Ehkä se on helpompi vakuuttaa talenttiaan jossain pikkutallissa tai keskikastissa jossa saa ajaa vapaasti koko kauden ilman suuria paineita. Mutta sitten kun siirtyy pikkutallista huipputalliin niin joutuu sitten siihen tosipaikan eteen todistamaan omia taitojaan suurelle yleisölle ja medialle, jolloin paineet kasvavat kauden mittaan paljon.
Ja silloin jos kuskin henkinen puoli ei kestä sitä suurta menestyksen aiheuttamaa painetta huipputasolla niin voi helposti feilata koko homman lopulta.
Jossa loppujen lopuksi erottuvat huippukuskien ja hyvien kuskien jyvät akanoista kärjessä.
Tästä tulee hyvin mieleen Frentzen. Loistava pienemmissä tiimeissä kuten Sauberilla ja Jordanilla. Jordanilllakin otti kaksi voittoa kaudella 1999 ja oli kolmas pisteissä tuolloin. Mutta Williamsilla epäonnistui kaudella 1997, vaikka kuljettajien hopeaa kauden päätteeksi ottikin. Mutta ei pystynyt ajamaan mestaruudesta tiimikaverina ollutta Jacques Villeneuvea vastaan.
Myös Fisichella loisti pienemmissä tiimeissä aina. Benettonilla, Jordanilla ja Sauberilla. Hänkin voitti Jordanilla GP:n Frentzenin lailla. Mutta kun oli kalusto, jolla olisi pystynyt voittamaan mestaruuden (Renault), ei pysynyt Alonson kyydissä.
Samoin tietysti Herbert. Loistava Sauberilla, Monacossa kolmas 1996 muun muassa. Stewartillakin kykeni voittamaan Nurburgringin GP:n 1999, mutta mestaruudesta ei pystynyt taistelemaan 1995 Benettonilla, kun kalusto oli kuitenkin mestaruuden arvoinen. Kaksi voittoa toki myös kaudella 1995. Mutta Michael Schumacher otti yhdeksän voittoa ja tittelin.