Kiitoksia Idelle hienoista Jyväskylän kuvista!
On se Saksa mainettaan parempi maa. Eikä rallikaan huono ole. Tykkäsimme ainakin kovasti, kunhan juonesta saatiin kiinni. Jyväskylän jälkeen oli vain kuin yö ja päivä.
Pääsimme ajamaan kisaa edeltäneenä sunnuntaina 50km testiä Tsekeissä, ensimmäiset metrit asfaltilla tällä autolla meille. Enempikin kilometrejä olisi maistunut, mutta tiimikaverimme teknisten probleemien vuoksi ajoimme molemmat samalla autolla.
Nuotitus sujui muuten hyvin, mutta meikäläinen oli kuumeessa ja törkeässä räkätaudissa. On todella nautinnollista puuhaa, kun keskittyminen pitää olla 100%. Suuret kiitokset Subarun lääkärille, joka lääkitsi ukon kuntoon kisaan.
Shakedown oli jotain hyvin eksoottista, sillä ke-to välinen yö tuli vettä reippaasti. Isot pojat olivat levitelleet mutaa jo pari tuntia, kun me pääsimme ladulle. Fiilis oli identtinen joka syksyiseen tunnelmaan, kun ensilumi yllättää autoilijan kesärenkaineen. Pito oli täysin vastaava. Eipä ollut ainakaan kiire lukea nuottia. Alamäkeen mentäessä joutui kuitenkin jo hieman normaalia aiemmin mainitsemaan tiukemmista mutkista, jotta pulkkaefekti ei äitynyt kohtalokkaaksi. Auringon tulleessa esiin kuivui tie yllättävän nopeasti, mutta metsän suojassa olleet mutapaikat pysyivät liukkaina, minkä huomasi myös kisassa...
Perjantai oli karua katseltavaa fläppitaululta. Jos "kädettömät asfalttipellet" ottavat kuokkaan Suomessa, saivat "sorapellet" samaa lääkettä kestopäällysteellä. Kolme ensimmäistä pikistä tuli turpaan noin minuutti per pätkä. Samat uudelleen ajettuna paransivat hiukan tunnelmaa, kunnes päivän viimeisellä eekoolla meni rengas pätkän puolivälissä. Ei muuta kun vaihtamaan. Vaihto meni ihan ok, n.2,5minuuttia, mutta rytmistä kiinni saaminen vie myös aikansa. Kaikkinensa jäimme 3.41,8 pohjista, mikä tiputti meidät kauas pisteiltä sijalle 14.
Lauantaille starttasimme asenteella - "pätkä kerrallaan". Heti ekalla kävimme hiukan ulkona (assupyörän pito kostealla nurmikolla on törkeän huono) sekä spinnasimme kerran. Etähuollon jälkeen ajettu Erzweiler ja Panzerplatte tuntuivat kuitenkin hyvältä, joten fiilis saatiin kohdalleen. Saimme puristettua eroa kärkeen perjantain 3s/km tasosta parhaimmillaan 1,25s/km, joten olimme mielissämme. Inssit sanoivat, että jos pääsemme 1s/km voimme olla todella tyytyväisiä. Super1600 ja meidän auto ovat asfaltilla hieman epäsuhtaisia.
Viimeiselle päivälle saimme kutistettua eron Pärsiin parhaimmillaan 20sekuntiin, mutta matka loppui kesken ja jäimme juuri pisteiden ulkopuolelle. Kuuluisa lehmä oli edelleen pätkällä myös meidän vuorollamme. Siitä ei ollut mitään varoitusta, eikä pyörätien levyisellä väylällä kutosella n.150km/h mittarissa ko.otus ole mikään unelmien täyttymys. Siinä hyvinkin helposti saattaa jäädä nuotti kuulematta.
Maaliin pääsy oli erittäin positiivinen asia, sillä se oli ainoa meille asetettu tavoite. Se, että pystyimme koko ajan nostamaan omaa suoritustasoamme, ei tilannetta ainakaan huonontanut.
Kokonaisuutena kisasta jäi tosi hyvä maku. Mieluisin pätkä oli Panzerplatte, siinä on "jotain". Asia mikä ei ole helppo oppia, on hyvinkin vaihteleva pito. Tien pinta voi olla hyvää tasaista asfalttia, tasaista kuivaa liukasta asfalttia, karkeaa betonia, tasaista betonia, ERITTÄIN karkeaa betonia(syö rengasta sikana), kivetystä, mukalakivetystä, erittäin hiekkaista asfalttia, mutaista asfalttia ja kaikkia näiden sekoituksia ja vieläpä yhdellä ja samalla pätkällä. Lisäksi kun leikataan erittäin paljon, on reitti välillä 30m tiestä heinäpellolla, mikä taas tarjoilee erilaista pitoa. Mutta se on haaste.
Kataloniaa odotellaan jo kieli pitkänä, sillä asfaltti on sikakivaa!