Kummassa pelkäät enämpi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mosse
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

vastaa notta


  • Äänestäjiä yhteensä
    31
Ei voi oikein mitään noista vahtoehdoista valita kun en kummassakaan sen kummemmin pelkää mutta en toisaalta ole vissiin kuolematonkaan.
 
Riippuu kelistä. Nelostiellä iltapimeässä ja lumipyryssä ruuhka-aikaan pohjoseen päin Jyväskylän alapuolella on tullu joskus sellaset fifty-fifty -kertoimet mieleen hengissä säilymisestä.

Itse ajelin joskus lähes ammatikseni jkl-hki väliä.. oli ihan samat fiilikset. Nythän sinne on tehty huomattavasti asiallisemmat kulkuväylät. Mikäli samasta kohdasta puhutaan...
 
Aika paha fundeeraus...

Ehkä eniten olen pelännyt erään harjoittelijan kyydissä: kapeata ja mutkaista metsäautotietä ns. nasta laudassa, vauhti ei varmaankaan kuin noin joku 130- 140, mutta tietoisena siitä mahdollisuusesta, että vastaan voi tulla sorarekka mutkan takaa( tilattu sorastamaan sitä tietä)... " Väistetään vähän ja ajetaan sitten metsään" ei paljon pelkoa vähentänyt juuri silloin. JOku 80- luvun lopun helposti rusinoituva "peltipurkki" taisi olla pirssi. Ei tullut sora-auto juuri silloin..

Itse olen mällännyt jäniksen 215 km/h vauhdissa. Ei silloin tietenkään peloittanut, mutta jälkikäteen tietenkin hiipi ajatus, että toukokuun viimeisenä yönä on hirvetkin liikenteessä.

Leikkattukin on nukutuksessa 6 kertaa. Aivoleikkaukseen mennessä lekuri tuumasi ennen leikkausta, että vaarallisempaa on tänne tulo, kuin tämä leikkaus. Olin silloin toista mieltä ja pitänee olla vieläkin. Arvelua vahvistaa huomio, että kolme tuttua miestä on kuollut siihen, että leikkaus meni hyvin, mutta muutaman päivän päästä lähti verenkiertoon hyytymiä ja henki pois.
 
Itse ajelin joskus lähes ammatikseni jkl-hki väliä.. oli ihan samat fiilikset. Nythän sinne on tehty huomattavasti asiallisemmat kulkuväylät. Mikäli samasta kohdasta puhutaan...

On siellä vielä Hartolan ja Joutsan väli aika hanurista. Parannusta on toki tullut paljon.
 
Itse ajelin joskus lähes ammatikseni jkl-hki väliä.. oli ihan samat fiilikset. Nythän sinne on tehty huomattavasti asiallisemmat kulkuväylät. Mikäli samasta kohdasta puhutaan...

Muistan yhen kerran erityisesti vanhaan pahaan aikaan. Myräkkä, liukasta ja pimeetä. Alla oudompi autokin. Niissä kapeissa mutkasissa alamäissä Jyväskylää lähestyessä tulee rekka jos toinenkin perseeseen. Pudotin aina ylämäissä mutta aina tuliva puskuriin. Karkuun ei ehdi, pysäkille ei pääse hengähtämään ja hikeä pyyhkimään kun niitä ei siinä kelissä erota tai ovat täynnä. Vastaan tulee jatkuva jono ja osa ajaa sumareilla. Yritä siinä sitten tähdätä että pysyt tiellä vastaantulijoiden ja oman pientareen välissä. Voi vittu että oli hikiset kädet.
 
Liikenteessä pelkään vaan posliineita. sairaala ei oikeastaan pelota ollenkaa.
 
Itseni kyydissä en muista juuri pelänneeni.
Toisten kyydittävänä kylläkin. Yleensä pelkotilan on aiheuttanut liika vauhti tilanteisiin nähden, eikä itsellä ole mitään keinoa vaikuttaa vastaan syöksyviin tilanteisiin.

Sairaalassa tuo kontrolli on enemmän luonnostaan muiden käsissä, joskus on sielläkin pelott.. no ehkä enemmänkin vituttanut kun kohdalle on sattunut joku joka ei selvästi hallitse töitään.

Uskoisin näillä eväin, notta liikenteessä on pelottanu absoluuttisella mitalla enämpi.
 
... Myräkkä, liukasta ja pimeetä. ... rekka jos toinenkin perseeseen. Pudotin aina ylämäissä mutta aina tuliva puskuriin...
Tuossa tilanteessa kun olis hissukseen pysähtynyt johonkin sopivan jyrkkään ylämäkeen niin sinne olisivat jääneet :idea:. Ehkä aika mulkku toimenpide olisi moinen ollut kyllä.
 
On siellä vielä Hartolan ja Joutsan väli aika hanurista. Parannusta on toki tullut paljon.

Joo oikee hanurihan tuo oli ennen lavennustöitä kun rajotus 80 ja porukan nopeus alko lähestyä jotain 110! Ni olihan tuo aika paska pätkä autokoululaiselle.:mad_old:
 
HS: Sadat kuolevat hoitovirheen takia vuosittain
Suomessa sattuu vuosittain 700–1700 kuolemaan johtavaa hoitovirhettä, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi tuhannesta sairaalapotilaasta kuolee hoitovirheen, erehdyksen tai unohduksen takia.

Arvio tapausten määrästä perustuu Suomen kaltaisissa maissa tehtyihin tutkimuksiin, koska kansallista tutkimusta aiheesta ei ole. Hoitovirhekuolemia ei ole tilastoitu.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on nyt käynnistämässä laajaa ohjelmaa, jonka tavoitteena on, että hoidon aiheuttamat kuolemat ja haitat puolittuisivat.

Jos tavoite toteutuu, säästöt ovat vähintään puoli miljardia euroa vuodessa.

Asiaa tutkinut emeritusprofessori Amos Pasternack sanoo, että tärkein keino hoitovirheiden vähentämiseksi olisi avoimuus. Salailun sijasta hoitovirheistä pitäisi keskustella ja ottaa opiksi.



STT
Semmonen uutinen löytyi.
 
Tietysti, jos tuon kääntää muotoon :
"Potilas kuolee vain kerran tuhatta sairaalareissuaan kohden", helpottaa hieman.
Tai "Potilas selviää hengissä 999 kertaa tuhannesta sairaalareissustaan"

Mä saan mennä hoidettavaksi sairaalaan vielä noin 990 kertaa ennen kuin napsahtaa kalmat omalle kohdalle. :ahem:
 
Sairaalassa en ole koskaan ollut potilaana, joten en ole ehtinyt pelätäkään.

Liikenteessä ei ole myöskään tullut pelättyä, jättäydyn sitten tiensivuun jos alkaa pelottaa.
 
Tietysti, jos tuon kääntää muotoon :
"Potilas kuolee vain kerran tuhatta sairaalareissuaan kohden", helpottaa hieman.
Tai "Potilas selviää hengissä 999 kertaa tuhannesta sairaalareissustaan"

Mä saan mennä hoidettavaksi sairaalaan vielä noin 990 kertaa ennen kuin napsahtaa kalmat omalle kohdalle. :ahem:

Mut näitä hommia ei oikeestaan oo mitään järkeä lähteä ajattelemaan kantilta joka ei nostata joukkohysteriaa.
Paskoja lööppejä tulee niistä.
 
Viimeksi potilaana olin sairaalassa joskus 90-luvun alkupuolella, ja nielurisaleikkaus oli syy. Helvetin pelottavaa. Anestesiahoitajille sanoin, ettei voi olla normaalia että nukutuspiikki saa aikaan sen, että sydän hakkaa ihan holtittomalla nopeudella. Sitten heräsin, ja kurkku oli kamalan kipeä, oksensin verta. Hyi helvetti!

Omaisia olen käynyt myös katsomassa sairaalassa, ja pelottanyt silloinkin.
 
En pelkää sen kummemmin, onhan minulla enkelit turvanani :ahem: Ja jos kuolen, pääsenpä ainakin parempaan paikkaan.
 
Omaisia olen käynyt myös katsomassa sairaalassa, ja pelottanyt silloinkin.

Muistan kun kerran lapsena käytiin koko suvun voimin katsomassa kuolevaa isoäitiä. Sairaalahaju yhdistettynä siihen visuaalisen tuskaan oli jotain niin kammottavaa että oksensin miltei välittömästi sairaalahuoneessa roskikseen.
 
Ylös