Troy
Well-known member
Heipä hei vaan forumin poppoolle. Eka postaus! Kausi 2007 vaikuttaa huippujännittävälle, se sai minutkin rekisteröitymään, aktivoitumaan ja todella odottamaan ehkäpä suomalaisen moottoriurheilun kuningasvuotta ikinä. Kirjoittelin omia fiiliksiäni Ferrarin ja McLarenin eroavaisuuksista. Ja siitä, miten ajattelen Kimin lunastavan paikkansa Ferrarilla. Toivottavasti jaksatte lukea, teksti on aika pitkä ja rautalangasta väännetty. Ja ehdottomasti edustaa tämän vapaan puolen osastoa.
--
Formulakauden alkuun on noin puolitoista kuukautta. Tässä vaiheessa on hyvä katsastaa minkälaiseen välimeren fregattiin meidän Kimimme on hypännyt Englannin ja Saksan kauppalaivastojen edustaman McLaren-Mercedes tallin upotessa jo historiaan. Italialaisen Ferrarin voittotilastot kertovat raakaa faktaa tallin potentiaalista. Tulevaisuutta ajatellen tilastoja tärkeämpiä ovat kuitenkin mielikuvat ja jopa uskomukset. Ferrari on lähestulkoon uskonnollinen asia Italiassa - tallin kotipaikkakunnan Maranellon kirkonherra soittaa kirkonkelloja aina Ferrarin voitettua. Käsittämätöntä miten fanaattisesti aikuiset ihmiset suhtautuvat tähän automerkkiin. Ferrarin ympärille on rakentunut kokonainen armeija itsensä tatuoineita faneja. Niille, jotka vielä empivät uskossaan, on myynnissä kertakäyttötatskoja. Oli tatuointi aito tai ei, niin Ferraria kannustavalle ihmiselle on jopa oma nimityksensä, tifoso.
On vaikea kuvitella, että britit tai saksalaiset tatuoisivat itseään McLaren tai Mercedes kuvioilla. McLaren on yksityinen englantilainen yritys, jonka perusti uusiseelantilainen hurjapää. Mercedes on saksalaisille ylpeyden aihe teknisestä laatutasosta, mutta ei juuri sen enempää. Onhan heillä myös BMW, ja muutoin kauppapolitiikan seurauksena omistuksessaan legendaarisia automerkkejä, kuten Lamborghini ja Rolls-Royce. Eipä näille vaan kansallisella tasolla kukaan liputa. Kylmästi ajateltuna liiketoiminta on vain liiketoimintaa ja tuotemerkit tuotemerkkejä. Eikä kukaan ole liputtanut Mercedeksen laatutasosta formula ykkösissä enää moneen vuoteen. Näyttävästi räjähdelleiden moottorien mainosarvo voi jo lähennellä negatiivia. On jotenkin kurjaa, että henkilöautopuolella yksi laadukkaimmiksi mielletyistä merkeistä voi pilata maineensa formulapiireissä moottorinvalmistajana näin totaalisesti. Ilman voittoja ei ole ylpeyttä ja jos on, niin se on perusteetonta ylimielisyyttä. Mercedeksen F1-projektin päämiehen Norbert Haugin kyseenalainen kommentti vuoden 05 mestaruustaiston kääntymisestä Renaultille ja Fernando Alonsolle kertoo tästä asennoitumisesta: "He was lucky - he did not beat us, we beat ourselves". Tällaiseen harva fani haluaa osallistua.
Tunnetasolla Ferrari luo mielikuvia intohimosta, elämänilosta ja energisyydestä. Jostain sellaisesta, mitä me kaikki haluamme kokea. Italialaiset ovat onnistuneet siirtämään jotakin kansakuntansa henkisestä perinnöstä tähän automerkkiin. Henkilöautoja mielessään pitäen moni varmasti ajattelee, että olisi upeaa omistaa joskus Ferrari. Ajattelemmeko samalla tavalla Mercedeksestä? Varmaankin jossain määrin, mutta ei aivan. Mercedeksen brändiin liittyy Ferraria enemmän taloudellisen statuksen osoittaminen, vakavaraisuus, konservatismi ja "insinöörimielellä" toimivat tekniset ratkaisut. Ferrari on enemmän tunnetila. Jos sellaisen omistaa, niin on sivuseikka miten se toimii, jos toimii. Toki status liittyy myös Ferrariin, mutta eri tavoin. Ostaessasi Ferrarin olet jo rikas - ostamalla urheilumallisen Mercedeksen voit vain todistella olevasi rikas.
Miten onkaan niin, että tämä tietynlainen mielikuva ja laatutasoajattelu ei olekaan heijastunut formuloihin ja sarjassa saavutettuihin tuloksiin. Ferrarin pitäisi olla oikukas, hankala sekä vikuroiva ajettava ja eksoottisuudessaan rikkoutumisherkkä. Mercedeksen pitäisi puolestaan olla luotettavuuden perikuva, täydellisesti öljytty kone, joka nakuttaa vahvaa tulosta voitto voiton perään. Voiko olla niin, että juuri tunnetasolla ne erot tulevatkin? Kimi Räikkösen äiti kommentoi poikansa tunnetiloja Ferrarille siirtymisen jälkeen ; hän on vapautuneempi kuin koskaan. Televisiosta olemme nähneet saman. Kimi, jota ei mikään kiinnosta, näyttää yhtäkkiä saaneen tuiketta silmiinsä. Urheilu vaatii intohimoa, jos halutaan päästä huipputuloksiin, vaikkakaan Kimin suorituksissa ei juuri valittamista ole - kaluston petollisuus ehkä kuitenkin on vähän syönyt intoa miehestä. Voitokkaan formulatiimin pitää olla öljyttyä konetta tehokkaampi. Tietylle asteelle päästään silkalla johtamisella ja tiukoilla säännöillä, mutta viimeinen rutistus tulee sellaisesta tiimihengestä, johon liittyy myös vapaus ja kunnioitus. Juuri tätä Kimikin on nyt saamassa. Tuntuu siltä, että Ferrari päästää Kimin irti ja antaa hänen olla se persoona, joka hän todella on. Tämä on totaalisesti eri ympäristö verraten tiukan johtamiskurin McLaren Mercedes talliin. Voisiko Ferrarin ylenpalttisen menestyksen salaisuus olla juuri siinä, että ihmisiä kunnioitetaan pykäliä enemmän? Jokainen ihminen Ferrarilla tietää olevansa töissä aivan spesiaalissa paikassa, aivan eri tavoin kuin McLarenin vetoakselien rivisorvaaja jättimäisessä teollisuuskompleksissa, jota myös Paragoniksi kutsutaan.
Toki meille suomalaisille englantilainen ja varsinkin saksalainen kulttuuri on italialaista huomattavasti helpommin lähestyttävissä. Meille on ominaista saksalaistyylinen tehokkuus ja tekninen ymmärryskyky, jonka kaltaisesta ajattelusta taloutemme veturin höyryt nousevat. Suomalaisittain taidamme siltikin olla välimaastossa Saksan ja Britannian välillä. Saksalainen insinööri suunnittelee kaiken tarkasti etukäteen ja jos homma ei toimikaan, niin se on järkytys. Britti-inssi taasen olettaa epäonnistuvansa ensikoitoksella ja yrittää sitten uudelleen. Me suomalaiset olemme tästä sopiva sekoitus. Meille on vierasta välimeren kansoille hieman luonteenomainen piirre suhtautua voittoihin tai tappioihin ylenmääräisen tunteellisesti. Formula ykköset ovat huippu-urheilua ja kuten kaikessa urheilussa tunteet ovat aina mukana. Ja juuri tunteet voittoon tai tappioon liittyen paiskovat urheilijaa ja joukkueurheilussa koko tiimiä. Vaikkakin Ferrari tiiminä on monikulttuurinen, niin ei voi olla ajattelematta, että jokin osa italialaisesta temperamentista on siirtynyt tehokkaaseen hyötykäyttöön Ferrarin F1-organisaatiossa. Voi olla omituista ajatella, että jäyhä poika pohjoisesta pystyy tässä ympäristössä menestymään, mutta tarkemmin ajateltuna mikään ei hänelle paremmin sopisikaan. Lahjakkuus on henkilökohtainen ominaisuus, eikä varsinkaan kansakunnan ominaisuus. Kimi on ajotaidossaan poikkeuksellinen yksilö. Kimillä on viimeinkin mahdollisuus olla persoonansa mittainen mies ja vapauttaa kaikki lahjansa meidän suomalaisten fanien iloksi tifosoista puhumattakaan. Kaudesta 2007 tulee jotakin aivan mahtavaa.
--
Formulakauden alkuun on noin puolitoista kuukautta. Tässä vaiheessa on hyvä katsastaa minkälaiseen välimeren fregattiin meidän Kimimme on hypännyt Englannin ja Saksan kauppalaivastojen edustaman McLaren-Mercedes tallin upotessa jo historiaan. Italialaisen Ferrarin voittotilastot kertovat raakaa faktaa tallin potentiaalista. Tulevaisuutta ajatellen tilastoja tärkeämpiä ovat kuitenkin mielikuvat ja jopa uskomukset. Ferrari on lähestulkoon uskonnollinen asia Italiassa - tallin kotipaikkakunnan Maranellon kirkonherra soittaa kirkonkelloja aina Ferrarin voitettua. Käsittämätöntä miten fanaattisesti aikuiset ihmiset suhtautuvat tähän automerkkiin. Ferrarin ympärille on rakentunut kokonainen armeija itsensä tatuoineita faneja. Niille, jotka vielä empivät uskossaan, on myynnissä kertakäyttötatskoja. Oli tatuointi aito tai ei, niin Ferraria kannustavalle ihmiselle on jopa oma nimityksensä, tifoso.
On vaikea kuvitella, että britit tai saksalaiset tatuoisivat itseään McLaren tai Mercedes kuvioilla. McLaren on yksityinen englantilainen yritys, jonka perusti uusiseelantilainen hurjapää. Mercedes on saksalaisille ylpeyden aihe teknisestä laatutasosta, mutta ei juuri sen enempää. Onhan heillä myös BMW, ja muutoin kauppapolitiikan seurauksena omistuksessaan legendaarisia automerkkejä, kuten Lamborghini ja Rolls-Royce. Eipä näille vaan kansallisella tasolla kukaan liputa. Kylmästi ajateltuna liiketoiminta on vain liiketoimintaa ja tuotemerkit tuotemerkkejä. Eikä kukaan ole liputtanut Mercedeksen laatutasosta formula ykkösissä enää moneen vuoteen. Näyttävästi räjähdelleiden moottorien mainosarvo voi jo lähennellä negatiivia. On jotenkin kurjaa, että henkilöautopuolella yksi laadukkaimmiksi mielletyistä merkeistä voi pilata maineensa formulapiireissä moottorinvalmistajana näin totaalisesti. Ilman voittoja ei ole ylpeyttä ja jos on, niin se on perusteetonta ylimielisyyttä. Mercedeksen F1-projektin päämiehen Norbert Haugin kyseenalainen kommentti vuoden 05 mestaruustaiston kääntymisestä Renaultille ja Fernando Alonsolle kertoo tästä asennoitumisesta: "He was lucky - he did not beat us, we beat ourselves". Tällaiseen harva fani haluaa osallistua.
Tunnetasolla Ferrari luo mielikuvia intohimosta, elämänilosta ja energisyydestä. Jostain sellaisesta, mitä me kaikki haluamme kokea. Italialaiset ovat onnistuneet siirtämään jotakin kansakuntansa henkisestä perinnöstä tähän automerkkiin. Henkilöautoja mielessään pitäen moni varmasti ajattelee, että olisi upeaa omistaa joskus Ferrari. Ajattelemmeko samalla tavalla Mercedeksestä? Varmaankin jossain määrin, mutta ei aivan. Mercedeksen brändiin liittyy Ferraria enemmän taloudellisen statuksen osoittaminen, vakavaraisuus, konservatismi ja "insinöörimielellä" toimivat tekniset ratkaisut. Ferrari on enemmän tunnetila. Jos sellaisen omistaa, niin on sivuseikka miten se toimii, jos toimii. Toki status liittyy myös Ferrariin, mutta eri tavoin. Ostaessasi Ferrarin olet jo rikas - ostamalla urheilumallisen Mercedeksen voit vain todistella olevasi rikas.
Miten onkaan niin, että tämä tietynlainen mielikuva ja laatutasoajattelu ei olekaan heijastunut formuloihin ja sarjassa saavutettuihin tuloksiin. Ferrarin pitäisi olla oikukas, hankala sekä vikuroiva ajettava ja eksoottisuudessaan rikkoutumisherkkä. Mercedeksen pitäisi puolestaan olla luotettavuuden perikuva, täydellisesti öljytty kone, joka nakuttaa vahvaa tulosta voitto voiton perään. Voiko olla niin, että juuri tunnetasolla ne erot tulevatkin? Kimi Räikkösen äiti kommentoi poikansa tunnetiloja Ferrarille siirtymisen jälkeen ; hän on vapautuneempi kuin koskaan. Televisiosta olemme nähneet saman. Kimi, jota ei mikään kiinnosta, näyttää yhtäkkiä saaneen tuiketta silmiinsä. Urheilu vaatii intohimoa, jos halutaan päästä huipputuloksiin, vaikkakaan Kimin suorituksissa ei juuri valittamista ole - kaluston petollisuus ehkä kuitenkin on vähän syönyt intoa miehestä. Voitokkaan formulatiimin pitää olla öljyttyä konetta tehokkaampi. Tietylle asteelle päästään silkalla johtamisella ja tiukoilla säännöillä, mutta viimeinen rutistus tulee sellaisesta tiimihengestä, johon liittyy myös vapaus ja kunnioitus. Juuri tätä Kimikin on nyt saamassa. Tuntuu siltä, että Ferrari päästää Kimin irti ja antaa hänen olla se persoona, joka hän todella on. Tämä on totaalisesti eri ympäristö verraten tiukan johtamiskurin McLaren Mercedes talliin. Voisiko Ferrarin ylenpalttisen menestyksen salaisuus olla juuri siinä, että ihmisiä kunnioitetaan pykäliä enemmän? Jokainen ihminen Ferrarilla tietää olevansa töissä aivan spesiaalissa paikassa, aivan eri tavoin kuin McLarenin vetoakselien rivisorvaaja jättimäisessä teollisuuskompleksissa, jota myös Paragoniksi kutsutaan.
Toki meille suomalaisille englantilainen ja varsinkin saksalainen kulttuuri on italialaista huomattavasti helpommin lähestyttävissä. Meille on ominaista saksalaistyylinen tehokkuus ja tekninen ymmärryskyky, jonka kaltaisesta ajattelusta taloutemme veturin höyryt nousevat. Suomalaisittain taidamme siltikin olla välimaastossa Saksan ja Britannian välillä. Saksalainen insinööri suunnittelee kaiken tarkasti etukäteen ja jos homma ei toimikaan, niin se on järkytys. Britti-inssi taasen olettaa epäonnistuvansa ensikoitoksella ja yrittää sitten uudelleen. Me suomalaiset olemme tästä sopiva sekoitus. Meille on vierasta välimeren kansoille hieman luonteenomainen piirre suhtautua voittoihin tai tappioihin ylenmääräisen tunteellisesti. Formula ykköset ovat huippu-urheilua ja kuten kaikessa urheilussa tunteet ovat aina mukana. Ja juuri tunteet voittoon tai tappioon liittyen paiskovat urheilijaa ja joukkueurheilussa koko tiimiä. Vaikkakin Ferrari tiiminä on monikulttuurinen, niin ei voi olla ajattelematta, että jokin osa italialaisesta temperamentista on siirtynyt tehokkaaseen hyötykäyttöön Ferrarin F1-organisaatiossa. Voi olla omituista ajatella, että jäyhä poika pohjoisesta pystyy tässä ympäristössä menestymään, mutta tarkemmin ajateltuna mikään ei hänelle paremmin sopisikaan. Lahjakkuus on henkilökohtainen ominaisuus, eikä varsinkaan kansakunnan ominaisuus. Kimi on ajotaidossaan poikkeuksellinen yksilö. Kimillä on viimeinkin mahdollisuus olla persoonansa mittainen mies ja vapauttaa kaikki lahjansa meidän suomalaisten fanien iloksi tifosoista puhumattakaan. Kaudesta 2007 tulee jotakin aivan mahtavaa.