Jos jostakin ongelmasta välittämisen tuomitsee, koska on olemassa suurempiakin ongelmia, tekee eräänlaisen virhepäätelmän. Sen voi tiivistää vaikkapa näin:
Virhe 1: Isoista ja pienistä ongelmista ei ole mahdollista välittää yhtä aikaa.
Virhe 2: Yhdestä ongelmasta puhuminen tarkoittaa, että ei välitä toisesta, enemmän kärsimystä aiheuttavasta ongelmasta.
Virhe 3: Koska on olemassa suurempia ongelmia, jotka aiheuttavat enemmän kärsimystä, on juuri tästä ongelmasta puhuminen itsekästä tai yksinkertaista.
Pahimmillaan ajattelu johtaa siihen, että kaksi hädänalaista tai toisiinsa liittymätöntä ryhmää asetetaan toisiaan vastaan. Näin näppärästi se käy, aina eduskuntaa myöten:
Miksi huolehdit sivistyksen rahoista, kun vanhustenhoidossa on hätä?
Miksi huolehdit työttömistä, kun toisella mantereella nähdään nälkää?
Äärimmillään tämä tarkoittaa, että vain kaikkein kurjimmassa asemassa oleva ihminen (eikä missään tapauksessa eläin) saisi valittaa ongelmistaan. Jos hoidetaan mitä tahansa muuta ongelmaa, se on pois tämän pahimman ongelman hoidosta.
Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että ihmiset eivät koskaan keskittyisi vääriin asioihin. Jos palomies keskittyisi kissan pelastamiseen talon palaessa taustalla, palomies tekisi virheen.
Samalla tavalla on mahdollista, että sosiaalinen media keskittää julkisuuden ja journalistien resurssitkin asioihin, joilla ei ole merkitystä. Pian poliitikotkin puhuvat vain sivuseikoista.
Harambe tai delfiinit eivät kuitenkaan ole tällaisia asioita.