Sydänvikainen Arvo ei saa koulutaksia
Perjantai 28.10.2011 klo 09.21
Äiti pelkää Arvon, 11, kuolevan koulumatkalle.
KOULUHUOLIA - Miksi terve lapsi saa valita koulun mutta vammainen ei? Raisa Lehtomäki kysyy opettaessaan Arvolle äidinkieltä kotona.
Luotatko viranomaisten oikeudenmukaisuuteen?
Helsingin opetusvirasto lopetti vakavasti sydänvikaisen Arvo Lehtomäen, 11, koulutaksikyydit yhdellä puhelinsoitolla.
- Minulle ei annettu yhtä päivää aikaa järjestää asioita, ihmettelee poikansa omaishoitajana toimiva Raisa Lehtomäki.
Helsingin Kalliossa asuva Arvo on käynyt peruskoulua Jakomäessä. Poika on erityisoppilas, ja hänen koulukseen valikoitui monen mutkan jälkeen yksityinen Helsingin Kristillinen koulu, koska Arvo tarvitsee opetusta pienessä ryhmässä. Äiti haluaa hänen opiskelevan myös mahdollisimman pienessä koulussa, koska lapsen vointi huononee dramaattisesti suuressa opinahjossa.
Kotiopetuksessa
Arvon syyslukukausi päättyi yllättäen viikko sitten tulleeseen puheluun. Helsingin opetusviraston edustaja ilmoitti Raisa Lehtomäelle, ettei pojalla ole oikeutta koulutaksiin eikä Helsinki maksa pojan kuluja. Lehtomäki oli jo aiemmin kuullut, että kaupunki oli lähettänyt taksilaskut koululle, joka oli kuitenkin palauttanut ne kaupungille. Äiti siis tiesi, että jotain ongelmaa kuljetuksen järjestämisessä olisi tulossa, mutta sen epäämiseen kokonaan hän ei osannut varautua. Nyt hän opettaa Arvoa kotona.
Raisa Lehtomäki sanoo, että poika ei kerta kaikkiaan pysty käymään koulua ilman taksikuljetusta, koska hän ei pysty kävelemään sydänvikansa takia edes bussipysäkille.
- Jos hän yrittäisi sitä, hän luultavasti kuolisi sydäninfarktiin jo ensimmäisellä matkallaan.
Arvo on ollut viime viikkoina ajoittain erittäin huonossa kunnossa.
Monet vammat
Kun Arvo syntyi tammikuussa 2000, silloin 42-vuotias Raisa Lehtomäki odotti kaikkien tutkimusten perusteella synnyttävänsä terveen lapsen. Kun vauva saatiin maailmaan, oli totuus toinen. Pojalla oli kaksipuoleinen huuli-ien-suulakihalkio ja hänellä oli sydämessään vain yksi kammio. Vauvan elinajan ennuste oli todella kehno.
Huonoista lähtökohdistaan huolimatta Arvo on nykyisin touhukas 11-vuotias, tosin ikäisiään huomattavasti pienempi ja hennompi. Ongelmia ja vammoja on ilmaantunut vuosien aikana lisää ja poika onkin Lastenklinikan vakioasiakas.
Vapaa-ajalla taksilla
Seurakuntalehtorina ja aineenopettajana työskennellyt äiti on jäänyt lapsensa omaishoitajaksi, koska vakituinen päivätyö ei jousta Arvon tarpeiden mukaan. Yksinhuoltajaäidin on mm. annettava pojalle kehittyneen maksakirroosin vuoksi hänelle hankalasti annosteltava pistos kaksi kertaa vuorokaudessa ja useita muita lääkkeitä ja hoitoja päivittäin.
Vammaisuutensa vuoksi Arvolle kuuluu 18 vapaa-ajan taksimatkaa kuukaudessa. Koska pojan täytyy välttää infektioita mahdollisimman hyvin, matkoja ei saa yhdistää muiden matkustajien kanssa. Ilman koulutaksia hänen täytyisi kulkea koulumatkat päivittäin ruuhkabussissa. Tätä logiikkaa äiti ei ymmärrä eikä hyväksy vaan toivoo kaupungilta harkintaa poikansa koulunkäynnin mahdollistamiseksi.
- Tänä päivänä harkinta on kuitenkin kirosana, hän sanoo pitkällä omaishoitajan kokemuksellaan.
SOILA SARONIEMI
soila.saroniemi@iltalehti.fi
Eiköhän se kunnankin valitsema koulu olisi joku erityiskoulu/luokka. Ja luultavasti sillä ei tuolla koulussa ollu kavereita siinä vaiheessa kun se äiti päätti, että toi on hyvä paikka sinne sen siirrän. Enkä minä edes sanonu ettei sille sinne vois kyytejä maksaa, ainoastaan että tossa pyydetään erityisoikeuksia, vaikka jotain muuta väitetään.
