Ayrton-Ana
Well-known member
- Liittynyt
- 5.2.2005
- Viestit
- 912
Tässä on sitten juttua F1-kuljettajien urasta ennen ykkösiä.
Jean Alesi (lopettanut ykkösissä): Alesi löi itsensä läpi voittamalla Ranskan F3-sarjan 1987. F3-mestaruuden johdosta Oreca halusi seuraavana vuonna hänet F3000-sarjaan ja odotukset olivat kovat. Orecalla oli kuitenkin lukuisia ongelmia ja homma levisi käsiin ja Alesin urakin oli jo vaakalaudalla. Seuraavana vuonna kuitenkin Eddie Jordan luotti ranskalaiseen ja otti hänet omaan F3000-tiimiinsä. Nyt homma toimi ja Alesi voitti F3000-mestaruuden ja tie ykkösiin oli auki.
Fernando Alonso: Vuonna 1999 voitti ensimmäisenä vuonna kartingista siirtymisen jälkeen Nissan Open-sarjan Espanjassa. Telefonican avustuksella siirtyi seuraavana vuonna F3000-sarjaan. Alonso voitti Span kisan ja oli kokonaispisteissä neljäs. Sitten hän jo siirtyikin ykkösiin ja Minardille.
Rubens Barrichello: Vuonna 1990 siirtyi Eurooppaan ja ajamaan GM Lotus Euro-sarjaa supermarkettiketju Ariscon avustuksella. Hän voitti sarjan ensimmäisellä yrittämällään ja siirtyi sitten Britannian F3-kolmosiin. Hän taisteli mestaruudesta tässäkin sarjassa jo ensimmäisenä vuonnaan ja päävastustajana oli David Coulthard. Tiukka taistelu päättyi Barrichellon mestaruuteen. F1-tiimit alkoivat jo tässä vaiheessa näyttää kiinnostustaan nopeaa brassia kohtaan, mutta brassi ei vielä siirtynyt ykkösiin vaan F3000-sarjaan. Rubinho ei voittanut kisaakaan, mutta varmat sijoitukset toivat kolmannen sijan loppupisteissä. Sitten oli hänen aika siirtyä ykkösiin ja Jordanille.
Jenson Button: 1998 hän dominoi Britannian Formula Ford-sarjaa ja siirtyi seuraavaksi vuodeksi Britannian F3-sarjaan. Vaikka Renaultin koneista ei ollut vastusta tehokkaimmille Mugen-Hondille, hän voitti kaksi kisaa ja oli loppupisteissä kolmas. Buttonin huima nousukiito vei hänet sitten Williamsille.
Giancarlo Fisichella: Kaksi ensimmäistä kautta, 1992 ja 1993, olivat heikkoja, mutta 1994 Fisichella dominoi sarjaa. Hän nappasi mestaruuden nimiinsä 10 voitolla. Samana vuonna Fisico nappasi myös Monacon F3-kisassa voitton, sekä voitti toisen erän Macaon GP:ssä. Minardi nappasi hänet seuraavaksi kaudeksi testikuskiksi ja hän siirtyi ajamaan Saksaan vakioautoja. Sitten Minardi antoikin jo hänelle mahdollisuuden ykkösissä.
Heinz-Harald Frentzen: 1988 voitti Saksan Opel Lotus-sarjan. Seuraavana vuonna hän ajoi Saksan F3-sarjaa ja vakuutti Mercedeksen kyvyistään voittamalla mestaruuden. Hän siirtyi Mercedeksen junioritiimiin ajamaan Mersun koneilla varustettuja Sauberin urheiluautoja. Frentzen ei kuitenkaan halunnut odottaa Mercedeksen siirtymistä ykkösiin ja olikin jo 1991 ajamassa F3000-sarjaa Eddie Jordanin tiimissä. Kausi oli kuitenkin katastrofi ja Frentzenille ei jäänyt mahdollisuutta kun suunnata Japanin vastaavaan sarjaan. Oteet eivät Japanissakaan vakuuttaneet, mutta silti hän sai paikan Sauberin F1-tiimistä 1994.
Mika Häkkinen: 1988 Häkä voitti Opel Lotus Euro-sarjan ja seuraavaksi vuodeksi hän siirtyi Britannian F3-sarjaan. Ensimmäinen vuosi meni vielä opetellessa, mutta 1990 hän voitti sarjan mestaruuden Mika Salon kanssa käydyn tiukan taistelun jälkeen Hän voitti myös toisen erän Macaon GP-kisassa. Peter Collins nappasi hänet Lotukselle seuraavalle kaudelle.
Nick Heidfeld: 1996 Nick voitti ensimmäisellä kaudellaan kolme kisaa Saksan F3-sarjassa ja jo seuraavana vuonna sarjan mestaruuden. Vuodeksi 1998 hän siirtyi McLarenin junioritiimiin ja ajamaan F3000-sarjaa. Hän voitti ensimmäisellä kaudellaan kolme kisaa, mutta hävisi mestaruuden niukasti. Seuraava vuosi oli kuitenkin jo Nickin ja hän voitti sarjan mestaruuden. Tämän jälkeen hän siirtyi vuodeksi 2000 Prostille.
Felipe Massa: Vuonna 2000 Massa voitti sekä Italian, että Euroopan Formula Renault-sarjat. Tämän jälkeen hän siirtyi Euroopan F3000-sarjaan, jota myöskin dominoi ylivoimaisesti. Peter Sauber päätti napata tämän lahjakkuuden tiiminsä vuonna 2002.
Juan Pablo Montoya: Vuonna 1994 oli Amerikassa Barber Dodge-sarjassa kolmas. Siirtyi sitten Britanniaan 1995 ja oli kolmas Formula Vauxhall-sarjassa. Sitten hän siirtyi F3-luokkaan ja oli Britannian sarjassa neljäs. Ajoi samana vuonna myös vakioautokisoja. 1997 hän siirtyi F3000-luokkaan ja oli heti toinen sarjassa Ricardo Zontan jälkeen. Vuodelle 1998 hän siirtyi Williamsin testikuskiksi. Montoya nappasi myös F3000-mestaruuden. Myöhemmin flopiksi huomatun Alex Zanardin siirto Williamsille pakotti Montoyan lähtemään Amerikkaan. Heti ensimmäisellä kaudellaan Cart-sarjassa hän nappasi seitsemän voittoa ja samalla mestaruuden. Seuraava vuosi toi mukanaan Indy 500-voiton ja sitten Montoya oli valmis siirtoon ykkösiin.
Olivier Panis: Panis ajoi 90-luvun vaihteessa kaksi tasaista kautta Ranskan F3-luokassa, mutta ei pystynyt mestaruuteen. F3000-luokassa Panis ei vielä ensimmäisellä kaudella pystynyt ihmetekoihin, mutta toisella kaudella hän nappasi mestaruuden ja paikan Ligieriltä.
Kimi Räikkönen: Kimi siirtyi Britannian Formula Renault-sarjaan vuonna 1999, vaikka alku meni totutellessa, niin vauhti oli silti hyvä. Seuraavan talven talvisarjassa Kimi voitti kaikki sarjan neljä kilpailua ja lähti ennakkosuosikkina varsinaiseen kauteen 2000. Hän hallitsi sarjaa ylivoimaisesti ja voitti siinä sivussa kaksi Euroopan-sarjan kisaakin. Peter Sauber kiinnostui Kimistä ja hänestä tuli ennätyksellisen vähällä kokemuksella ykkösiin päässyt kuljettaja.
Mika Salo: Salo kamppaili Britannian F3-sarjan mestaruudesta kiivasti Häkkisen kanssa ja hävisi kamppailun, eikä saanut paikkaa ykkösiin. Salo siirtyi ajamaan Japaniin. Pitkien neljän vuoden jälkeen Salo sai vihdoin tilaisuutensa Lotuksella Suzukassa.
Takuma Sato: Sato löi itsensä läpi moottoriurheilumaailmaan olemalla vuonna 2000 kolmas Britannian F3-sarjassa. BAR nappasi lupaavan japanilaisen testikuskikseen. Vuonna 2001 Sato puhdisti lähes koko pöydän palkinnoista voittamalla Britannian F3-sarjan, Marlboron kilpailun Zandvoortissa ja Macaon GP:n. Tämän jälkeen Eddie Jordan nappasi Saton Jordanille.
Michael Schumacher: Schumacher voitti Formula Ford-sarjan ja Saksan F3-sarjan ennen siirtoa Sauberin urheiluautojen rattiin. Eddie Jordan tarvitsi korvaajaa Bernard Gachotlle ja niin Schumin F1-ura sai alkunsa.
Ralf Schumacher: Michaelin pikkuveli oli lähellä voittaa sekä 1994, että 1995 Saksan F3-mestaruuden, mutta mestaruudet menivät ohi suun. Sitten Ralf suuntasi Japaniin Formula Nippon-sarjaan, jossa hän voitti kolme kilpailua ennen kuin McLarenia.
Jarno Trulli: Trulli ajoi kuusi kisaa Saksan F3-sarjassa jo 1995, mutta koko sarjan vasta seuraavana vuonna, jolloin hän nappasi ylivoimaisesti mestaruuden. Seuraavana vuonna olikin edessä jo siirto Minardille.
Jacques Villeneuve: Ennen Villen siirtoa Amerikkaan Indy-autoihin, oli hän hakenut kokemusta Italian ja Japanin F3-sarjoista. 1994 hän ajoi jo lupaavasti Amerikassa, mutta seuraavana vuonna hän räjäytti pommin voittamalla Indy 500-kilpailun ja Indycar-mestaruuden. Seuraavaksi oli vuorossa siirto Williamsille.
Mark Webber: Vuonna 1996 Webber herätti kiinnostusta menestymällä hyvin Formula Ford Festivaalilla. Seuraavana vuonna hän ajoi Britannian F3-sarjassa ja voitti yhden kisan, mutta kausi ei muuten ollut menstys. Hänen esityksensä kuitenkin herättivät Mercedeksen kiinnostuksen ja siirron urheiluautoja ajamaan vuonna 1998. Urheiluautoilun jälkeen vuonna 2000 Webber siirtyi F3000-luokkaan. Hän menestyi kohtuullisesti ensimmäisellä kaudella ja taisteli toisella kaudella mestaruudesta, mutta hävisi sen niukasti Justin Wilsonille. Tämän jälkeen Webber siirtyi Minardille.
Jean Alesi (lopettanut ykkösissä): Alesi löi itsensä läpi voittamalla Ranskan F3-sarjan 1987. F3-mestaruuden johdosta Oreca halusi seuraavana vuonna hänet F3000-sarjaan ja odotukset olivat kovat. Orecalla oli kuitenkin lukuisia ongelmia ja homma levisi käsiin ja Alesin urakin oli jo vaakalaudalla. Seuraavana vuonna kuitenkin Eddie Jordan luotti ranskalaiseen ja otti hänet omaan F3000-tiimiinsä. Nyt homma toimi ja Alesi voitti F3000-mestaruuden ja tie ykkösiin oli auki.
Fernando Alonso: Vuonna 1999 voitti ensimmäisenä vuonna kartingista siirtymisen jälkeen Nissan Open-sarjan Espanjassa. Telefonican avustuksella siirtyi seuraavana vuonna F3000-sarjaan. Alonso voitti Span kisan ja oli kokonaispisteissä neljäs. Sitten hän jo siirtyikin ykkösiin ja Minardille.
Rubens Barrichello: Vuonna 1990 siirtyi Eurooppaan ja ajamaan GM Lotus Euro-sarjaa supermarkettiketju Ariscon avustuksella. Hän voitti sarjan ensimmäisellä yrittämällään ja siirtyi sitten Britannian F3-kolmosiin. Hän taisteli mestaruudesta tässäkin sarjassa jo ensimmäisenä vuonnaan ja päävastustajana oli David Coulthard. Tiukka taistelu päättyi Barrichellon mestaruuteen. F1-tiimit alkoivat jo tässä vaiheessa näyttää kiinnostustaan nopeaa brassia kohtaan, mutta brassi ei vielä siirtynyt ykkösiin vaan F3000-sarjaan. Rubinho ei voittanut kisaakaan, mutta varmat sijoitukset toivat kolmannen sijan loppupisteissä. Sitten oli hänen aika siirtyä ykkösiin ja Jordanille.
Jenson Button: 1998 hän dominoi Britannian Formula Ford-sarjaa ja siirtyi seuraavaksi vuodeksi Britannian F3-sarjaan. Vaikka Renaultin koneista ei ollut vastusta tehokkaimmille Mugen-Hondille, hän voitti kaksi kisaa ja oli loppupisteissä kolmas. Buttonin huima nousukiito vei hänet sitten Williamsille.
Giancarlo Fisichella: Kaksi ensimmäistä kautta, 1992 ja 1993, olivat heikkoja, mutta 1994 Fisichella dominoi sarjaa. Hän nappasi mestaruuden nimiinsä 10 voitolla. Samana vuonna Fisico nappasi myös Monacon F3-kisassa voitton, sekä voitti toisen erän Macaon GP:ssä. Minardi nappasi hänet seuraavaksi kaudeksi testikuskiksi ja hän siirtyi ajamaan Saksaan vakioautoja. Sitten Minardi antoikin jo hänelle mahdollisuuden ykkösissä.
Heinz-Harald Frentzen: 1988 voitti Saksan Opel Lotus-sarjan. Seuraavana vuonna hän ajoi Saksan F3-sarjaa ja vakuutti Mercedeksen kyvyistään voittamalla mestaruuden. Hän siirtyi Mercedeksen junioritiimiin ajamaan Mersun koneilla varustettuja Sauberin urheiluautoja. Frentzen ei kuitenkaan halunnut odottaa Mercedeksen siirtymistä ykkösiin ja olikin jo 1991 ajamassa F3000-sarjaa Eddie Jordanin tiimissä. Kausi oli kuitenkin katastrofi ja Frentzenille ei jäänyt mahdollisuutta kun suunnata Japanin vastaavaan sarjaan. Oteet eivät Japanissakaan vakuuttaneet, mutta silti hän sai paikan Sauberin F1-tiimistä 1994.
Mika Häkkinen: 1988 Häkä voitti Opel Lotus Euro-sarjan ja seuraavaksi vuodeksi hän siirtyi Britannian F3-sarjaan. Ensimmäinen vuosi meni vielä opetellessa, mutta 1990 hän voitti sarjan mestaruuden Mika Salon kanssa käydyn tiukan taistelun jälkeen Hän voitti myös toisen erän Macaon GP-kisassa. Peter Collins nappasi hänet Lotukselle seuraavalle kaudelle.
Nick Heidfeld: 1996 Nick voitti ensimmäisellä kaudellaan kolme kisaa Saksan F3-sarjassa ja jo seuraavana vuonna sarjan mestaruuden. Vuodeksi 1998 hän siirtyi McLarenin junioritiimiin ja ajamaan F3000-sarjaa. Hän voitti ensimmäisellä kaudellaan kolme kisaa, mutta hävisi mestaruuden niukasti. Seuraava vuosi oli kuitenkin jo Nickin ja hän voitti sarjan mestaruuden. Tämän jälkeen hän siirtyi vuodeksi 2000 Prostille.
Felipe Massa: Vuonna 2000 Massa voitti sekä Italian, että Euroopan Formula Renault-sarjat. Tämän jälkeen hän siirtyi Euroopan F3000-sarjaan, jota myöskin dominoi ylivoimaisesti. Peter Sauber päätti napata tämän lahjakkuuden tiiminsä vuonna 2002.
Juan Pablo Montoya: Vuonna 1994 oli Amerikassa Barber Dodge-sarjassa kolmas. Siirtyi sitten Britanniaan 1995 ja oli kolmas Formula Vauxhall-sarjassa. Sitten hän siirtyi F3-luokkaan ja oli Britannian sarjassa neljäs. Ajoi samana vuonna myös vakioautokisoja. 1997 hän siirtyi F3000-luokkaan ja oli heti toinen sarjassa Ricardo Zontan jälkeen. Vuodelle 1998 hän siirtyi Williamsin testikuskiksi. Montoya nappasi myös F3000-mestaruuden. Myöhemmin flopiksi huomatun Alex Zanardin siirto Williamsille pakotti Montoyan lähtemään Amerikkaan. Heti ensimmäisellä kaudellaan Cart-sarjassa hän nappasi seitsemän voittoa ja samalla mestaruuden. Seuraava vuosi toi mukanaan Indy 500-voiton ja sitten Montoya oli valmis siirtoon ykkösiin.
Olivier Panis: Panis ajoi 90-luvun vaihteessa kaksi tasaista kautta Ranskan F3-luokassa, mutta ei pystynyt mestaruuteen. F3000-luokassa Panis ei vielä ensimmäisellä kaudella pystynyt ihmetekoihin, mutta toisella kaudella hän nappasi mestaruuden ja paikan Ligieriltä.
Kimi Räikkönen: Kimi siirtyi Britannian Formula Renault-sarjaan vuonna 1999, vaikka alku meni totutellessa, niin vauhti oli silti hyvä. Seuraavan talven talvisarjassa Kimi voitti kaikki sarjan neljä kilpailua ja lähti ennakkosuosikkina varsinaiseen kauteen 2000. Hän hallitsi sarjaa ylivoimaisesti ja voitti siinä sivussa kaksi Euroopan-sarjan kisaakin. Peter Sauber kiinnostui Kimistä ja hänestä tuli ennätyksellisen vähällä kokemuksella ykkösiin päässyt kuljettaja.
Mika Salo: Salo kamppaili Britannian F3-sarjan mestaruudesta kiivasti Häkkisen kanssa ja hävisi kamppailun, eikä saanut paikkaa ykkösiin. Salo siirtyi ajamaan Japaniin. Pitkien neljän vuoden jälkeen Salo sai vihdoin tilaisuutensa Lotuksella Suzukassa.
Takuma Sato: Sato löi itsensä läpi moottoriurheilumaailmaan olemalla vuonna 2000 kolmas Britannian F3-sarjassa. BAR nappasi lupaavan japanilaisen testikuskikseen. Vuonna 2001 Sato puhdisti lähes koko pöydän palkinnoista voittamalla Britannian F3-sarjan, Marlboron kilpailun Zandvoortissa ja Macaon GP:n. Tämän jälkeen Eddie Jordan nappasi Saton Jordanille.
Michael Schumacher: Schumacher voitti Formula Ford-sarjan ja Saksan F3-sarjan ennen siirtoa Sauberin urheiluautojen rattiin. Eddie Jordan tarvitsi korvaajaa Bernard Gachotlle ja niin Schumin F1-ura sai alkunsa.
Ralf Schumacher: Michaelin pikkuveli oli lähellä voittaa sekä 1994, että 1995 Saksan F3-mestaruuden, mutta mestaruudet menivät ohi suun. Sitten Ralf suuntasi Japaniin Formula Nippon-sarjaan, jossa hän voitti kolme kilpailua ennen kuin McLarenia.
Jarno Trulli: Trulli ajoi kuusi kisaa Saksan F3-sarjassa jo 1995, mutta koko sarjan vasta seuraavana vuonna, jolloin hän nappasi ylivoimaisesti mestaruuden. Seuraavana vuonna olikin edessä jo siirto Minardille.
Jacques Villeneuve: Ennen Villen siirtoa Amerikkaan Indy-autoihin, oli hän hakenut kokemusta Italian ja Japanin F3-sarjoista. 1994 hän ajoi jo lupaavasti Amerikassa, mutta seuraavana vuonna hän räjäytti pommin voittamalla Indy 500-kilpailun ja Indycar-mestaruuden. Seuraavaksi oli vuorossa siirto Williamsille.
Mark Webber: Vuonna 1996 Webber herätti kiinnostusta menestymällä hyvin Formula Ford Festivaalilla. Seuraavana vuonna hän ajoi Britannian F3-sarjassa ja voitti yhden kisan, mutta kausi ei muuten ollut menstys. Hänen esityksensä kuitenkin herättivät Mercedeksen kiinnostuksen ja siirron urheiluautoja ajamaan vuonna 1998. Urheiluautoilun jälkeen vuonna 2000 Webber siirtyi F3000-luokkaan. Hän menestyi kohtuullisesti ensimmäisellä kaudella ja taisteli toisella kaudella mestaruudesta, mutta hävisi sen niukasti Justin Wilsonille. Tämän jälkeen Webber siirtyi Minardille.
