon Kankkusen podcastin vielä uudestaan, ja siinä on muutama niin selvä asiavirhe, ettei uskalla ottaa siinä sanottuja kommentteja, esimerkiksi tähän liittyen, ihan totena. Vaikea ymmärtää millä perusteella Sainz olisi saanut kaudelle 1990 itselleen ykköskuskin aseman kaksinkertaisen maailmanmestarin ja tallipäällikön luottokuskin ohi. Voi olla toki, että Juhan muistissa sekoittuu vaikka Ford-kauden 1997 tallidynamiikka, kun Sainz oli selvä ykköskuski ja Kankkunen joutui antamaan tälle ainakin Kreikan voiton.

 

[anti-lag]

Toisaalta Toyotalla oli Waldegårdin, Ericssonin, Schwarzin ja Alenin kaltaisia MM-rallien voittajia ajamassa Sainzin tukena. Ei olisi osannut odottaa, miten Ericssonin osake laskee kaudelle 1990 tai Schwarzin ja Alenin kaudelle 1992.

Kuuntelin tuon Kankkusen podcastin vielä uudestaan, ja siinä on muutama niin selvä asiavirhe, ettei uskalla ottaa siinä sanottuja kommentteja, esimerkiksi tähän liittyen, ihan totena. Vaikea ymmärtää millä perusteella Sainz olisi saanut kaudelle 1990 itselleen ykköskuskin aseman kaksinkertaisen maailmanmestarin ja tallipäällikön luottokuskin ohi. Voi olla toki, että Juhan muistissa sekoittuu vaikka Ford-kauden 1997 tallidynamiikka, kun Sainz oli selvä ykköskuski ja Kankkunen joutui antamaan tälle ainakin Kreikan voiton.

Tuo Kankkusen podcast on pidettävä lähinnä viihteenä, siellä tosiaan on yllättävän paljon asiavirheitä. Olihan myöhemmin Sainz myös Auriolin ja McRaen tallikavereina, enkä oikein näe, että näissä tapauksissa on ollut mitään ykkös- kakkoskuskiasetelmaa. Siellä on ollut myös isot egot vastassa

 

[AnttiL]

Tuo Kankkusen podcast on pidettävä lähinnä viihteenä, siellä tosiaan on yllättävän paljon asiavirheitä. Olihan myöhemmin Sainz myös Auriolin ja McRaen tallikavereina, enkä oikein näe, että näissä tapauksissa on ollut mitään ykkös- kakkoskuskiasetelmaa. Siellä on ollut myös isot egot vastassa

Lisäksi on sitten se tapaus Grönholmin testeistä Kuukanpäässä 1998, kun Sainz ensin viivästytti tahallaan Grönholmin testin alkamista, ja vaati, että Grönholmille annetaan huonompi moottoriohjelma.

Toki joissain tapauksissa Sainzin ykköskuljettajuus on voinut olla perusteltua, esimerkiksi juuri Fordilla 1996-7, kun hän oli tuonut isot sponsorirahatkin talliin. Lisäksi Subarulla 1994 McRae oli selvästi vielä nouseva lupaus kaksinkertaisen maailmanmestarin rinnalla, ja kyllähän se kauden 1995 lopulla meni kireäksi.