Laivassa kun ehdin nähdä edes ensimmäisen erän, niin se keskeytyi juuri 18 minuutin kohdalle kun piti siirtyä autoon ajettavaksi laivalta pois. Toiseen erään ehdin nähdä 18 minuutin kohdalla ja tilanne oli jo 3-0. Ensimmäisessä erässä olin jo hoputtanut suomalaisia puolustusasemassa, jotka kuitenkin liihottelivat paikoillaan, niin se oli virhe. Aina pitää ottaa heti suoraan piikkipaikka ja häiritä sitä Kanukin pelaajaa, ettei ehdi enää ajatella kuvioita. Suomella on se heikko kohta, että antavat Kanukkien ajatella pelin kulkua puolustusasemassa.
Kolmannessa erässä Suomi vasta alkoi sisuuntua ja ei anna enää ajattelemisen aihetta ja sumputti hyvin vastustajien aluetta. Harmi vaan, että Suomi ei ehtinyt herätä jo ensimmäiseen erään siihen, että olisi pitänyt silloin tehdä. Kanada teki jo sitä Ruotsia vastaan ja sitä ennen, sitä Suomen olisi pitänyt tehdä ja siitä virhe Suomen joukkueelle.
Ikinä ei pidä antaa vastustajalle "aikaa" ajatella pelin kulkua vaan painaa päälle niin, että peli menee sekaisin ja sitten yrittää pelaamista. Tämä on sitä kuuluisaa Suomen häviämispeliä.
Hopea on hyvä saavutus mutta se kirkkaampi jäi saavuttamatta. Taivastelin paljon sitä puolustuspeliä, mikä pelaa oikeastaan paikallaan, ei ole hyvä ratkaisu vaan ainoastaan piikkihyökkäykset ovat hyvät ja sillä Suomi olisi voinut kääntää ottelun edukseen, jos olisi hoksannut.
