Upseeri Jerry Flodin
Kantahenkilökuntaa
- Liittynyt
- 28.3.2014
- Viestit
- 494
Istun kylmässä saunassa juoden lämmintä olutta. Miettien elämääni.
Okei, minulla on siis karkuritytär. Alkanut polttamaan tupakkaakin. Poissa hallinnasta. Isyyden käsikirjojen neuvot eivät nyt auta josko niitä onkaan.
Tyttöystävän kanssa on alkukiima vaihtunut vaikeiluun. Yhtä perkeleen heikoilla jäillä astelua koko parisuhde. Vaihtamallako paranee?
Aikanaan oluin 14 vuotta naimisissa. 10 vuotta siitä oli rakkautta. Sitten aloin käydä vieraissa ja jörniä vierasta kuin jänis. Tuli hurman tunne. Nämä nuoret naiset tuntevat vetoa minuun. Olen kaikkivoipa. Olen rakkauden ylijumala. Kostautuihan se. Jäin kiinni. Uusi tyttöystävä, täydellinen runko, totaalinen kiihko, muulla ei huumassa väliä. Ja tuloksena ongelmia. Ongelmia. Ei match made in heaven, tuskin edes match made in Riihimäki. Ikäeroakin vaikka mitä sillä väliä. Paitsi että enhän minä niiden nuorten pariin kuulu.
Ja exä tietysti työntää tyttären vaiheilun minun syliini. Eikö meitä kasvattajia olekaan kahta?
Olen pettänyt jokaista kumppaniani. Tätä uuttakin. Surkeaa.
Metsästysseuran peruspenat Pekka, Tom, Vilho ja Juha. Henkireikä. Mutta rehellisyyden nimissä - ryypiskelyksihän sekin usein menee. Ja onko tuollainen pintapuolinen poikapaini sitten todellista ystävyyttä. Mutta sitä on sellainen, joka elää hyvästä hetkestä hyvää hetkeen. Odottaa surkeana vain sitä seuraavaa viikonloppua. Josko silloin olisi kivaa. Aika usein aluksi onkin. Lopuksi vain miettii mitä mä täällä. En edes syö fasaania.
Koira, bostoninterrieri. Onhan tuo rakas. Mutta laiska ja lihava. Ei ole lenkkeilijäksi. Ei siis tekosyytä päästä ulos hetkeksi. Ja aikansa lopussa kohta. Haudataan ja surraan.
Ihmismies on kuin korppu: Kova päältä, kova sisältä ja kohta joku syö sinut suihisi.
Ja sitten on jotain mitä kukaan ei ymmärrä: Viehtymys päriseviin laitteisiin. Moottoripyörät, kilpa-autot, jetskit, you name it. Olisipa vanhempani olleet rikkaita ja kunnianhimoisia, ehkä ajaisin rallia ammattilaisena tai edes autosuunnistaisin. Ei tässä enää ole järkeä ostaa mitään moottorivehjettä. Velkaa niin että päätä pakottaa. Ja aikaa ei ikinä. Vapaa-aika menee runkkaamiseen tai riitelyyn tai ongelmoimiseen.
Ja tämä vitun sauna. Tästäkin on termostaatti sökönä.
Okei, minulla on siis karkuritytär. Alkanut polttamaan tupakkaakin. Poissa hallinnasta. Isyyden käsikirjojen neuvot eivät nyt auta josko niitä onkaan.
Tyttöystävän kanssa on alkukiima vaihtunut vaikeiluun. Yhtä perkeleen heikoilla jäillä astelua koko parisuhde. Vaihtamallako paranee?
Aikanaan oluin 14 vuotta naimisissa. 10 vuotta siitä oli rakkautta. Sitten aloin käydä vieraissa ja jörniä vierasta kuin jänis. Tuli hurman tunne. Nämä nuoret naiset tuntevat vetoa minuun. Olen kaikkivoipa. Olen rakkauden ylijumala. Kostautuihan se. Jäin kiinni. Uusi tyttöystävä, täydellinen runko, totaalinen kiihko, muulla ei huumassa väliä. Ja tuloksena ongelmia. Ongelmia. Ei match made in heaven, tuskin edes match made in Riihimäki. Ikäeroakin vaikka mitä sillä väliä. Paitsi että enhän minä niiden nuorten pariin kuulu.
Ja exä tietysti työntää tyttären vaiheilun minun syliini. Eikö meitä kasvattajia olekaan kahta?
Olen pettänyt jokaista kumppaniani. Tätä uuttakin. Surkeaa.
Urasta ja työstä ei kannata edes puhua. Olisi ollut enemmän päätä niin olisi lukenut itsensä johonkin työhön jolla on oikeasti tarkoitus. Kusipäät.
Metsästysseuran peruspenat Pekka, Tom, Vilho ja Juha. Henkireikä. Mutta rehellisyyden nimissä - ryypiskelyksihän sekin usein menee. Ja onko tuollainen pintapuolinen poikapaini sitten todellista ystävyyttä. Mutta sitä on sellainen, joka elää hyvästä hetkestä hyvää hetkeen. Odottaa surkeana vain sitä seuraavaa viikonloppua. Josko silloin olisi kivaa. Aika usein aluksi onkin. Lopuksi vain miettii mitä mä täällä. En edes syö fasaania.
Koira, bostoninterrieri. Onhan tuo rakas. Mutta laiska ja lihava. Ei ole lenkkeilijäksi. Ei siis tekosyytä päästä ulos hetkeksi. Ja aikansa lopussa kohta. Haudataan ja surraan.
Ihmismies on kuin korppu: Kova päältä, kova sisältä ja kohta joku syö sinut suihisi.
Ja sitten on jotain mitä kukaan ei ymmärrä: Viehtymys päriseviin laitteisiin. Moottoripyörät, kilpa-autot, jetskit, you name it. Olisipa vanhempani olleet rikkaita ja kunnianhimoisia, ehkä ajaisin rallia ammattilaisena tai edes autosuunnistaisin. Ei tässä enää ole järkeä ostaa mitään moottorivehjettä. Velkaa niin että päätä pakottaa. Ja aikaa ei ikinä. Vapaa-aika menee runkkaamiseen tai riitelyyn tai ongelmoimiseen.
Ja tämä vitun sauna. Tästäkin on termostaatti sökönä.
