Kärkäs ja paras kommenttini aiheutti miellyttävää kiistelyä. Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että superkoukerot ovat amiksia (käytän sanontaa viihteellisenä viittauksena kaikenmaailman tuningtouhuun, varsinkin bling bling-tuningiin, eli en siis pahalla todellisia ammattilaisia vastaan
) ja yksinkertaiset kuvioinnit taas ovat yksinkertaisesti tyylikkäitä. Syyt ranskalaisittain:
- yksinkertainen kuviointi muistetaan. Historiankirjoja pläräämällä voidaan nostalgisoida esimerkiksi joitain Ayrton Sennaa ja Hillejä, joiden merkit ovat unohtumattomat. Räikkösen kypärä kolmenkymmenen vuoden jälkeen on... no, todennaköisesti jotakin "tyypillinen ajankuvalle". Kukaan ei muista, ehkä asiantuntijat ja suomalaiset, että mitä kypärää pyyhittiin missäkin kisoissa.
- Kypärän ei pitäisi olla muotivaate. Räikkösen sanoin, se suojaa päätäsi. Kypärä on sormenjälkesi. Se erottaa sinut tallikaveristasi. Se erottaa sinut autostasi. Se erottaa sinut muista kuljettajista. Jatkuva vaihtuvuus ei tue noista oikeastaan yhtäkään.
- yhdeksänkymmentäluku, kuten Abit sanois: OHI ON!
- Musta ois hienoa, että kypärä kertois jotakin kantajastaan. Hamilton ihailee Sennaa, Coulthard muistaa maatansa. Trulli tykkää revitellä. Räikkönen... no, Räikkönen on Iceman ... punavalkomustahopeasiniharmaatimanttiferraribandidosbänbäng- kypärissään.
- Valkoinen valuma tuo mieleen Rubens Barrichellon Ferrari-kypärän. Se ei tuone kenellekään kovinkaan kunniakasta mielikuvaa silmille. Tai ainakaan sitä, mitä me halutaan lahjakkaasta Repe Räikkösestä ajatella.
