kristian.s
Well-known member
Jep, Hannu Mannisen ylivoima maailmancupissa on ehdottomasti kovempi suoritus kuin Georg Hettichin suoritus näissä olympialaisissa. Eikä kukaan varmaan kiistä tätä. Pettymystä on kuitenkin turha peitellä, Hannunkin. Kyllä tuon tasoiselta urheilijalta pitää voida odottaa voittoon oikeuttavaa suoritusta arvokisassakin. Hannu on itsekin todennut, että se on kisasuorituksena samanlainen kuin ne maailmancupin kisatkin. Miksei se sitten ota onnistuakseen? Tähän olisi ihan kiva saada vastaus, mutta sitä tuskin on luvassa. Voisi kuitenkin olettaa, että tuon tasoisen urheilijan pää kestäisi kovemmassakin paikassa.
Kumman paljon Hannu on kyllä viime aikoina korostanut noita maailmancupin palkintorahojen tärkeyttä. Erityisesti MTV3:n haastattelussa tuo "onneksi tästä kisasta ei jaeta maailmancupin pisteitä" särähti korvaan. Siis tietysti jokainen haluaa työstään rahaa, mutta mielestäni tuo kertoo kuitenkin siitä asenteesta, jolla Manninen olympialaisiin suhtautuu. Tulee mieleen, että ehkäpä se vaikuttaa suorituksiinkin? Useimmillahan se arvokisamestaruus elää siellä jossain takaraivossa unelmana läpi koko uran, vaikkakin kokeneet konkarit juuri maailmancupia arvostavatkin todella korkealle. Ilmeistä on kuitenkin, että Mannisen asenne eroaa merkittävästi esimerkiksi Janne Ahosen asenteesta. Kylkiluu katkenneena hän saapui Oberstdorfiin lähes suoraan sairasvuoteelta ja voitti ylivoimaiseen tyyliin erittäin kovatasoisen kisan. Tämän jälkeen kärkisijoituksia ei juurikaan tullut ja Ahosen terävin kunto oli muutenkin jäänyt sinne mäkiviikolle. Tämä kertoo mielestäni siitä motivaatiosta, joka Ahosella on. Hän todellakin halusi voittaa sen mestaruuden. Mannisesta on aistittavissa se, että se olympiavoitto itsessään ei häntä oikeastaan motivoi. Vähän semmoinen "Olishan se ihan kiva voittaa, mutta..."-meininki.
Kumman paljon Hannu on kyllä viime aikoina korostanut noita maailmancupin palkintorahojen tärkeyttä. Erityisesti MTV3:n haastattelussa tuo "onneksi tästä kisasta ei jaeta maailmancupin pisteitä" särähti korvaan. Siis tietysti jokainen haluaa työstään rahaa, mutta mielestäni tuo kertoo kuitenkin siitä asenteesta, jolla Manninen olympialaisiin suhtautuu. Tulee mieleen, että ehkäpä se vaikuttaa suorituksiinkin? Useimmillahan se arvokisamestaruus elää siellä jossain takaraivossa unelmana läpi koko uran, vaikkakin kokeneet konkarit juuri maailmancupia arvostavatkin todella korkealle. Ilmeistä on kuitenkin, että Mannisen asenne eroaa merkittävästi esimerkiksi Janne Ahosen asenteesta. Kylkiluu katkenneena hän saapui Oberstdorfiin lähes suoraan sairasvuoteelta ja voitti ylivoimaiseen tyyliin erittäin kovatasoisen kisan. Tämän jälkeen kärkisijoituksia ei juurikaan tullut ja Ahosen terävin kunto oli muutenkin jäänyt sinne mäkiviikolle. Tämä kertoo mielestäni siitä motivaatiosta, joka Ahosella on. Hän todellakin halusi voittaa sen mestaruuden. Mannisesta on aistittavissa se, että se olympiavoitto itsessään ei häntä oikeastaan motivoi. Vähän semmoinen "Olishan se ihan kiva voittaa, mutta..."-meininki.
