Lahden MM-hiihdot neljä vuotta sitten oli hirmuinen isku suomalaiselle huippu-urheilulle.
Mika Myllylä, Harri Kirvesniemi, Jari Isometsä, Janne Immonen, Virpi Kuitunen ja Milla Jauho. Maailmanmestareita, olympiavoittajia, suuria sankareita lähes jokainen. Ja sitten Hemohes-käry!
Maastohiihdon silloinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö pisti itsensä likoon lukemattomissa tv- ja lehtihaastatteluissa mutta ei saanut kivittäjiltä armoa. Urheilulehti risti hänet myöhemmin peräti Kari-Pekka Saatanaksi.
Kyrön työpari, naisten maajoukkuevalmentaja Jarmo Riski, valitsi päinvastaisen taktiikan. Hän katosi julkisuudesta.
”Tein silloin päätöksen, että en puhu näistä asioista yhtään mitään. En nyt, enkä ehkä koskaan”, Jarmo Riski sanoo.
Seuratessaan Kyrön julkista nylkemistä Riski tiesi tehneensä oikean valinnan.
”Se oli kova ratkaisu. Mutta oli pakko ajatella, miten itse selviän eteenpäin. Oli valtava huoli siitä, miten kohu vaikuttaisi lapsiin. Oli pakko mennä kouluun ja pyytää opettajia huolehtimaan, ettei tyttöjä kiusattaisi tämän takia.”
Riskin vanhempi tytär on nyt lukion ensimmäisellä luokalla ja nuorempi peruskoulun kahdeksannella. Vuonna 1996 kariutuneen avioliittonsa jälkeen Riski on vastannut lastensa arjesta yksin.
”Näyttää siltä, että he selviytyivät hyvin. Ihan varmasti en voi tietenkään tietää, onko se jättänyt tyttöihin jälkiä. Tätä taakkaa kannan mukanani hautaan saakka.”
Julkisuuteen suostuneeseen – ja ehkä myös halunneeseen – Kari-Pekka Kyröön verrattuna Jarmo Riski pääsi vähällä. Mutta kyllä hänetkin tunnetaan. Kotikisojen katastrofi on yhä märkivä haava monen suomalaisen sielussa.
”Melkein joka päivä nämä asiat tulevat minua vastaan. Rovaniemellä paikallislehden verkkosivuilla käydään keskustelua, jossa ihmetellään miten hemohessistä tuttu kaveri voi toimia urheiluopistolla liikuntaklubin vetäjänä. Jos menen työkavereiden kanssa illalla ulos, aina joku tulee kännipäissään muistuttamaan, että hei, sähän olet niitä hemohessuja...”
Vaikeneminen ei tuonutkaan unohdusta.
Paineita ja ahneutta
Jarmo Riski, 41, puhuu Lahden tapahtumista rauhallisesti, harkitun oloisesti. On ollut neljä vuotta aikaa miettiä, miten sanansa asettaisi.
”Tiesin, että joukkueella oli käytössä plasmanlaajentajia. Hemohes-nimisestä aineesta sinänsä en ollut koskaan kuullutkaan.”
Riski määrättiin elinikäiseen toimitsijakieltoon, koska hän ei ollut kertonut tietoja esimiehilleen.
”Mitä olisin kertonut ja kenelle muka? Minunko, joka olin tullut koko porukasta viimeisenä remmiin, olisi pitänyt mennä nykimään ihmisiä hihasta ja kertomaan, että tällaistakin suomalaisessa hiihdossa tapahtuu?”
Riskin saamien tietojen mukaan suonensisäinen nesteytys oli ollut kansainvälinen käytäntö hiihtopiireissä koko 1990-luvun ajan. Plasmanlaajentajia käytettiin Riskin arvion mukaan yleisesti, kunnes Lahden alla tuli tieto, että aineen havaitsemiseksi oli kehitetty testi. Silloin viimeistään järjen olisi pitänyt voittaa.
”Porukka jotenkin kuvitteli, että heillä on parempaa tietoa asioista. Tietynlainen ylimielisyys järjestelmää kohtaan johti katastrofiin. Ei koko hommassa ollut mitään mystistä. Oli vain paineita ja ahneutta, monenlaisia jännitteitä, kauheat tavoitteet kaikilla, ihan inhimillisiä juttuja. Ihmiset itse ajoivat itsensä surman suuhun.”
Lahden tapahtumia selvitteli jälkikäteen ns. Tarastin ryhmä. Se totesi loppuraportissaan, että suomalaiset olivat käyttäneet plasmanlaajentajia, jotta paljon kovemman doping-aineen, veren punasoluja lisäävän epo-hormonin käyttö ei paljastuisi. Riski leimaa selvitysryhmän päätelmät vähintäänkin asenteellisiksi.
”On ihan eri asia, luulenko jotakin tai tiedänkö asioista oikeasti. En voi lähteä esittämään omia uskomuksiani ja arvailujani muille. Olen kertonut näkemykseni kahteen kertaan oikeudessakin. Mitään konkreettista tietoa tai näyttöä hallussani ei ole."