Bobakki
@f1hog
Paitsi että Mönchengladbachin kahdesta F1-kuljettajasta se parempi on luonut varsin kohtuullisen uran, on hän laittanut viimeisen pisteen varsin usean kuljettajan F1-karriäärille. Michael Schumacherin painajaisten kohteelle radalla hävinneet tallikaverit ovat lähes poikkeuksetta lopettaneet tai joutuneet lopettamaan uransa – Mistä on kysymys, onko Frentzen todella formuloiden reaper vai onko kyseessä sattuma? Lieneekin syytä tarkastella Heinzin ansioluetteloa tällä saralla tarkemmin.
Kausi 1994, Heinzin uran ensimmäinen, jäi historiaan lähinnä valitettavien onnettomuuksien vuoksi. Kausi jäi myös monen pitkähkön uran luoneen F1-kuljettajan viimeiseksi, italialaiset Michele Alboreto ja vuoden vaihtomies Andrea De Cesaris päättivät pitkät uransa, muita viimeisen kilpailunsa sarjassa ajaneita pitempään sarjaa kiertäneitä olivat Eric Comas, JJ Lehto ja Christian Fittipaldi. Viisikosta kaksi, Lehto ja De Cesaris, osui Frentzenin matkalle. De Crashis tuli Sauberin toiseksi kuljettajaksi Karl Wendlingerin Monacon kolarin jälkeen ajettuaan ensin Monacossa Jordanilla Eddie Irvinen tilalla hienosti neljänneksi. Toinen kilpailu Sauberilla Ranskassa toi kuudennen sijan, mutta tämän jälkeen maali jäi näkemättä lopuissa hänen ajamissaan kilpailuissa. Keskeytyksistä kolme oli omaa aikaansaannosta. Tulokas Frentzenin tasaisuus ja ennen kaikkea vauhti taasen oli tappavaa verrattuna italialaiseen: aika-ajoissa Heinz oli tallikaveriaan yleensä vähintään puolenkymmentä ruutua edellä, vain Italiassa Andrea kykeni Frentzenin vauhtiin. Lopulta Euroopan GP:n Jerezissä jälkeen Andrean sopimus päättyi, kyyti oli sen verran kylmää, ettei italialaisen kokemusta enää tämän jälkeen kuninkuusluokassa kaivattu. Uhri numero yksi.
Kauden viimeisiin kahteen kilpailuun Frentzen sai tallikaverin kylmästä pohjolasta, kun JJ Lehto asettui autoon numero 29 Wendlingerin toipumisen oltua odotettua hitaampaa. Frentzen jatkoi siitä mihin De Cesarisin kanssa jäi jäi ja löi Jyrkin molemmissa aika-ajoissa lähemmäs kahdella sekunnilla. Kun sveitsiläinen tekniikka ei kisaamista Jyrkin osalla sallinut, saatiin Frentzenin toimesta viimeinen isku F1-uralle, josta piti (muidenkin kuin minun mielestäni, ihan tosi) tulla pitempi, tasaisempi ja ennen kaikkea voitokkaampi. Uhri numero kaksi oli valmis niitettäväksi.
Vuosi 1995 oli ikään kuin uuden aikakauden ensimmäinen, Mansellin uran onnettoman lopun myötä vanhat mestarit olivat poissa ja nuoret, mutta kokemattomat hurjat sekä vanha ja raihnainen, mutta silti tosipaikassa kokematon Hill pääsivät kisaamaan keskenään. Sauberilla tämä merkitsi sitä, että Frentzen oli nyt ykköskuljettaja. Kaverikseen hän sai onnettomuudestaan viimein toipuneen Karl Wendlingerin, joka oli kuitenkin kuin varjo entisestä. Jos olivat De Cesaris ja Lehto olleet hitaita, oli Wendlinger vieläkin hitaampi. Neljä kilpailua ja onnettomuutensa tuomista ongelmista selvästi edelleen kärsinyt Kalle vaihdettiin Jean-Cristophe Boullioniin.
Kyse ei kuitenkaan ollut lopullisesta hyllytyksestä, vaan Peter Sauber halusi testata pitkän itävaltalaisen vielä kerran. Kauden viimeiset kaksi kilpailua osoittivat kuitenkin, ettei Kallesta enää ollut kilpailijaksi. Onnettomuudesta oli jo yli puolitoista vuotta, enää Sauber ei voinut odottaa. Frentzen oli vienyt tirolilaista kuin kuoriämpäriä (aika-ajot kuus-nolla, viimeisissä kilpailuissa Suzukassa ja Adelaidessa Heinzin lähtöruudut 8 ja 6, Kallen 15 ja 18...), ja vaikkei Kallen stuntti Boullionkaan kyennyt merkittävään vastarintaan Heinzia vastaan, oli tuomio selvä. Lopullinen niitti tuli, kun Australiassa keskeytyksen syyksi merkattiin kuljettajan fyysiset ongelmat. Uhri numero kolme, olkaa hyvä.
Niin se stuntti... Jean-Christophe Boullionin piti olla Ranskan seuraava Alain Prost, pituutta, tai ehkä osuvammin lyhyyttä, ja kummallisen muotoista nenää myöten. Oli selvää, että Wendlingerin paikkaaminen ei tulisi olemaan helppoa tätä selvästi pienikokoisemmalle F3000-mestarille, Boullionista näkyi ohjaamosta lähinnä vain kypärän laki. Vauhti ei kuitenkaan ollut täysin onnetonta kokemus huomioonottaen, Frentzenin kyytiin ei ollut asiaa, mutta kyvykkyys riitti polkimille varvastamisesta huolimatta mukavasti vitossijaan Saksassa ja myöhemmin kuudenneksi Italiassa. Ilmeisesti myös Boullion oli kuitenkin Sauberin mielestä liian hidas Heinziin verrattuna, Jean-Cristophen F1-ura päättyi Wendlingerin viimeiseen comebackiin. Toki voi kysyä, oliko Sauber hieman turhan ankara päätöksessään olosuhteet huomioonottaen, mutta selitykset sikseen: Boullion jäi kojoille Heinziä vastaan aika-ajovertailussa, eivätkä kolme pistettäkään riittäneet kun Heinzin saldo vastaavassa ajassa oli kaksitoista. Uhri numero neljä.
Vuodeksi 1996 Sauber kiinnitti Frentzenin pariksi Johnny Herbertin. Tämänkin taistelun saksalainen vei nimiinsä, mutta nyt nähtiin ensimmäistä kertaa tallikaveri, joka kykeni vastaamaan jollain tasolla Heinzin vauhtiin. Pisteet Heinzille 7-4, mutta Herbert jatkoi uraansa vielä seuraavat kolme kautta, ja ottipa vielä yhden voitonkin. Ohi meni siis.
Vuodet 1997 ja 1998 Heinz vietti Williamsilla Villeneuven parina. Jacquesin temput ja tallin henki eivät ilmeisesti sopineet herkähkönä pidetylle Heinzille, ja ensimmäistä kertaa Frentzen kohtasi parempansa. Viikatteen terä alkoi siis tylsyä.... Vai alkoiko?
Vuosi 1999. Damon Hillin viimeinen kausi, muistatte varmaan. Ei ihme, sillä Hillin parina Jordanilla ajoi eräs Heinz-Harald Frentzen. Heinz nautti taas ajamisesta kun ympäristö oli vapaalle sielulle hieman sopivampi ja sai tallikaverinsa näyttämään todella huonolta: Frentzenin ottaessa kaksi voittoa ja taistellessa jopa maailmanmestaruudesta Häkkisen mustien hetkien johdosta oli Hillin kauden saldo huimat seitsemän pistettä. Ex-mestarille ei varmaankaan ollut helppo paikka huomata saksalaisen vauhti, kauden alun kohtuulliset suoritukset hiipuivat täysin kauden edetessä. Hillinhän piti lopettaa ensin Silverstonessa ja sitten kauden loppupuolella ennen kahta viimeistä kilpailua kun hetken näytti, että Jordan saisi Jarno Trullin jo autonsa rattiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja Hill oli pakotettu ajelemaan kausi loppuun. Todellinen antikliimaksi nähtiin kun kauden viimeisessä kilpailussa Japanissa Hill toi täydessä iskussa olleen auton varikolle ja keskeytti. Uhri numero viisi, silvuplee.
Seuraavalla kaudella tulokset olivatkin sitten odotuksesta huolimatta hieman heikompia niin Jordanin kuin Heinzinkin osalta. Auto oli aika-ajotrimmissä nopea, mutta söi renkaita ja oli epäluotettava. Tallikaveri Jarno Trulli taasen oli nopeampi kuin Heinz, ei paljoa, mutta riittävästi, jotta vuonna 2001 juuri ennen Saksan osakilpailua oli Frentzenin vuoro saada kenkää. Potkujen ajankohta ja syyt olivat erikoiset, onnistuipa Jordan suututtamaan pahanpäiväisesti sponsorinsakin, mutta niiden sijaan olemme kiinnostuneita siitä, että Heinz pääsi jälleen harjoittamaan viikatemiehen virkaa, nyt Prostille. Siirto tarkoitti sitä, että Frentzen pääsi lopettamaan kaksi F1-uraa heti alkuunsa.
Ensimmäinen Heinzin tallikavereista oli lupaavana pidetty Brasilian Luciano Burti. Heikot esitykset Jaguarilla ensin 2000 ja edelleen 2001 saivat Burtin uran kuitenkin laskuun ja muutaman kilpailun jälkeen tapahtui siirto Prostille. Burti jäi myös Frentzenin jalkoihin, mutta tälläkään kertaa syynä F1-uran ennenaikaiseen loppumiseen ei ollut yksin syynä Heinzin nopeus: Eddie Irvine vei Spassa Burtin mukanaan rengasvalliin, törmäys aiheutti vammat, joitten paranteluun kului loppukausi. Burtia ei kuitenkaan ole tämän jälkeen F1-kilpailuissa nähty, F1-autossa kylläkin, Ferrari-testaajana. Ei toki ole mahdoton ajatus, että Luciano nähtäisiin F1-radoilla joskus, mutta varsin lihavaa sponsorisopimusta tämä kyllä vaatii. Kuten usein todettua, Ykkösissä harvemmin saa kahta mahdollisuutta. Kuudes uhri lienee siis tässä.
Burtin korvaajaksi viimeisiin kolmeen kilpailuun palkattiin kolmetonnisissa nimeä tehnyt Tomas Enge. Tulokaskuljettajaksi tulokset olivat varsin lupaavia, vaikka Tomas The Mighty Frentzenille vauhdissa jäikin, oli jälki varsin mukavaa kun ottaa huomioon testikilometrit ykkösillä ja ratatuntemuksen. Vaan niin loppui ilmeisesti Engenkin F1-ura tähän, seuraavalle kaudella Prost meni konkurssiin, eikä Tomasin palveluksia enää tarvittu. Lopullisesti Engen F1-toiveet taisi lopettaa viime kaudella tapahtunut huumesekoilu, tosin täytyy muistaa, että Rene Arnoux’llekin löytyi vielä käyttöä oman hairahduksensa jälkeen. Seitsemäs uhri.
Vaan Frentzeninkin uran jatko oli vaakalaudalla Prostin taloustilanteen johdosta. Kun lopulta kävi selväksi, ettei Alainin tallia enää lähtöruudukossa nähtäisi, tarttui Arrowsin Tom Walkinshaw tilaisuuteensa ja potki Jos Verstappenin pois Heinzin tieltä. Josista oli näin tulla yksi Frentzenin lukuisista uhreista, mutta niin vain lentävä hollantilainen löysi itsensä Minardilta kauden 2003 alussa.
Arrowsilla sponsorirahojen turvin jatkanut Enrique Bernoldi esitti uransa alkuvaiheessa varsin ailahtelevia otteita, eikä vuosi 2002 juuri tilannetta muuttanut. Aika-ajoissa Bernoldi kykeni Heinzia parempaan suoritukseen vain kerran, kilpailuista mieleen jäi oikeastaan vain Monacon onnistunut ohitus. Kun Heinz onnistui samaan aikaan viemään rahapulassa olleen tallin auton kahdesti kuudenneksi, oli varsin selvää, kumman ura sai jatkua Arrows-konkurssin jälkeen ykkösissä. Bernoldi saattaa tosin Red Bull –kytköksiensä avulla ponnahtaa takaisinkin sarjaan, mutta toinen saman sponsorin suojateista, Felipe Massa, tuntuu olevan etusijalla. Uhri numero kahdeksan lienee kuitenkin tässä.
Entäpä sitten jatko? Kuten kaikki tiedämme, Frentzen palasi täksi kaudeksi kotiin Sauberille sen hitaamman mönchengladbachilaiskuljettajan pariksi. Se, mahtuuko yhteen kaupunkiin kaksi GP-kuljettajaa, nähdään tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa Nickin lienee syytä pitää varansa...
<small>[ 24-03-2003, 23:05: Message edited by: Bobakki ]</small>
Kausi 1994, Heinzin uran ensimmäinen, jäi historiaan lähinnä valitettavien onnettomuuksien vuoksi. Kausi jäi myös monen pitkähkön uran luoneen F1-kuljettajan viimeiseksi, italialaiset Michele Alboreto ja vuoden vaihtomies Andrea De Cesaris päättivät pitkät uransa, muita viimeisen kilpailunsa sarjassa ajaneita pitempään sarjaa kiertäneitä olivat Eric Comas, JJ Lehto ja Christian Fittipaldi. Viisikosta kaksi, Lehto ja De Cesaris, osui Frentzenin matkalle. De Crashis tuli Sauberin toiseksi kuljettajaksi Karl Wendlingerin Monacon kolarin jälkeen ajettuaan ensin Monacossa Jordanilla Eddie Irvinen tilalla hienosti neljänneksi. Toinen kilpailu Sauberilla Ranskassa toi kuudennen sijan, mutta tämän jälkeen maali jäi näkemättä lopuissa hänen ajamissaan kilpailuissa. Keskeytyksistä kolme oli omaa aikaansaannosta. Tulokas Frentzenin tasaisuus ja ennen kaikkea vauhti taasen oli tappavaa verrattuna italialaiseen: aika-ajoissa Heinz oli tallikaveriaan yleensä vähintään puolenkymmentä ruutua edellä, vain Italiassa Andrea kykeni Frentzenin vauhtiin. Lopulta Euroopan GP:n Jerezissä jälkeen Andrean sopimus päättyi, kyyti oli sen verran kylmää, ettei italialaisen kokemusta enää tämän jälkeen kuninkuusluokassa kaivattu. Uhri numero yksi.
Kauden viimeisiin kahteen kilpailuun Frentzen sai tallikaverin kylmästä pohjolasta, kun JJ Lehto asettui autoon numero 29 Wendlingerin toipumisen oltua odotettua hitaampaa. Frentzen jatkoi siitä mihin De Cesarisin kanssa jäi jäi ja löi Jyrkin molemmissa aika-ajoissa lähemmäs kahdella sekunnilla. Kun sveitsiläinen tekniikka ei kisaamista Jyrkin osalla sallinut, saatiin Frentzenin toimesta viimeinen isku F1-uralle, josta piti (muidenkin kuin minun mielestäni, ihan tosi) tulla pitempi, tasaisempi ja ennen kaikkea voitokkaampi. Uhri numero kaksi oli valmis niitettäväksi.
Vuosi 1995 oli ikään kuin uuden aikakauden ensimmäinen, Mansellin uran onnettoman lopun myötä vanhat mestarit olivat poissa ja nuoret, mutta kokemattomat hurjat sekä vanha ja raihnainen, mutta silti tosipaikassa kokematon Hill pääsivät kisaamaan keskenään. Sauberilla tämä merkitsi sitä, että Frentzen oli nyt ykköskuljettaja. Kaverikseen hän sai onnettomuudestaan viimein toipuneen Karl Wendlingerin, joka oli kuitenkin kuin varjo entisestä. Jos olivat De Cesaris ja Lehto olleet hitaita, oli Wendlinger vieläkin hitaampi. Neljä kilpailua ja onnettomuutensa tuomista ongelmista selvästi edelleen kärsinyt Kalle vaihdettiin Jean-Cristophe Boullioniin.
Kyse ei kuitenkaan ollut lopullisesta hyllytyksestä, vaan Peter Sauber halusi testata pitkän itävaltalaisen vielä kerran. Kauden viimeiset kaksi kilpailua osoittivat kuitenkin, ettei Kallesta enää ollut kilpailijaksi. Onnettomuudesta oli jo yli puolitoista vuotta, enää Sauber ei voinut odottaa. Frentzen oli vienyt tirolilaista kuin kuoriämpäriä (aika-ajot kuus-nolla, viimeisissä kilpailuissa Suzukassa ja Adelaidessa Heinzin lähtöruudut 8 ja 6, Kallen 15 ja 18...), ja vaikkei Kallen stuntti Boullionkaan kyennyt merkittävään vastarintaan Heinzia vastaan, oli tuomio selvä. Lopullinen niitti tuli, kun Australiassa keskeytyksen syyksi merkattiin kuljettajan fyysiset ongelmat. Uhri numero kolme, olkaa hyvä.
Niin se stuntti... Jean-Christophe Boullionin piti olla Ranskan seuraava Alain Prost, pituutta, tai ehkä osuvammin lyhyyttä, ja kummallisen muotoista nenää myöten. Oli selvää, että Wendlingerin paikkaaminen ei tulisi olemaan helppoa tätä selvästi pienikokoisemmalle F3000-mestarille, Boullionista näkyi ohjaamosta lähinnä vain kypärän laki. Vauhti ei kuitenkaan ollut täysin onnetonta kokemus huomioonottaen, Frentzenin kyytiin ei ollut asiaa, mutta kyvykkyys riitti polkimille varvastamisesta huolimatta mukavasti vitossijaan Saksassa ja myöhemmin kuudenneksi Italiassa. Ilmeisesti myös Boullion oli kuitenkin Sauberin mielestä liian hidas Heinziin verrattuna, Jean-Cristophen F1-ura päättyi Wendlingerin viimeiseen comebackiin. Toki voi kysyä, oliko Sauber hieman turhan ankara päätöksessään olosuhteet huomioonottaen, mutta selitykset sikseen: Boullion jäi kojoille Heinziä vastaan aika-ajovertailussa, eivätkä kolme pistettäkään riittäneet kun Heinzin saldo vastaavassa ajassa oli kaksitoista. Uhri numero neljä.
Vuodeksi 1996 Sauber kiinnitti Frentzenin pariksi Johnny Herbertin. Tämänkin taistelun saksalainen vei nimiinsä, mutta nyt nähtiin ensimmäistä kertaa tallikaveri, joka kykeni vastaamaan jollain tasolla Heinzin vauhtiin. Pisteet Heinzille 7-4, mutta Herbert jatkoi uraansa vielä seuraavat kolme kautta, ja ottipa vielä yhden voitonkin. Ohi meni siis.
Vuodet 1997 ja 1998 Heinz vietti Williamsilla Villeneuven parina. Jacquesin temput ja tallin henki eivät ilmeisesti sopineet herkähkönä pidetylle Heinzille, ja ensimmäistä kertaa Frentzen kohtasi parempansa. Viikatteen terä alkoi siis tylsyä.... Vai alkoiko?
Vuosi 1999. Damon Hillin viimeinen kausi, muistatte varmaan. Ei ihme, sillä Hillin parina Jordanilla ajoi eräs Heinz-Harald Frentzen. Heinz nautti taas ajamisesta kun ympäristö oli vapaalle sielulle hieman sopivampi ja sai tallikaverinsa näyttämään todella huonolta: Frentzenin ottaessa kaksi voittoa ja taistellessa jopa maailmanmestaruudesta Häkkisen mustien hetkien johdosta oli Hillin kauden saldo huimat seitsemän pistettä. Ex-mestarille ei varmaankaan ollut helppo paikka huomata saksalaisen vauhti, kauden alun kohtuulliset suoritukset hiipuivat täysin kauden edetessä. Hillinhän piti lopettaa ensin Silverstonessa ja sitten kauden loppupuolella ennen kahta viimeistä kilpailua kun hetken näytti, että Jordan saisi Jarno Trullin jo autonsa rattiin. Tämä ei kuitenkaan toteutunut ja Hill oli pakotettu ajelemaan kausi loppuun. Todellinen antikliimaksi nähtiin kun kauden viimeisessä kilpailussa Japanissa Hill toi täydessä iskussa olleen auton varikolle ja keskeytti. Uhri numero viisi, silvuplee.
Seuraavalla kaudella tulokset olivatkin sitten odotuksesta huolimatta hieman heikompia niin Jordanin kuin Heinzinkin osalta. Auto oli aika-ajotrimmissä nopea, mutta söi renkaita ja oli epäluotettava. Tallikaveri Jarno Trulli taasen oli nopeampi kuin Heinz, ei paljoa, mutta riittävästi, jotta vuonna 2001 juuri ennen Saksan osakilpailua oli Frentzenin vuoro saada kenkää. Potkujen ajankohta ja syyt olivat erikoiset, onnistuipa Jordan suututtamaan pahanpäiväisesti sponsorinsakin, mutta niiden sijaan olemme kiinnostuneita siitä, että Heinz pääsi jälleen harjoittamaan viikatemiehen virkaa, nyt Prostille. Siirto tarkoitti sitä, että Frentzen pääsi lopettamaan kaksi F1-uraa heti alkuunsa.
Ensimmäinen Heinzin tallikavereista oli lupaavana pidetty Brasilian Luciano Burti. Heikot esitykset Jaguarilla ensin 2000 ja edelleen 2001 saivat Burtin uran kuitenkin laskuun ja muutaman kilpailun jälkeen tapahtui siirto Prostille. Burti jäi myös Frentzenin jalkoihin, mutta tälläkään kertaa syynä F1-uran ennenaikaiseen loppumiseen ei ollut yksin syynä Heinzin nopeus: Eddie Irvine vei Spassa Burtin mukanaan rengasvalliin, törmäys aiheutti vammat, joitten paranteluun kului loppukausi. Burtia ei kuitenkaan ole tämän jälkeen F1-kilpailuissa nähty, F1-autossa kylläkin, Ferrari-testaajana. Ei toki ole mahdoton ajatus, että Luciano nähtäisiin F1-radoilla joskus, mutta varsin lihavaa sponsorisopimusta tämä kyllä vaatii. Kuten usein todettua, Ykkösissä harvemmin saa kahta mahdollisuutta. Kuudes uhri lienee siis tässä.
Burtin korvaajaksi viimeisiin kolmeen kilpailuun palkattiin kolmetonnisissa nimeä tehnyt Tomas Enge. Tulokaskuljettajaksi tulokset olivat varsin lupaavia, vaikka Tomas The Mighty Frentzenille vauhdissa jäikin, oli jälki varsin mukavaa kun ottaa huomioon testikilometrit ykkösillä ja ratatuntemuksen. Vaan niin loppui ilmeisesti Engenkin F1-ura tähän, seuraavalle kaudella Prost meni konkurssiin, eikä Tomasin palveluksia enää tarvittu. Lopullisesti Engen F1-toiveet taisi lopettaa viime kaudella tapahtunut huumesekoilu, tosin täytyy muistaa, että Rene Arnoux’llekin löytyi vielä käyttöä oman hairahduksensa jälkeen. Seitsemäs uhri.
Vaan Frentzeninkin uran jatko oli vaakalaudalla Prostin taloustilanteen johdosta. Kun lopulta kävi selväksi, ettei Alainin tallia enää lähtöruudukossa nähtäisi, tarttui Arrowsin Tom Walkinshaw tilaisuuteensa ja potki Jos Verstappenin pois Heinzin tieltä. Josista oli näin tulla yksi Frentzenin lukuisista uhreista, mutta niin vain lentävä hollantilainen löysi itsensä Minardilta kauden 2003 alussa.
Arrowsilla sponsorirahojen turvin jatkanut Enrique Bernoldi esitti uransa alkuvaiheessa varsin ailahtelevia otteita, eikä vuosi 2002 juuri tilannetta muuttanut. Aika-ajoissa Bernoldi kykeni Heinzia parempaan suoritukseen vain kerran, kilpailuista mieleen jäi oikeastaan vain Monacon onnistunut ohitus. Kun Heinz onnistui samaan aikaan viemään rahapulassa olleen tallin auton kahdesti kuudenneksi, oli varsin selvää, kumman ura sai jatkua Arrows-konkurssin jälkeen ykkösissä. Bernoldi saattaa tosin Red Bull –kytköksiensä avulla ponnahtaa takaisinkin sarjaan, mutta toinen saman sponsorin suojateista, Felipe Massa, tuntuu olevan etusijalla. Uhri numero kahdeksan lienee kuitenkin tässä.
Entäpä sitten jatko? Kuten kaikki tiedämme, Frentzen palasi täksi kaudeksi kotiin Sauberille sen hitaamman mönchengladbachilaiskuljettajan pariksi. Se, mahtuuko yhteen kaupunkiin kaksi GP-kuljettajaa, nähdään tulevaisuudessa, mutta joka tapauksessa Nickin lienee syytä pitää varansa...
<small>[ 24-03-2003, 23:05: Message edited by: Bobakki ]</small>
