Holá!
"Ojasta" on jo päästy ylös kotio saakka. Hieman syvähköjä nuo paikalliset ojat...
Oli eräs oman uran kohokohtia tuo kisa. Harmi, että se päättyi poistumiseen, mutta siihen asti kaikki meni todella nappiin, palaute tiimiltä oli erittäin positiivista.
Ennen rallia Renault Sportin edustaja oli sanonut esimiehelleen, että nyt autolla olisi mahdollisuus taistella kisassa sijoista 4-5, jos puikoissa olisi joku huippuasfalttispecialisti. Siinä vaiheessa kun pätkä-aikoja alkoi huoltoparkkiin putoilemaan, olivat ukot olleet todella tyytyväisiä. Kalle ajoi viime vuonna n-ryhmän Ragnottilla 3 assukisaa (Katalonia, Korsika ja Saksa) ja nyt tänä vuonna on ajettu Saksa, joten tämä oli viides tarmac-kisa. Kokemusta ei siis vielä kovasti ole.
Sitä silmällä pitäen tuntui kerrassaan mainiolta, kun Sola otti kuokkaan perjantaina oikein kunnolla. Ovat hiukan paukutelleet henkseleitä uudesta R3 Civicistä ja taktisesti valitsivat ensimmäiseksi kohtaamiseksi kisan, jonka Dani tuntee kuin omat taskunsa. Lisäksi kun eivät ajaneet junioreiden puolella, oli heillä käytettävissä rajaton määrä renkaita ja seoksia.
Auto oli nyt erittäin hyvä ajaa, ranskalaiset toivat mukanaan taas iskarit ja viimeisimmät set-up'it, millä olivat ajaneet Ranskan asfalttisarjassa. Shakedown antoi hieman viitteitä potentiaalista, mutta shake on aina shake, sen perusteella ei kannata suuria johtopäätöksiä tehdä.
Meille oli selvästi eduksi, kun välillä oli märkää keliä. Silloin R3 vs. S1600 ovat lähempänä toisiaan. Kuivalla ja erityisesti ylämäkeen pitkiä hitaita mutkia sisältävillä osuuksilla tuli kuokkaan enempi, kuten esim. ss7/11 Vilaplana osoitti. S1600 on täysin puhdasverinen kilpa-auto, kaikki on suunniteltu silmällä pitäen mahdollisimman nopeaa etenemistä. R3 on lähempänä siviiliautoa, esim.moottorin viritysaste on huomattavasti miedompi, mutta sequentaali tuo rutkasti kilpurimaisuutta lisää. Käyttökuluiltaan S1600 on TODELLA järkyttävä, R3 on vielä ihan järjellisellä tasolla siihen verrattuna ja pääsehän sillä kohtalaisen kovaa.
Kisana Katalonia on hieno, tiestö on täysin eri planeetalta kuin Saksassa. Erittäin nopeita teitä, joilla leikataan uskomattoman rajusti. Hiekkaa oli välillä enempi tiellä, kuin keskiverto suomalaisella torpparinasfalttitiellä. Erityisesti ss9/13, millä sitten poistuimme, sisälsi osuuden, joka oli enempi soratietä, kuin asfalttia. Slickseillä kohtuullisen liukasta... Mielenkiintoinen oli ss8/12, jonne oli aseteltu oikein miehekkään kokoisia betonipossuja leikkaamista estämään. Ennemmin voisi puhua betonivasikoista, kokonsa puolesta olivat sellaisia.
Asfaltti on oikeasti sikamaisen hauskaa, katsojalle se ei vaan anna samoja efektejä, koska nopein suoritus on junamaista jonopyörää. Tietenkin aina voi etsiä mahdollisia liukkaita jarrutuskohtia, jos vaikka joku menisi kaiteen läpi...
Kuljettaja kävi ennen rallia Italiassa asfalttikoulussa, jossa ajetaan oikeilla teillä, ei siis missään radalla. SE on erittäin tärkeä pointti. Asfalttiralli on aivan oma kategoriansa, sitä ei voi oppia karting-autolla, eikä radalla. Perusteet asfaltilla ajamiseen voi tietenkin oppia, mutta ei asfalttirallin ajamiseen. Jos niilläkin leikattaisiin joka mutka soralta tai ruohoilta ja leviteltäisiin hieman mutaa sinne tänne, saisi ehkä hieman tuntumaa, mutta hyvin vähän silloinkin. Pitäisi myös "hieman" syventää ojia sekä viritellä jonkinasteista vuorenseinämää antamaan realismia riskeistä. Kokemus on asia, mikä korostuu entisestään asfaltilla ajettaessa. Esimerkiksi Urmo ja PG ovat molemmat ajaneet näitä kisoja useamman kerran ja sen kyllä huomaa. Olosuhteet ovat niin yksilöllisiä, että voitosta ajettaessa ne pitää olla tiedossa.
Meillä oli nuoteissa merkkaus siitä, että mutkassa on liukas jarrutuspaikka, koska siinä oli jo nuotituksessa mutaa. Sitä ei vain uskonut, että se olisi NIIN liukas. Saman tien kun jarruun hipaisi, meni auto aivan pulkkana. Kuski sai hieman käännettyä ja hetken luulimme kaiteen jeesaavan sen verran, että pysyisimme tiellä. Espanjalainen kaiteen asennus on kuitenkin hieman erilaista, kuin meikäläisillä, eli se kaide lähti siitä mukaan saman tien. Liike pysähtyi noin puoleksi sekunniksi, mutta sitten putosimme vielä syvemmälle, jolloin ehti jo miettiä, että onkohan tätä alamäkeä montakin sataa metriä...Onneksi ei ollut kuin noin 7metrin pudotus. Halusivat kuitenkin lääkärihelikopterin paikalle tarkastamaan, että ukot ovat ok, mikä sinänsä noissa jutuissa aina kannattaa.
Vaikka meidän auton varoituskolmiot laitettiin tielle, veti Barry Clark Fiestalla vielä samaan reikään. Kun me olimme vieneet kaiken hidastavan materiaalin edestä pois, lensivät pojat sujuvasti automme ylitse keula edellä maihin. Kovasti kiittelivät HANSsin olemassaoloa.
Suomessa on erittäin vaikea järjestää asfalttiralleja, koska tiestömme on siihen aivan liian nopeaa. Sopivia pätkiä on niin vähän ja ne ovat niin kaukana toisistaan, ettei se vain toimi. On sitä yritetty.
Sellaista piti vielä edittinä lisätä, että kisoilla on tällä hetkellä aika kohtalainen pituus, vaikka joskus ihmiset sprinttikisoista puhuvat kun vertaillaan wanhoihin hyviin aikoihin. Esimerkiksi Katalonia tänä vuonna sisälsi 352,87 ek-kilometriä, eli yhden viikonlopun aikana ajettiin yhtä paljon ek-kilometrejä kuin neljässä SM-rallissa yhteensä.
