Jostain syystä Erkki Toivasesta ei ole vielä muistoketjua. Sellainen on kyllä paikallaan. Tässä siis referaatti tämän päivän Hesarin muistokirjoituksesta.
Takavuosien eurooppalaisimmasta suomalaisesta (s. 18.5.1938 Kuopiossa) tuli kosmopoliitti jo lapsena. Äiti oli virolainen, ja puolet tämän suvusta oli kyyditetty eri puolille Siperiaa ja loput olivat hajallaan Euroopan eri puolilla. Täti asui lontoossa, jota kautta hän tutustui Englantiin. Ranskan ja ranskalaisuuden hän löysi lastenkirjojen avulla.
Vanhempien erottua Toivanen muutti äitinsä kanssa Helsinkiin jossa hän aloitti musiikki- ja teatteriharrastuksen ja hankki kouluvuosiaan pohjan myös loistavalle kielitaidolle. Hän työskenteli opiskeluaikoinaan Yhdysvaltain suurlähetystössä, mutta valmistuttuaan valtiotieteen kandidaatiksi, hän jätti suurlähetystön ja orastavan diplomaattiuran ja siirtyi Lontooseen BBC:n suomenkieliseen toimitukseen.
Toivanen tutustutti suomelaiset Eurooppaan ja ajatukseen Euroopan yhdentymiseen, ja suomen menemisestä siihen mukaan. Aloitettuaan Yle:ssä 1960-luvun lopussa, hän toi yhtiöön tuulahduksen länsimaista journalismia. Hän tunsi Eurooppalaisen politiikan kuin omat taskunsa, mutta yhtä syvästi hän oli perehtynyt myös kulttuurihistoriaan tai esim. ruokakulttuureihin.
Suomalaiset erottivat joskus miehen olemuksesta tärkeilyä ja arroganssia, mutta ne olivat ominaisuuksia, jotka olivat välttämättömiä uskottavuudelle sekä Ranskassa että Britanniassa. Hän rakasti Pariisia, jossa asui elämänkumppaninsa kanssa. Yksi hänen mielipaikoistaan oli myös Karibia.
Toivanen työskenteli YLE:n Lontoon-kirjeenvaihtajana vuosina 1972 - 82, sekä Pariisissa 1982 - 78. Kirjeenvaihtajan titteli vaihtui erikoistoimittajaksi, jona hän jäi eläkkeelle 2001. Toivanen aloitti kirjailijan uransa työn ohella, mutta eläköitymisen jälkeen kirjoittamiselle jäi enemmän aikaa.
Toivaselle myönnettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajanmerkki vuonna 1997, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon.
Ahkera, huoliteltu ja menevä journalisti jatkoi eläkkeelläkin matkustamista, luennointia ja ajankohtaisten asioiden kommentointia, eli pysyi työteliäänä loppuun asti.
Takavuosien eurooppalaisimmasta suomalaisesta (s. 18.5.1938 Kuopiossa) tuli kosmopoliitti jo lapsena. Äiti oli virolainen, ja puolet tämän suvusta oli kyyditetty eri puolille Siperiaa ja loput olivat hajallaan Euroopan eri puolilla. Täti asui lontoossa, jota kautta hän tutustui Englantiin. Ranskan ja ranskalaisuuden hän löysi lastenkirjojen avulla.
Vanhempien erottua Toivanen muutti äitinsä kanssa Helsinkiin jossa hän aloitti musiikki- ja teatteriharrastuksen ja hankki kouluvuosiaan pohjan myös loistavalle kielitaidolle. Hän työskenteli opiskeluaikoinaan Yhdysvaltain suurlähetystössä, mutta valmistuttuaan valtiotieteen kandidaatiksi, hän jätti suurlähetystön ja orastavan diplomaattiuran ja siirtyi Lontooseen BBC:n suomenkieliseen toimitukseen.
Toivanen tutustutti suomelaiset Eurooppaan ja ajatukseen Euroopan yhdentymiseen, ja suomen menemisestä siihen mukaan. Aloitettuaan Yle:ssä 1960-luvun lopussa, hän toi yhtiöön tuulahduksen länsimaista journalismia. Hän tunsi Eurooppalaisen politiikan kuin omat taskunsa, mutta yhtä syvästi hän oli perehtynyt myös kulttuurihistoriaan tai esim. ruokakulttuureihin.
Suomalaiset erottivat joskus miehen olemuksesta tärkeilyä ja arroganssia, mutta ne olivat ominaisuuksia, jotka olivat välttämättömiä uskottavuudelle sekä Ranskassa että Britanniassa. Hän rakasti Pariisia, jossa asui elämänkumppaninsa kanssa. Yksi hänen mielipaikoistaan oli myös Karibia.
Toivanen työskenteli YLE:n Lontoon-kirjeenvaihtajana vuosina 1972 - 82, sekä Pariisissa 1982 - 78. Kirjeenvaihtajan titteli vaihtui erikoistoimittajaksi, jona hän jäi eläkkeelle 2001. Toivanen aloitti kirjailijan uransa työn ohella, mutta eläköitymisen jälkeen kirjoittamiselle jäi enemmän aikaa.
Toivaselle myönnettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan komentajanmerkki vuonna 1997, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon.
Ahkera, huoliteltu ja menevä journalisti jatkoi eläkkeelläkin matkustamista, luennointia ja ajankohtaisten asioiden kommentointia, eli pysyi työteliäänä loppuun asti.