Olipa kansaa mukavasti reitin varrella! Mikkelissä on kauden vaativimmat tiet, mutta ovat ultramakeat vetää! Erityisesti asioiden saaminen paperille, mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti, tuottaa vaikeuksia kuljettajille. Tavaraa tulee helposti liikaa, eikä sellaisesta nuotista voi vetää kovaa, kun keskittyminen menee täysin nuotin kuunteluun ja ajamisesta tulee pumppailua. Kartturin hommat vaan muuttuvat Tunturista totaalisesti, Lapissa kun ehtii katsella maisemia ja poroja, Mikkelissä taasen ei katsetta paljoa voi nuoteista nostaa.
Juttelin Parc Ferméssä virolaisen Egon Kaurin kartturin Avo Kristovin kanssa ja heput olivat lievästi äimänä pikkunassen kärjen vauhdista. Hypyt ja ylitykset ovat Virossa harvinaista herkkua. Kaksi viimeistä eekoota olivat heille tutumman tyyppistä tiestöä ja erityisesti viimeisellä Egon paukutti kovan ajan, luokan neljäs. Kyseessä on kuitenkin vasta miehen ensimmäinen kisa Suomessa, joten kykyä on!! Ajokkina ex-Pinomäki Clio.
Suomen mestaruussarjassa on tänä vuonna ollut mukana yllättävän paljon ulkomaisia kuljettajia, mikä on hieno asia. Toivottavasti heitä tulee vielä lisääkin, sillä yleinen kiinnostus ja arvostus aina siitä kasvavat.
Tulkaa kaikki kynnelle kykenevät katsomaan tuleviin koitoksiin, vääntö on armotonta! Seuraava osakilpailu 11.3. Peurunkaralli Laukaan ympäristössä ajetaan osittain Jyskälästä tutuilla pätkillä!
Pippuri/Latvala parin Subarusta ei kyllä enää tuntunu meidän kohdalla löytyvän vaihteita ja näköjään vitoselle keskeyttivät.