sooda
Alan Parsa
Keskiviikkona vietin lapsenlapsen kanssa, 10-v. Linda, päivän Powerparkissa. Tyhmyyksissäni olin luvannut tulla joka laitteeseen johon hänkin menee. No ekana oli joku kesyltä näyttävä "Music Express". No siihen. Kone lähti liikkeelle ja vauhti kiihtyi kiihtymistään. Rystyset valkeina ja kauhusta jäykkänä pidin turvakaaresta kiinni. Linda tönäisi kylkeen ja sanoi:"Koita nyt paappa nauttia"!
No laite pysähtyi ja revin turvakaarta auki. Linda totesi että nyt mennään sama taaksepäin. Ja mentiin kans. Ja taas eteenpäin. Täysin suuntavaiston menettäneenä onnistuin kuitenkin pääsemään pois kauhujen pikajunasta.
Seuraavana oli Cobra-niminen laite. Käykää siinä itte. Vaikea kuvailla eroa kuolemanpelon ja kuoleman toivomisen hiuksenhienosta rajasta.
Puinen vuoristorata. Lapsena muistan kuinka lintsin vuoristorata oli hauska eikä vanhempia saanut koskaan mukaan siihen. Oletin samaa hauskuutta tältä. Erehdyin. En ole koskaan toivonut minkään asian loppuvan niin hartaasti kuin toivoin tässä. Aina vain uusia syöksyjä pystysuoraan alas ja pelkoa pään osumisesta puisiin kannatinrakennelmiin. Muistin kuinka hontelot puurakenteen olivat kun niitä tutkin maassa. Selvisin hengissä.
Illalla mentiin Lindan mummolaan yöksi ja Linda lupasi kertoa iltasadun. Ja aloitti:" Olipa kerran kolme sisarusta. Heidän vanhempansa olivat kuolleet jo paljon ennen heidän syntymäänsä... Puhkesin aivan hervottomaan nauruun joka jatkui ja jatkui. Yöllä aina kun heräsin juttu tuli mieleen ja nauroin aivan hengetönnä. Siinä Guselan naurava kulkuri olisi jäänyt pistesijoille.
No laite pysähtyi ja revin turvakaarta auki. Linda totesi että nyt mennään sama taaksepäin. Ja mentiin kans. Ja taas eteenpäin. Täysin suuntavaiston menettäneenä onnistuin kuitenkin pääsemään pois kauhujen pikajunasta.
Seuraavana oli Cobra-niminen laite. Käykää siinä itte. Vaikea kuvailla eroa kuolemanpelon ja kuoleman toivomisen hiuksenhienosta rajasta.
Puinen vuoristorata. Lapsena muistan kuinka lintsin vuoristorata oli hauska eikä vanhempia saanut koskaan mukaan siihen. Oletin samaa hauskuutta tältä. Erehdyin. En ole koskaan toivonut minkään asian loppuvan niin hartaasti kuin toivoin tässä. Aina vain uusia syöksyjä pystysuoraan alas ja pelkoa pään osumisesta puisiin kannatinrakennelmiin. Muistin kuinka hontelot puurakenteen olivat kun niitä tutkin maassa. Selvisin hengissä.
Illalla mentiin Lindan mummolaan yöksi ja Linda lupasi kertoa iltasadun. Ja aloitti:" Olipa kerran kolme sisarusta. Heidän vanhempansa olivat kuolleet jo paljon ennen heidän syntymäänsä... Puhkesin aivan hervottomaan nauruun joka jatkui ja jatkui. Yöllä aina kun heräsin juttu tuli mieleen ja nauroin aivan hengetönnä. Siinä Guselan naurava kulkuri olisi jäänyt pistesijoille.