Näin ylimieliseksi moitittu Patrik Laine on kasvanut – ”Egoni ei mahtunut edes jäähallin ovista sisään”
Elettiin elokuuta 2014. Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue oli juuri hävinnyt Tshekille, ja joukkueen pelaajat olivat kokoontuneet siniviivalle ennen traditionaalista vastustajan kättelyä. Patrik Laine kiehui kuin hellankoukku ja ojensi keskisormensa kohti Suomen päävalmentajaa Mika Marttilaa.
Ei aikaakaan, kun Laineen tempaus nousi otsikoihin Suomessa. Väitettiin, että hän olisi jopa uhannut tappaa Marttilan. Samalla nuorukaisen muut oikkuilut nostettiin näkyvästi esiin, ja yksi johtopäätös nousi ylitse muiden: ylimielisyys kostautuisi ennen pitkää, eikä Laine juuri tämän vuoksi nousisi välttämättä koskaan huiman potentiaalinsa edellyttämälle tasolle.
Tänään, tammikuussa 2016, Laine herättää jälleen kohua - nyt kuitenkin pelkästään nuorten MM-kisoissa nähtyjen huippuluokan peliesitystensä ansiosta. Runsaassa vuodessa Laineen kehityksessä on tapahtunut huimasti, nimenomaan henkisellä puolella: suurimmat oikkuilut ovat kadonneet, tilalle on kasvanut kiltteyttä ja tervepäisyyttä huokuva veijari, johon kansan on helppo rakastua.
– Henkinen kasvuni alkoi siinä vaiheessa, kun siirryin Tapparan A-junioreihin (kausi 2013-2014). Olin joitakin pelaajia jopa viisi vuotta nuorempi, joten ei siinä auttanut kukkoilla eikä pelata enää omaan pussiin. Piti oppia enemmän joukkuepelaajaksi, Laine ruoti lokakuussa Urheilusanomien haastattelussa.
– Jos tuli sooloiltua, kokeneemmat kaverit antoivat heti palautetta. Varmaan myös vastoinkäymiset ovat tuoneet sopivasti lisää nöyryyttä tekemisiini. Nyt Tapparan SM-liigajoukkueessa kuri on ollut vanhempien pelaajien suunnalta tosi kova, ja se on pelkästään hyvä asia, koska se kasvattaa henkisesti.
Pelasi omaan pussiinsa
Tuossa haastattelussa Laine myönsi avoimesti olleensa nuorempana hankala valmennettava. Milloin hän oli huudellut ilkeyksiä omille valmentajilleen, milloin omille joukkuetovereilleen. Maine ei tullut tyhjästä.
– Vielä C-junioreissa pelasin aika paljon itselleni. Välillä toruin joukkuetovereitani, jos nämä eivät syöttäneet mielestäni tarpeeksi mulle. Välillä tuli otettua yhteen koutsien kanssa. En oikein sopeutunut noudattamaan mitään tiettyä pelisysteemiä. Kun tuli koutsin kanssa nokkapokkaa, purin mielipahaani ottamalla tyhmiä jäähyjä, Laine kertoi.
Junioripeleissä Laine myöntää itsekin mokailleensa pahemman kerran.
– Kuulin oman joukkueen vanhempien huutelevan usein, että siellä se Laine taas menee yksin eikä syötä kenellekään.
Laine siirtyi Tapparassa varhaisessa vaiheessa vanhempiin ikäluokkiin. Kun hän viimeksi pelasi ikäistensä seurassa kaudella 2011–2012, vaikeuksia riitti valmistautumisessa otteluihin.
– Meitä oli kolmen kaverin porukka, joka sitten palasi hetkeksi oman ikäluokkamme peleihin. Ei siitä oikein mitään tullut, koska ainakaan oma egoni ei mahtunut edes jäähallin ovista sisään. Se meni ihan leijumiseksi, Laine tunnusti.
– Veimme pukukopista suunnilleen puolet, puhuimme vain keskenämme, saimme ylivoimaisesti eniten peliaikaa ja teimme kaiken lisäksi vielä kaikki maalit. Eipä tarvinnut ihmetellä, että muut pelaajat alkoivat pitää meitä jonkinlaisina kusipäinä.
Tapaus Keskisormi
Urheilusanomien henkilökuvassa Laine otti ensimmäistä kertaa kantaa myös kohuttuun keskisormitempaukseensa.
– Näytin keskisormea, mutta en uhannut tappaa ketään. Siinä viivalla purin kiukkuani ja sanoin ääneen jotain siihen tyyliin, että voisin tinttasta tuota päävalmentajaa, Laine vakuutti.
– Olin pettynyt peliaikaani sekä tehottomuuteeni. Siinä hetkessä "keskari" tuntui hyvältä idealta, mutta totta kai se olisi saanut jäädä tekemättä. Jälkeenpäin olen katunut tekoani.
Marttila ja Laine puhuivat asiat halki pian turnauksen jälkeen, ja sittemmin ongelmia ei ole muutenkaan ilmennyt.
Kovat vaatimukset kotona ja itsellä
Laineen aiemman oikkuilun taustalta löytyy monia tekijöitä. Osasyy on vieritetty hänen vanhempiensa liian intohimoisen kiekkokasvatuksen syyksi. Kerrotaan, että teinisensaation äiti Tuija olisi omalla omistautumisellaan asettanut aikanaan paineita poikansa uralle – tietoisesti tai tiedostamattaan. Tuija Laineen väitetään kehuskelleen poikansa lahjakkuudella pitkin Tamperetta.
Äidin esimerkiksi sanotaan lähetelleen Ilveksen junioreiden vanhemmille tekstiviestejä, joissa hän on korostanut oman poikansa suuruutta ja vähätellyt muita. Urheilusanomien artikkelissa hän vastasi kritiikkiin.
– On totta, että pohjalaisena luonteena elän intohimoisesti Patrikin kiekkotouhussa mukana, ja niin elän myös hänen vuotta nuoremman pikkusiskonsa koripalloharrastuksessa. En kiistä sitäkään, ettenkö olisi joskus ottanut yhteen Ilves vanhempien kanssa, mutta siitä on varmasti jo viisi vuotta aikaa», Tuija Laine kommentoi lokakuussa.
– Mutta en missään nimessä ole lähettänyt mitään tekstiviestejä Ilves-vanhemmille, ei mulla edes ole heidän numeroitaan.
Laine itse näki oireilujensa taustalla ennen kaikkea sen, että hän on aina odottanut itseltään paljon - usein jopa liian paljon.
– Teinpä sitten mitä tahansa, haluan aina voittaa. En oikein siedä tappiota. Jos häviän korttipelissä iskälleni, suutun silloinkin, Laine sanoi.
Raju kolaus ja henkinen valmennus kasvattivat
Nuorukainen joutui henkisesti kovaan paikkaan keväällä 2014, kun hän loukkasi polvensa ja joutui puoleksi vuodeksi sairastuvalle. Tämä tapahtui juuri alle 18-vuotiaiden MM-kisojen kynnyksellä.
Erikseen erinomaiset, yhdessä ylivoimaiset: Laine ja Puljujärvi. (KUVA: Heikki Saukkomaa)
– Se oli todella raju kolaus, itkinkin tosi paljon. Toipumisvaiheen aikana juolahti mieleen jopa sellaisia ajatuksia, että oliko koko ura nyt tässä.
Sittemmin Lainetta on ohjattu henkisesti uusille urille myös tietoisesti. Laine on vieraillut usein Tapparan henkisen valmentajan Niilo Konttisen luona, kuten monet muutkin joukkueen pelaajista.
– Konttisen vaikutus on ollut todella suuri, Tuija Laine näki Urheilusanomissa.
Henkisen kasvun jälkeen Laineen kehitysnäkyvät ovat timanttiset. Hän huokuu tervettä itseluottamusta.
– Suurin tavoitteeni on kehittyä maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi, Laine alleviivasi lokakuussa.
– Yksi tavoitteistani on, että nimeni huudetaan ensimmäisenä ensi kesän NHL-draftissa. Se olisi mahtavaa!