Jochen Rindt, vainajana mestariksi

[Hanks]

f1-facts.com:in ansiokkaasti taltioituja tilastotietoja aikani kuluksi selatessani sattui silmääni Jochen Rindtin statistiikka. Itävaltalainen oli ajanut mestariksi vuonna 1970, mutta oli kuollut samana vuonna. Tarkistettuani kuolinpäivän sekä kyseisen vuoden kisakalenterin huomasin, että miesparkahan oli heittänyt veivinsä neljä kisaa ennen kauden loppua mutta voittanut silti maailmanmestaruuden.

Muistanevatko vannoutuneemmat ja vihkiytyneemmät asianharrastajat tuon murheellisen tapahtuman taustoja? Liekö milloinkaan muulloin Formula Ykkösten historiassa mestaruustitteliä luovutettu kuolleelle kuskille?

 

[patriot]

Ainutkertainen tapahtumahan tuo oli! Koskaan muulloin ei ole mestaruutta voittanut jo kuollut kuljettaja.

Ensimmäinen suomalainen, joka on kauden päätteeksi vastaanottanut mestaruuspokaalin on muutes Nina Lincoln, Rindtin vaimo.

 

[Vesku]

patriot:
Ainutkertainen tapahtumahan tuo oli! Koskaan muulloin ei ole mestaruutta voittanut jo kuollut kuljettaja.

Ensimmäinen suomalainen, joka on kauden päätteeksi vastaanottanut mestaruuspokaalin on muutes Nina Lincoln, Rindtin vaimo.

Vakioknoppikysymys, ketkä suomalaiset ovat vastaanottaneet F1-mestaruuspokaalin...

 

[jps]

Itse asiassa palkinnon otti vastaan Nina Rindt os. Lincoln.

 

[rWest]

Postuumisti myönnetty maailmanmestaruus. Ainutkertainen tilanne F1 historiassa. Vuonna 1970 ajettiin 13 kisaa ja mestaruus meni 45 pisteellä. Toiseksi tullut Ickx sai kasaan 40 pistettä. Tosin voitosta sai tuolloin vain 9 pojoa.

Rindt ajoi Lotus 72 autolla Monzan harjoituksissa. Auton erikoisuuksiin kuuluu ns. inboard brakes eli "sisälaitajarrut". Jarrut ovat sijoitettu auton runkoon josta ne vetoakselin välityksellä hidastavat pyöriä. Parabolican, jarrutuksessa Rindtin autosta toinen vetoakseli katkesi jolloin yksi pyöristä menetti kokonaan jarrutusvoimansa. Tämän johdosta auto kaartoi voimakkaasti vasemmalle ja törmästi kaiteeseen kimmahtaen siitä takaisin radalle etuosa tuhoutuneena.

Chapmanin autoista puhuttaessa nousee anoreksia usein esiin, mutta syy vetoakselin hajoamiseen oli siinä ollut rakennevika. Akseli olisi pettänyt vaikka se olisi ollut vahvempi. Lotus tallia ei onnettomuudesta voi mitenkään syyttää.

Rindt käytti turvavöitä, mutta ilmeisesti mukavuussyistä (?) oli jättänyt haaravyön kiinnittämättä. Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta on syytä olettaa että autossa sellainen oli. Tästä johtuen nokkakolarissa lannevyö nousi ylös ja kuljettaja sukelsi sen ali jolloin vyö aiheutti kuolemaan johtaneet sisäelinvammat.

Virallisesti Jochen Rindt kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan.

Jochen Rindtin urasta voi lukea mm. täältä.

-West

 

[Albert Oil]

rWest:
Virallisesti Jochen Rindt kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan.

Mutta epävirallisestihan mies saatiin vielä elvytettyä sairaalassa hetkeksi eloon niin, että hän avasi silmänsä ja suunsa mutta sydän oli kokenut niin isoja vaurioita, että se ei jaksanut enää pumpata ja niin Jochen vaipui lopulliseen lepoon.
Jotkut väittävät, että Rindt olisi vetäytynyt radoilta suuren unelmansa saavutettuaan joka tapauksessa kauden jälkeen mutta se on vaikea uskoa, koska hänen uransa huipullahan oli verraten lyhyt, ensimmäinen voittokin tuli vasta -69.
Ickxillä oli -70 loppukaudesta täydet mahdollisuudet ottaa mestaruus mutta miehen taistelutahto laantui täysin Rindtin kuoleman jälkeen eikä hän omien sanojensa mukaan olisi missäään tapauksessa edes halunnut voittaa mestaruutta sillä tavalla.

 

[Bobakki]

Jochen tosiaan puhui lopettavansa uransa mestaruuden voitettuaan, mutta ilmeisesti ennen kuolemaa hän oli käynyt neuvotteluja uudesta sopimuksesta vuodelle 1971 (mestarillehan olisi ollut luvassa varsin rahaks sopimus), tallinvaihtokin olisi ilmeisesti tullut kyseeseen kun tuon ajan Lotuksia pidettiin yleisesti surmanloukkuina. Tiedä sitten, miten Jochenin parhaan ystävän, Piers Couragen kuolema hieman aiemmin samana vuonna Ykkösen ratissa on näihin suunnitelmiin vaikuttanut, Jochenin mentaliteetti oli nimittäin käsittääkseni pitkälti samanlainen kuin Jackie Stewartilla, hengissä selviäminen oli kuitenkin korkein päämäärä.

Nuita postuumisti mestaruuden voittaneita kuljettajia ei tosiaan taida olla montaa muissakaan sarjoissa, toinen minun tiedossani oleva on Paul Warwickin kuolemansa jälkeen kuittaama mestaruus Brittein F3-sarjasta, vuosi oli 1991. Warwick kuoli Oulton parkin radalla ajetussa kilpailussa kun hänen autonsa eturipustus petti Knickerbrookina tunnetussa mutkassa. Paul lensi autostaan yleisön joukkoon ja kuoli vammoihinsa matkalla sairaalaan. Nimi lienee monellekin tuttu, Paul oli entisen F1-kuski Derek Warwickin nuorempi veli.