Joppe on melko lailla oikeassa, tuo tilastoerikoisuus on Renault'n epäluotettavuuden aikaansaamaa. Samoin käsitys Jabouillesta vain voitoista taistelevana tyyppinä on melko lailla erheellinen, joskin poikkeuksellisena häntä voisi varmaan pitää; paitsi taitava kuljettaja, oli Jabouille kykenevä insinööri, eikä hänen roolinsa Renault'n kehityksessä ollut mitenkään vähäinen.
Jabouillen uran voi hyvin sanoa jääneen kesken, eikä hänestä kuljettajana saatu kovinkaan kattavaa kuvaa Renault'n onnettomasta luotettavuudesta johtuen. Tallikaveriksi valikoitunut Rene Arnoux ehti kuitenkin osoittaa Jabouillen nopeuden rajallisuuden etenkin aika-ajoissa. F1-ura kuljettajana käytännössä päättyi kolariin Montrealin GP:ssä 1980 pian sen jälkeen, kun Jabouille oli tallipäällikkö Larroussen kanssa riitauduttuaan sopinut siirtyvänsä Ligierille. Jalkavammoista kuntouduttaan hän yritti paluuta, mutta Matran moottoreilla varustettu Ligier oli kamala auto, eikä sen kummemmin jalkojen kunto kuin motivaatiokaan ollut enää F1-kuljettajalta vaadittua tasoa.
Vain paria kuukautta lopettamisensa jälkeen Jabouille kuitenkin palasi Ligierille, tällä kertaa teknisenä johtajana. Hänen alaisuudessaan tehty vuoden 1982 auto oli varsin onneton tekele ja suunnittelutiimi myös tulkitsi sääntöjä varsin nololla tavalla väärin, ja Ligierin ja Peugeot'n/Talbotin teiden erotessa lähti hän Peugeot'n mukaan ja päätyi vastaamaan merkin urheiluauto-ohjelmasta. Jean Todtin siirtyessä Ferrarille tuli Jabouillesta Peugeot Sportin johtaja, ja 1994 merkki palasi F1:iin hänen johdollaan. Vuosi sekä lopulta koko moottoriprojekti olivat suuri menetetty mahdollisuus - Ron Dennis ei tullut lainkaan toimeen Jabouillen kanssa, eikä jatko Jordanin tai etenkään myöhemmin Prostin kanssa tuonut suurta muutosta.
