Enbuske: Vain oma paska pyyhitään
Jotkut kansanedustajat käyvät eduskunnan miestenvessassa paskalla, mutta eivät pyyhi roiskeita pöntöstä.
Perussuomalaisten James Hirvisaari huomasi tämän. Hän lähetti asiasta sähköpostia työkavereilleen. Käyttäkää pytyn vieressä olevaa harjaa, hän pyysi.
Turhaan. Eihän kukaan harjaa käytä, kun vessa ei ole oma.
Sama koskee kaikkea yhteisesti omistettua. Ihmiset eivät arvosta sitä.
Surullisinta asiassa ei ole kansanedustajien tapa kohdella eduskunnan pönttöjä. Surullisinta on, että samat ihmiset heittävät myös rahamme sinne samaan pönttöön ja kakkaavat sitten niiden päälle.
Esimerkki: Hesari uutisoi sunnuntaina, että valtio tukee suomalaisia firmoja suoraan miljardilla.
Erilaisia poikkeuksenpoikkeuksenpoikkeus-verotukia on noin 3,7 miljardia.
Nämä ovat älyttömiä summia. Jostain syystä Hesari ei edes laskenut mukaan vielä suurempia maataloustukiaisia.
Tällä hetkellä firmojen tuloistaan maksama yhteisövero on 24,5 prosenttia. Yritysväki – viimeisimpänä Matti Apunen tiistain Hesarissa – lobbaavat sen laskua viiteentoista prosenttiin.
Karmivaa on, että veron nykyiset tuotot ovat suunnilleen yhtä paljon kuin yritystuet. Jos poliitikot eivät pitäisi näitä tarpeettomia yritystukia yllä, koko yhteisöveron voisi poistaa.
Mutta ei. Maakuntien poliitikot ostavat mieluummin ääniä kotiseutunsa oligarkeilta kuin korjaavat systeemin järkeväksi.
On järjetöntä kierrättää terveiden ja työkykyisten ihmisten rahoja valtion kautta.
”Mieti mitä kaikkea verorahoillasi saat”, on yleisin kommentti korkean tuloveron puolustamiseksi. Argumentti on järjetön. Jos todella haluaisin saada jotain omilla rahoillani, ostaisin ne asiat itse.
Hyvinvointivaltion suurin ongelma on, että jokaisella on mielestään oikeus saada maksamillaan verorahoilla juuri sitä mitä itse haluaa.
Esimerkiksi Yle-veron oikeasta käytöstä jokaisella on tarkka mielipide. Jos puhuja sattuu tykkäämän klassisesta musiikista, Yle-vero tulisi käyttää juuri siihen. Oikeasti 140 eurolla ei saa edes A2-illan keskustelijoiden junalippuja Tampereelle.
Vasemmistolaiset haluavat verorahoista laiskistavia sosiaalietuuksia, jotta kukaan ei vahingossakaan yrittäisi elämässään mitään.
Kokoomuslaiset taas tahtovat Lions club -kavereilleen yritystukia, ilmaisia moottoriteitä ja parkkipaikkoja Helsingin keskustaan. Nämä kaikki toiveet vaativat tietysti yhteenlaskettuna huomattavasti enemmän rahaa kuin vasemmistolaiset ja kokoomuslaiset äänestäjät ovat valmiita maksamaan.
Koska peruskoulussa unohdetaan sanoa se ikävä tosiasia, että todellisuus ei ole toiveidemme summa, ihmisistä tulee yhä tyytymättömämpiä marisijoita.
Oikeasti järjestelmä toimisi sitä paremmin, mitä lähempänä maksutapahtuma olisi itse yksilöä.
Jos työkykyiset aikuiset ihmiset maksaisivat itse omat menonsa, valtion budjettiin jäisi rahoja pitää huolta köyhistä ja syrjäytyneistä. Verorahoilla pitäisi kustantaa nimenomaan asioita, joista veronmaksaja itse ei hyödy.
Suomen julkinen talous ei olisi kriisissä, jos kansanedustajat, hallitus ja virkamiehet käyttäisivät meidän rahojamme kuin he käyttävät omiaan.
Mutta ei. Asioista päättävät ihmiset, jotka eivät kunnioita verorahoja, koska he eivät edes kunnioita eduskunnan yhteisomistuksessa olevia vessoja niin paljon, että jaksaisivat puhdistaa paskanjämät niiden reunoista.
Lyön vetoa, että itse ostamiensa vessanpönttöjen reunat kansanedustajat kyllä puhdistavat.
