Tulipa lomamatkalla Kreikan länsirannikolla ajeltua vuokra-Aygolla nähtävyyksiä katsellen. Jotakuta saattaa kiinnostaa kuulla ajokokemuksia tästä rimpulasta.
Tarkoitus oli vuokrata Suzuki Samurai, tms. puoliavokattomaasturi, mutta koska sellainen ei ollut vapaana, vuokraamoyrittäjä suostui tinkimään Aygon vuokraushinnasta sanoen sen olevan hauska peli, ja ilmastoinnin, jota ei Samuraissa ole, tulevan tarpeeseen 40 asteen helteessä.
Ensi-istuminen autoon antaa positiivisen kuvan. Istuinten mitoitus on pikkuautoksi reilu, reisi- ja sivuttaistuki ovat kohtuulliset. Ratti jää pikkuautotyyliin liian kauaksi (vain korkeussäätö) turvallista=urheilullista ajoasentoa haettaessa. Matustamotiloista ei havaintoa; etutilat riittävät reilusti kahdelle 170-senttiselle, takapenkillä ei tullut käytyä. Tavaratila todella pieni. Kaksi reppua mahtuivat, enempää ei juurikaan olisi. Mahtaisiko takapenkki olla säädettävä?
Vaihde silmään ja menoksi. Vaihdelaatikko tuntuu heti jotenkin epämääräiseltä. Sitä liikutellaan pitkällä, ohuella tikulla jossa on päässä kumitappi. Hahlo tuntuu epämääräiseltä. Askia on kyllä kevyt liikuttaa, mutta en olisi kuvitellut nykypäivän Toyotassa, edes halvimmassa sellaisessa, olevan näin epämääräisen tuntuista vaihdelaatikkoa.
Muuten ajotuntuma on kelvollinen. Ohjaus palauttaa kapeista renkaista huolimatta ihan kohtuullisesti ja tuntuma ok. Moottoritienopeuksilla ohjaus tosin hieman kevyen oloinen. Alusta näin pieneksi autoksi todella onnistunut. Ei ole pintakova, mutta en saanut pohjaamaankaan. Mutkissa ei kallistele paljoa. Luisto on helppo oikaista (helppo heittää sladiin Kreikan sileällä asfaltilla), kuten jokaisessa etuvetoisella, vahvasti etupainoisella autolla. Pyörien sijainti niin nurkissa, kuin mahdollista auttaa toki asiaa. Alusta ehdottomasti Aygon paras ominaisuus!
Yksilitrainen, kolme(?)sylinterinen moottori tuntuu ihan ok:lta kaupunkiajossa, mutta moottoritienopeuksissa ylämäessä ilmastointi päällä joutuu hakemaan nelosta, ja siltikin vauhti hyytyy alle 120:n. Eipä tunnu kivalta ei. Pienillä nopeuksilla kiihdytykset eivät tunnu hitailta suurimman väänön alueella (oisko 2000-5000r/min, rundimittaria ei ole). Moottorin pörinä kuuluu todella selvästi matkustamoon. Rengasmelusta muuten vaikea sanoa mitään, koska etelä-Euroopan tiet ovat siis paljon sileämpiä, kuin Suomessa.
Muita havaintoja esimerkiksi, että vaikka kaupunkiajo luonnollisesti Aygon vahvin puoli, kääntöympyrä voisi olla pienempi, ja toisaalta auto yllättävän leveä pituuteen verrattuna. Sain oik. takapyörän kapseliin näyttävän naarmun, kun parkkeerasin puolihuolimattomasti korvakuulolta. Kulutus vaikuttaa ainakin älyttömän pieneltä. 150 km ajoa ennen kuin digitaalisen bensamittarin ensimmäinen pylväs katosi. Tankkasin tankin palauttaessani "täyteen" juurikin niin, että ylin palkki hikisesti taas syttyi
Aygon paras ominaisuus mielestäni on alusta. Huonoin älyttömän lepsu vaihdelaatikon tuntuma. Varmasti näppärä kaupungissa, mutta moottoritiellä hermoja raastava. Ei ominaisuuksiltaan kilpaile isompien, "oikeiden" pikkuautojen kanssa, eikä kyllä minusta miltään ominaisuudeltaan hauska ollut.
Tarkoitus oli vuokrata Suzuki Samurai, tms. puoliavokattomaasturi, mutta koska sellainen ei ollut vapaana, vuokraamoyrittäjä suostui tinkimään Aygon vuokraushinnasta sanoen sen olevan hauska peli, ja ilmastoinnin, jota ei Samuraissa ole, tulevan tarpeeseen 40 asteen helteessä.
Ensi-istuminen autoon antaa positiivisen kuvan. Istuinten mitoitus on pikkuautoksi reilu, reisi- ja sivuttaistuki ovat kohtuulliset. Ratti jää pikkuautotyyliin liian kauaksi (vain korkeussäätö) turvallista=urheilullista ajoasentoa haettaessa. Matustamotiloista ei havaintoa; etutilat riittävät reilusti kahdelle 170-senttiselle, takapenkillä ei tullut käytyä. Tavaratila todella pieni. Kaksi reppua mahtuivat, enempää ei juurikaan olisi. Mahtaisiko takapenkki olla säädettävä?
Vaihde silmään ja menoksi. Vaihdelaatikko tuntuu heti jotenkin epämääräiseltä. Sitä liikutellaan pitkällä, ohuella tikulla jossa on päässä kumitappi. Hahlo tuntuu epämääräiseltä. Askia on kyllä kevyt liikuttaa, mutta en olisi kuvitellut nykypäivän Toyotassa, edes halvimmassa sellaisessa, olevan näin epämääräisen tuntuista vaihdelaatikkoa.
Muuten ajotuntuma on kelvollinen. Ohjaus palauttaa kapeista renkaista huolimatta ihan kohtuullisesti ja tuntuma ok. Moottoritienopeuksilla ohjaus tosin hieman kevyen oloinen. Alusta näin pieneksi autoksi todella onnistunut. Ei ole pintakova, mutta en saanut pohjaamaankaan. Mutkissa ei kallistele paljoa. Luisto on helppo oikaista (helppo heittää sladiin Kreikan sileällä asfaltilla), kuten jokaisessa etuvetoisella, vahvasti etupainoisella autolla. Pyörien sijainti niin nurkissa, kuin mahdollista auttaa toki asiaa. Alusta ehdottomasti Aygon paras ominaisuus!
Yksilitrainen, kolme(?)sylinterinen moottori tuntuu ihan ok:lta kaupunkiajossa, mutta moottoritienopeuksissa ylämäessä ilmastointi päällä joutuu hakemaan nelosta, ja siltikin vauhti hyytyy alle 120:n. Eipä tunnu kivalta ei. Pienillä nopeuksilla kiihdytykset eivät tunnu hitailta suurimman väänön alueella (oisko 2000-5000r/min, rundimittaria ei ole). Moottorin pörinä kuuluu todella selvästi matkustamoon. Rengasmelusta muuten vaikea sanoa mitään, koska etelä-Euroopan tiet ovat siis paljon sileämpiä, kuin Suomessa.
Muita havaintoja esimerkiksi, että vaikka kaupunkiajo luonnollisesti Aygon vahvin puoli, kääntöympyrä voisi olla pienempi, ja toisaalta auto yllättävän leveä pituuteen verrattuna. Sain oik. takapyörän kapseliin näyttävän naarmun, kun parkkeerasin puolihuolimattomasti korvakuulolta. Kulutus vaikuttaa ainakin älyttömän pieneltä. 150 km ajoa ennen kuin digitaalisen bensamittarin ensimmäinen pylväs katosi. Tankkasin tankin palauttaessani "täyteen" juurikin niin, että ylin palkki hikisesti taas syttyi
Aygon paras ominaisuus mielestäni on alusta. Huonoin älyttömän lepsu vaihdelaatikon tuntuma. Varmasti näppärä kaupungissa, mutta moottoritiellä hermoja raastava. Ei ominaisuuksiltaan kilpaile isompien, "oikeiden" pikkuautojen kanssa, eikä kyllä minusta miltään ominaisuudeltaan hauska ollut.
